Viikonloppua meillä on vietetty ulkoillen ja reippaillen. Minä olin lauantain sudenpenturetkellä opettamassa luonnontuntemusta ja tutustuttamassa pieniä partiolaisen alkuja kisakulttuuriin. Nyt on hallussa lähes kolmekymmentä metsiemme siivekästä visertäjää, sekä kymmenen yleisintä puulajia. Retki meni kaikinpuolin hyvin, mutta vaikka palasin jo illalla kotiin nukkumaan, olin rättipoikkiväsynyt. Onneksi muut johtajat olivat reippaampia ja mahdollistivat sudenpennuille kahden yön retkikokemuksen.

Teevi ja Janne viettivät aikaa mummulassa. Isomummun luona Teevi oli päässyt pulikoimaan uima-altaaseen ja ulkoilu mummulan pihassa oli maistunut myös. Ainut varjopuoli tässä ulkoilussa on se, ettei sitä saisi Teevin puolesta lopettaa ollenkaan. Sisään tuleminen aiheuttaa raivarit joka kerta. Riippumatta siitä, kuinka kauan ulkona on jo vietetty aikaa..

Tänään suuntasimme taas koko perheen harrastuksen pariin, geokätköilemään. Pienet kävelylenkit on mukava tapa viettää aikaa, kun Teevikin viihtyy vielä hyvin repussa. Pikkuhiljaa hänkin pääsee itse tallustelemaan erilaisiin maastoihin ja totuttelemaan metsässä liikkumiseen. Tänään otettiin pikkuinen paussi joen rannassa, missä Teevi tuijotteli vettä ja tutki tarkasti ympäristöä. Itse en jaksa enää pitkiä matkoja tallustaa ja se ottaa päähän, kun on tottunut liikkumaan reippaasti. Vähänkin liian luja vauhti tai pidempi matka saa mahan kivistämään, eikä liikkumisesta tule mitään. Tänään edettiin hissukseen ja nautittiin kevään ihmeistä, joten minäkin pysyin perässä. Syksyllä päästään onneksi taas pidemmille reissuille koko perhe.