Kaikki kirjoittajan Milla artikkelit

Ensikertalaisena Elixiassa

Arkielämää,

Edelliset kaksi vuotta ovat sisältäneet 18 kuukautta raskautta ja loppuajan imettämistä, joten aktiivinen liikkuminen on ollut melko vähäisellä tasolla ja kroppa koetuksella. Nyt olo on kuin puolityhjällä vappupallolla; raskas ja löysä. Niinpä jo pian Mennin syntymän jälkeen hinku liikunnan pariin on ollut suuri, liikunnan muoto vain on ollut mysteeri.

Jo jonkin aikaa olen harkinnut Elixian jäsenyyttä, koska se on aikataulultaan vapaampi, sisältää lapsiparkkimahdollisuuden (joka onkin ajatustani parempi!), tarjoaa vaihtelua ja on helppo. Meillä täällä Turussa on kolme Elixiaa, joten jostain löytyy varmasti sopiva jumppa kyseisen hetken mielentilaan. Ainoat miinukset Elixia on saanut hinnasta ja siitä, että kuvittelin inhoavani kuntosaliharjoittelua. Molempiin sain helpotusta eilisen ja tämän päivän aikana, kun kurkistin Elixiamaailmaan.

Eilen suuntasin tutustumaan Elixiaan erään ystäväni kanssa ja sain perehdytyksen kuntosalielämään, eikä se ollutkaan yhtään niin vastenmielistä kuin olin ajatellut. Tietenkin oma rapakunto ja kidutusvälineitä muistuttavat laitteet aluksi hirvittivät, mutta oikeilla vastuksilla kuntoilu olikin ihan mukavaa, eikä laitteiden käyttökään vaatinut rakettitieteen tutkintoa. Aloitin mahdollisimman kevyesti ja rauhallisesti, ettei järkyttävä lihassärky veisi kaikkea motivaatiota heti kättelyssä. Strategia taisi toimia, sillä olo tänäänkin on hyvinkin siedettävä. Pientä kolotusta siellä täällä, mutta tietää ainakin liikkuneensa.

Eilisestä innostuneena (ja Elixian nettisivujen kannustamana) suuntasin tänään tekemään omaa sopimusta. Ensimmäisenä minut (ja mukana ollut Menni) ohjattiin tutustumaan lapsiparkkiin. Olin ajatellut, että lapsiparkki saattaisi sopia Teeville jos me Mennin kanssa mentäisiin vauvajumppaan. Mielessäni ei kuitenkaan kertaakaan edes käväissyt, että myös kaksikuisen Mennin saisi viedä parkkiin. Niin se kuitenkin vain on. Menni toivotettiin tervetulleeksi, vaipat luvattiin vaihtaa ja maitoakin annetaan, jos tarve vaatii. Paikalla on aina kaksi koulutettua lastenhoitajaa ja lapset ikäänkatsomatta saavat luotettavaa hoitoa, kun äidit jumppaa. Ja kaikki tämä kuuluu diiliin automaattisesti. Onneks mulla on lapsia, menis muuten nekin rahat hukkaan. :)

Toisen yllätyksen koin, kun automaattisesti sain opiskelija-alennusta, kun sanoin että opiskelin päätoimisesti ennen kuin jäin äippälomalle. Tämä alennus ei päätä huimannut, mutta pienikin etu on etu. Varsinkin kun tulotkaan eivät päätä huimaa.

Uskon, että tämä rahallinen sitoutuminen aiheuttaa jonkunnäköistä painetta suunnata sinne salille vähintään pari kertaa viikossa. Onneksi Elixiassa on tarjolla myös paljon erilaisia ohjattuja tunteja, sillä yksin olen kyllä helposti lusmuilevaa sorttia. Ryhmäpaine aiheuttaa ylimääräisiä kierroksia ja liikunnasta saa enemmän irti. Salikerroille täytyy raahata joku kaveri, että tulee treenattua tehokkaasti. Seuraavaksi ohjelmistossa on torstain zumbatunti, jonne lupasin lähteä Janinan kanssa. Mitähän siitäkin tulee, kun omaa tajuttoman meduusan rytmitajun?

Paljussa

Arkielämää

Lauantaina hurautimme Raumalle, Teevin ja Mennin mummulaan. Aamu alkoi hitaasti, kun Teevi veteli sikeitä melkein kymmeneen asti ennen kuin päästiin matkaan. Automatka meni höpötellessä, tosin kukaan kanssamatkustajista ei Teevin papatuksesta saanut selvää. Onneksi se ei herraa tuntunut haittaavan.

