Maailman paras cookiesresepti

Arkielämää,

Tein viime viikon tiistaina pitkästä aikaa maailman parhaita cookieseja, kun saatiin kavereita kylään. Kyseessä on kahden suklaan appelsiinicookiesresepti, jolla ei voi epäonnistua. Taikinaan tulee voita, suklaata ja hirveä määrä sokeria eli varmasti kelpaa kaikille herkkusuille. Keksit hupenivat niin nopeasti, että tein eilen uuden satsin. Namskis.

Kahden suklaan appelsiinicookies

100g valkoista suklaata
100g tummaa suklaata
2 appelsiinia
muna
200g voita
1dl sokeria
1dl fariinisokeria
1tl vaniljasokeria
2tl leivinjauhetta
4dl vehnäjauhoja
0,5tl suolaa 

Vatkaa ensin sokerit ja voi vaahdoksi. Lisää sitten muna ja appelsiinien raastettu kuori joukkoon koko ajan sekoittaen. Pilko suklaat pieniksi paloiksi ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauho-suklaaseosta taikinaan pienissä erissä. Taikinasta tulee noin 18 isoa keksiä, jotka kannattaa paistaa kahdessa erässä. Yhdeksän mahtuu hyvin yhdelle pellille. Ota kuitenkin huomioon, että keksit leviävät uunissa kaksinkertaisiksi. Paista keksejä 200 asteessa noin 10 minuuttia. Nostele valmiit keksit ritilän päälle jäähtymään ja kovettumaan.

Teevi istui kiltisti syöttötuolissa ja maisteli appelsiinia. Ilme oli melko totinen ja appelsiini taisi olla hieman hapanta Teevin makuun, mutta sinne se upposi kuitenkin. Leivonta onnistui hyvin, kun Teevillä oli koko ajan tekemistä maisteluraadissa. Lisäksi vatkain on hänen mielestä hurjan jännä ja vatkaamista on hauska seurata.

 

Kevätkätköilyä

Arkielämää, ,
Tänään suunnattiin kevätkätköilylle Kohmon metsiin. Sää ainakin oli mitä ihanin.
Repussa kulki iloinen matkustaja, joka nauraa räkätti, kun isi meinasi kaatua.
Toinen kätkö sijaitsi veden äärellä. Teevi tuijotteli haltioissaan vettä ja äiti bongasi västäräkin.
Kerrankin saatiin kuvia myös meistä.
Isin kanssa tuijoteltiin vielä vähän kuohuvaa vettä ennen kun jatkettiin matkaa.
Paikka oli hieno ja silta tuoksui ihanasti tervalle.
Ensin näin nämä. Kevään merkki, joita on jo näkynyt muutaman viikon ajan.
Metsästä löytyi raikkaan vihreää ja uutta sammalta.
Varmempi kevään merkki: Sinivuokko. Hyvin pieni, mutta tunnistettava.
Parin askeleen päässä niitä oli lisää! :)

Viikonloppua meillä on vietetty ulkoillen ja reippaillen. Minä olin lauantain sudenpenturetkellä opettamassa luonnontuntemusta ja tutustuttamassa pieniä partiolaisen alkuja kisakulttuuriin. Nyt on hallussa lähes kolmekymmentä metsiemme siivekästä visertäjää, sekä kymmenen yleisintä puulajia. Retki meni kaikinpuolin hyvin, mutta vaikka palasin jo illalla kotiin nukkumaan, olin rättipoikkiväsynyt. Onneksi muut johtajat olivat reippaampia ja mahdollistivat sudenpennuille kahden yön retkikokemuksen.

Teevi ja Janne viettivät aikaa mummulassa. Isomummun luona Teevi oli päässyt pulikoimaan uima-altaaseen ja ulkoilu mummulan pihassa oli maistunut myös. Ainut varjopuoli tässä ulkoilussa on se, ettei sitä saisi Teevin puolesta lopettaa ollenkaan. Sisään tuleminen aiheuttaa raivarit joka kerta. Riippumatta siitä, kuinka kauan ulkona on jo vietetty aikaa..

Tänään suuntasimme taas koko perheen harrastuksen pariin, geokätköilemään. Pienet kävelylenkit on mukava tapa viettää aikaa, kun Teevikin viihtyy vielä hyvin repussa. Pikkuhiljaa hänkin pääsee itse tallustelemaan erilaisiin maastoihin ja totuttelemaan metsässä liikkumiseen. Tänään otettiin pikkuinen paussi joen rannassa, missä Teevi tuijotteli vettä ja tutki tarkasti ympäristöä. Itse en jaksa enää pitkiä matkoja tallustaa ja se ottaa päähän, kun on tottunut liikkumaan reippaasti. Vähänkin liian luja vauhti tai pidempi matka saa mahan kivistämään, eikä liikkumisesta tule mitään. Tänään edettiin hissukseen ja nautittiin kevään ihmeistä, joten minäkin pysyin perässä. Syksyllä päästään onneksi taas pidemmille reissuille koko perhe.

 

Hiekkalaatikolla.

Arkielämää, ,

Pääsiäinen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Perjantaiaamuna pakkauduimme autoon ja ajoimme Somerolle isomummilaan. Myös mummi ja varavaari tulivat viettämään pääsiäistä Kalliolaan, joten meillä oli neljän sukupolven miniloma. Teevi oli vielä vähän kipeä, mutta nautti selvästi pihahommista mummin ja Riston kanssa. Kurahaalarit päällä pikkumies viipotti vastaan, kun me Jannen kanssa palattiin kätköilyretkeltä Forssasta.

Sunnuntaina vietimme kotipäivää ulkoillen ja leikkien koko perheen voimin. Aamupäivästä Janne oli auttamassa naapureita muuttopuuhissa, mutta muuten koko perhe oli yhdessä. Vaikka aikuisen mielestä meidän pihan leikkipuisto on aika ankea, Teeville siellä riittää tekemistä ja ihmeteltävää. Hauskinta on ryömiä liukumäen alta ja kurkistella sieltä äitiä tai isiä. Samalla voi kikattaa hullun lailla. Myös taaperokärryn kanssa kurvailu ja lapiointi on kivaa, vaikkei lapioon juuri hiekkaa jääkään.

Someron Tarjoustalosta löytyi käteen paremmin sopivat hanskat, joilla onnistuu lapiointi ja muut hiekkalaatikkohommat. Keltainen lapio onkin muodostunut Teevin lemppariksi, eikä ilman sitä voisi mennä mihinkään. Tänäänkin se olisi pitänyt saada mukaan pyöräretkelle.

Viimeistä vapaapäivää vietiin tänään. Aamupäivä ulkoiltiin normaalisti ja Teevi tuhisikin lähes kolmen tunnin verran päiväunia. Raitis ilma on kyllä tehokas unilääke. Iltapäivällä suunnattiin vielä kätköilyretkelle lähimaastoon. Pyörällä suhahdettiin Valkiasvuoren juurelle ja lähdettiin kiipeämään ylöspäin. Kolmen kätkön pikakierros oli juuri sopiva liikuntahetki kaikille. Teevi naureskeli ja kiljahteli manducassa, kun Janne pomppi kiveltä toiselle. Onneksi myös Teevi tykkää luonnossa liikkumisesta ja muustakin ulkoilusta. Joka päivä me yritetään ulkoilla ainakin jollain lailla, jotta siitä tulisi luonnollinen tapa myös lapsille.

 

Muistot talteen.

Ajatuksia,

Neuvolakerrasta innostuneena päätin päivittää Teevin vauvakirjan ajantasalle. Lisää hampaita on puskenut kaksin kappalein ja pituudessakin ylitettiin jo 80cm rajapyykki. Oikeastihan tänään ei ollut Teevin neuvola, mutta tungettiin paikalle koko perhe kuuntelemaan pikkusiskon sydänääniä. Siellä se sätkytteli ja kaikki oli muutenkin oikein hyvin. Samalla Janne ehti mitata Teevin epävirallisesti yli 80-senttisten joukkoon. Iso mies.

Meillä on oikeastaan käytössä kolme vauvakirjaa, joista jokainen on hieman erilainen. Omaksi lemppariksi on muodostunut Tatu ja Patu ja meidän vauva. Se on värikäs ja selkeä kirja, jossa on tarpeeksi tilaa omille jutuille, mutta jonka täyttämisestä pääsee halutessaan vähällä ”rasti ruutuun” -menetelmän ansiosta. Lisäksi kirja sisältää hauskoja yksityiskohtia isovarpaan mitasta pyllyn jälkeen. Vaikka yritän päivittää kirjoja tasaisin väliajoin, jotain pääsee silti unohtumaan. Teevin elämästä jää onneksi jälkeen rutkasti valokuvia, kaikki blogikirjoitukset ja melko tunnollisesti täytetyt vauvakirjat. Ehkä muutama tyhjä kohta ei kaiherra muiden kuin minun mieltä..