Perillä meille oli annettu tehtäväksi viime jouluna rakennettujen lukuisten legorakennelmien purkaminen. Sarjoja on siis likimain sata ja jokainen on viimeistä osasta myöten kasattu ohjeiden mukaan. Miten niin aikuiset ei voi enää leikkiä legoilla? Teevi ei niitä taida ihan heti periäkään, sen verran tarkkoja ovat alkuperäisomistajat aarteistaan. Tällä kertaa sarjat purettiin palikka palikalta minigrip-pusseihin odottamaan uusia leikkejä. Siinäkin hommassa meni tovi. Miten kauan me on niitä oikein kasattukaan? Meidän purkaessa legoja, taata purki meidän autoa. Takuukorjaamo löytyy onneksi aina, kun meidän rakas kulkupeli on jostain rempsallaan. Eli aika usein.

Illalla odotti viikonlopun kohokohta, Teevin ensimmäinen paljukokemus. Muutkin kyllä nauttivat tästä luksuksesta, mutta Teevin ihkaensimmäinen paljukerta oli aika huvittava. Ensin ajattelin, että pimeä ja kylmä ulkoilma pelottaa Teeviä, eikä paljuilusta tule mitään, mutta pikkumies pulahtikin paljuun kuin kala veteen. Paljun penkki oli juuri sopivan korkuinen seisovalle Teeville ja hän ramppasikin pitkin penkkiä edestakaisin. Välillä loiskutellen vettä ja välillä äitin tai isin syliin syöksyen. Pois ei olisi saanut ottaa ollenkaan, mutta onneksi löylynheittäminen saunassa oli melkein yhtä kivaa puuhaa.

Saas nähdä, pitääkö Teevi tästälähin ottaa paljuun joka kerta.. :)

Pinnasängyssä

Arkielämää,

Menni on alusta asti ollut huonompi nukkuja kuin Teevi ja vaatii enemmän sylittelyä ja läheisyyttä hereilläoloaikanaankin. Niinpä ensimmäiset kuukaudet Menni on nukkunut meidän kanssa samassa sängyssä lukuisista pinnasänky-yrityksistä huolimatta. Vaikka kuinka hiljaa ja varovasti koittaisi siirtää nukkuvan lapsen sängystä toiseen, se herää joka kerta. Muutenkin väsyneenä ei ole energia riittänyt sinnikkäämpiin toimenpiteisiin, vaan menninkäinen on saanut jäädä tuhisemaan meidän väliin. Eipä se nyt niin vakavaa ole, mutta en halunnut, että Menni tottuu tähän käytäntöön.

Mummilla kyläillessä ei ole tilaa pitää Menniä samassa sängyssä, joten hänen oli nukuttava lattialla omassa pesässään. Siellä siirsin Mennin varovasti aina imetyksen jälkeen omaan pesäkoloon ja pidin tuttia suussa niin kauan, että uni tuli uudestaan. Tämä kikka toimi aika hyvin ja saatiin kaikki nukkua tilavammin. Kotona jatkoin samalla systeemillä ja nyt viikko on mennytkin jo hurjan hyvin. Muutamana viime yönä ei tuttiakaan ole tarvinnut antaa, vaan unet ovat jatkuneet pienen tuhinahetken jälkeen. Hurraa!

Vaikka perhepetiajatus onkin nykyään melko suosittua ja ”trendikästä”, en pidä sitä meille sopivana ratkaisuna. Nukuin huonosti, kun koko ajan alitajuisesti varoin kierähtämästä Mennin päälle ja huolehdin vielä, ettei Jannekaan pääse liiskaamaan pientä tuhisijaa. Lisäksi hartiat jumiutuivat ja kädet puutuivat, kun aina onnistuin nukahtamaan johonkin kummalliseen asentoon imetyksen jälkeen. Meillä pinnasänky on ihan sängyn vieressä, joten lapsen nostaminen sieltä sänkyyn ja takaisin on helppoa ja lapsi kuulee vanhempien hengityksen ja läsnäolon. Omissa sängyissään me kaikki nukutaan paremmin. Viime viikon aikana Menni on herännyt enää kaksi kertaa yössä syömään. Niistäkin toisen joku laskisi jo aamuksi (klo6-7), mutta minä en. Yleensä me jatketaan unia vielä ainakin kahdeksaan.

Sohvalla

Arkielämää, , ,

Tänään me ollaan vietetty aikaa sohvannurkassa. Minä, Teevi ja Menni ollaan hupsuteltu ja hömpötelty avatun vuodesohvan päällä ja katseltu telkkua, kasattu palapelejä lukemattomia kertoja, luettu kirjoja uudestaan ja uudestaan ja vähän haliteltu ja pusuteltu. Teevi varsinkin rakastaa pusuttelua ja antaa pusuja Mennille aina ohimennen.