Kansikin on iloisen keltainen.
Tiedot oli helppo täyttää ruksimalla oikea vaihtoehto.
Tilaa on myös omille tarinoille ja ajatuksille.
Mitat ja muut kehityksen merkkipaalut saa näppärästi talteen käppyröille ja taulukoihin.
Pepunjälki oli äitin lemppari. Teevi oli toimenpiteestä hieman ihmeissään.
Milloin opit kävelemään? Entä seisomaan käsilläsi? Sen kertoo tämä sivu.

Seuraavaksi aloitetaankin toisen täydellisen vauvakirjan metsästys. Oma vauvakirjani on ainakin ollut luettujen kirjojen listalla pienestä pitäen. Nyt se on omassa kirjahyllyssä ja siitä on ihana tarkistella, milloin itse on oppinut jonkun tietyn taidon tai koska omat hampaat on suuhun putkahtaneet. Kiitos äidin, myös minun kirja on tunnollisesti täytetty ja ihana muisto omasta lapsuudestani. Toivottavasti tämä on Teeville yhtä tärkeä asia isona.

Sairaslomalla.

Arkielämää

Tänään meidän perhe on vielä kerännyt voimia ja yrittänyt palautua alkuviikon oksennusmaratonista. Lyhyt, mutta raju vatsatauti kaatoi koko perheen sänkyyn olohuoneen lattialle maanantaipäiväksi ja siitä sitten yksitellen päästiin jaloilleen. Tänään olot ovat olleet jo paremmat, mutta kotioloissa on möllötelty edelleen. Toivottavasti huomenna jo päästään ulkoilemaan ja kurkkaamaan normaaliin elämään.

Maanantai meinasi kyllä olla melkoisen hankala päivä, kun kaikki sairasti yhtaikaa. Vanhemmista tauti vei kaiken energian, mutta Teevin energiataso vastasi valitettavasti lähes normaalia. Niinpä päivä kului pitkäätikkua vetäen ja hoitovuoroa tasaisin väliajoin vaihtaen, hyvin hitaasti. Tätskä onneksi pelasti meidät kauppareissulta ja toimitti ison annoksen kaurapuuroa ja mustikkakeittoa. Ihanaa. :)

Tällaisina päivinä kyllä toivoisi, että jostain saisi taiottua ylimääräisiä käsiä auttamaan, mutta onneksi selvittiin ihan omin voimin. Nyt tavallinen arki tuntuu taas helpommalta..

Tiskiallas lapsenvahtina.

Arkielämää,

Meidän herra 11kk on nykyisin innokas auttamaan kotitöissä, välillä vähän liiankin innokas. Pyykin ripustamiseen me on löydetty jo yhteinen sävel ja Teevi ojentelee vaatteita yksitellen ripustettavaksi. Yleensä tämä sujuu varsin hyvin, vaikkakin välillä märkiä vaatteita löytyy pitkin kämppää, kun pikkuapulainen on kuljettanut sukan jos toisenkin äidin ohi.

Keittiössä pikkumies sen sijaan on usein enemmin tiellä kuin avuksi. Onneksi tähänkin on ratkaisu, nimittäin tiskiallas. Tätä kikkaa kokeiltiin jo mummilassa, kun pikkuapulainen halusi auttaa ruoanlaitossa ja tiskikoneen tyhjennyksessä. Tiskialtaassa apuri pysyy aisoissa ja mielenkiintoista tekemistäkin riittää tippuvan veden ja tiskiharjan parissa ainakin siksi aikaa, että aikuinen saa keiton kiehumaan.

Valuva vesi on sitten kiinnostava elementti.
"Kun tästä nyt sais kiinni!"

Rauhassa saatiin keittiöhommat päätökseen ja lapsikin oli tyytyväinen märästä vaipasta huolimatta. Taidanpa kokeilla tätä kotonakin nyt, kun syöttötuoli ei pidättele Teeviä sekuntiakaan.