”Oo, mikä toi on?”

Tänään on myös jätetty siivoamiset siivoamatta ja kaikki muutkin tylsät kotihommat odottavat iltaa. Lounaaksi syötiin eilisiä jämiä. Iltaohjelmassa onkin sitten lattianpesua, keittiön puunaamista, pyykkivuoren taltuttamista ja imurointia. Jannen iltaohjelmassa on pysyä lasten kanssa pois tieltä, että koti saadaan siistiksi ja päästään taas löhöämään sohvalla. :)

”Varo Menni, täältä tulee kutituskäsi!”

Iltaisin, Teevin nukkumaanmenon jälkeen me yleensä katsotaan jotain sarjaa loppuperheen voimin. Mennillä on iltaisin suurin sylipula, eikä mitään järkevää saa kuitenkaan tehtyä. Illan sarjahetki on myös hyvä keino levätä ja rauhoittua hulinapäivän jälkeen. Tällä hetkellä ollaan koukutettu itsemme uuteen Kosketus-sarjaan. Siinä on ovela idea ja numerot uppoaa aina. Ja mun lemppari on tietysti Kiefer Sutherland, jota olen seurannut jo kahdeksan 24-kauden ajan. Ainut vaikeus on muistaa, ettei hän tässä sarjassa olekaan Jack Bauer. :D

Kutomus

Arkielämää,

Teevin villatakki on nyt päässyt puikoilta käyttöön. Siitä tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin. Erityisesti rakastuin mummin kätköistä löytyneisiin jättinappeihin. Samanlaisia ei ollut tarpeeksi, joten takkiin päätyi neljä eriväristä nappia. Aika persoonallinen ja kiva ratkaisu.

Paksussa villatakissa tarkeni postilaatikolle ja takaisin.

Aluksi pelkäsin, että takista tulee aivan valtava, mutta lopputulos on oikeastaan vain sopivan reilu. Tuohon malliin sopii hieman väljä mitoitus ja meneepähän sitten vielä keväälläkin. Nyt mua himoittais neuloa lisää ja lisää, mutten vielä tiedä mitä se olis. Mennille voisin kutasta harmaasta langasta samanlaisen kevääksi, jos vaikka löytäisin jostain iloisen pinkit napit. Vielä tuo 7-veljestä on ihan liian paksua lankaa Mennin tamineisiin, mutta keväällä villapaita voisi olla kiva.

Malli oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ja siksi todella nopeaa neulottavaa. Automatkat kuluivat puikkoja heilutellen ja valmista syntyi, vaikkei muulloin oikeastaan ollut aikaa kutoa. Lankana tässä on 7-veljestä Nostalgia, jota kului noin kolme ja puoli kerää. Ohjetta voit kurkata täältä Kotipalapeli-blogista.

Myrskykupla

Arkielämää,

Eilen minä reippailin lapsien kanssa kauppaan ja takaisin tuplarattailla. Se, jos mikä on hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Sateen yllättäessä ihmetyksen aihetta herätti brittituotteen surkeaakin surkeampi ”myrskysuoja” (eli storm cover). Eikös juuri sillä saarella saada niskaan vettä lähes joka päivä? Luulisi, että sadesuoja olisi hieman paremmin suunniteltu varuste. Tämä ihmetys on jäykkää kirkasta muovia, se ei taivu mihinkään suuntaan ja se höyrystyy sisällä lymyävien lasten hengityksestä alta aikayksikön. Lisäksi se haisee uimarenkaalta ja on mahdotonta saada takaisin säilytyspussiinsa. Ainoan plussan myrskykupla saa siitä, että se todella pitää vettä. Onneksi.

Kulkupelimme muistutti hieman avaruussukkulaa.

Idea läpinäkyvästä sadesuojasta menee kyllä ihan harakoille, kuten kuvasta näkyy. Väittäisin näkyvyyden olevan noin hernerokkasumuun verrattavissa. Eikä sisäilmanlaatukaan varmaan päätä huimaa. Aluksi Teevi inhosi tätä naaman eteen viritettävää suihkuverhoa, mutta tällä kertaa myrskykuplan asennus sujui ilman suurempia kitinöitä. Riisikakun voimalla kuplan sisällä päästiin polkupyöräkaupan pihaan asti. Siihen sade siltä erää päättyikin.  Mitään myrskyä en tämän virityksen kanssa kyllä haluaisi kohdata, mutta lyhyet sadekuurot me vielä päihitetään.