Avainsana-arkisto: ulkoilu

Tervetuloa talvi!

No ehkä käydään nämä vuodenajat kuitenkin järjestyksessä. Vaatekaapin sisällön perusteella meidän perhe on kyllä huomattavasti paremmin varautunut talveen kuin syksyyn. Teeviä odottelee jo kaksikin talvihaalaria, mutta välikausihaalari on vielä etsinnän alla. Olin jo valmis ostamaan Teeville uuden po.pin välikausihaalarin, mutta kun värivaihtoehtoina oli tummansininen tai kirkkaanpunainen päädyin taas huuto.nettiin selaamaan vihreitä ja harmaita haalareita. Toiveena kun olisi, että haalari päätyisi vielä joskus myös Mennin päälle. Harmaan voisi kivasti asustaa ensin vihreillä asusteilla Teeville ja myöhemmin pistää Mennille pinkin pipon piristykseksi. Käytettyjen haalareiden hinnat kipuaa vaan lähemmäs uusien arvoa, joten vähän häiritsee ajatus siitä, että toisen vanhasta saisi maksaa saman kuin upouudesta.

Hupaisaa tässä tilanteessa onkin, että Teevin talvihaalarit ovat …tättädää.. kirkkaanpunainen ja tummansininen! Ne ovat kuitenkin hyviä kirppislöytöjä, joten väreissä on täytynyt antaa vähän periksi. Ensin Teevin kummi osti alunperin Mennille tarkoitetun Po.pin toppahaalarin 25€:lla kirppikseltä, mutta totesin sen olevan ihan valtava ja puinkin sen testimielessä Teeville. Haalari sopi kuin nakutettu, joten siitä tulikin Teevin haalari ainakin täksi talveksi. Musta pipo, hanskat ja kengät saavat luoda poikamaisen vaikutelman, eikä Teeviä kovin helposti voi tytöksi luulla muutenkaan. Itse tykkään haalarista, koska se on niin pirteä ja näkyy ainakin pimeässä paremmin.

Toinen haalari löytyi viime viikolla pikkusiilistä 45€:lla. Se on Ticketin tummansininen snowbaggie karvareunahupulla. Haalari oli kuin uusi, eikä mitään käytönjälkiä nukkaantunutta fleecevuorta lukuunottamatta ollut nähtävissä. Omaan silmään haalari oli ensin liian sininen, mutta pikkuhiljaa olen tottunut tummansinisiin asioihin ja tämä haalarikin on muuttunut mieluisammaksi päivä päivältä. Kivoilla asusteilla sekin näyttää varmasti ihanalta ja Mennillekin se varmasti päätyy, jos Menni on sen sisälle joskus sopiva. Teevin viimevuotiset haalarit on Mennille tänä vuonna ainakin aivan liian isoja. Saattaa olla, että ne mahtuu jopa ensi vuonna vielä Mennille, toivoisin ainakin.

Nämä haalarit ovat valtavaa kokoa, sillä molempien haalareiden kokolapussa lukee 80cm. Teevin muut vaatteet ovat pääosin kokoa 92cm, joten ensin en meinannut edes kokeilla näin pientä talvihaalaria. Onneksi Teevi oli mukana kirppiksellä ja sain sovitettua tuota sinistä lapsen päälle ennen ostopäätöstä. Löysin huuto.netistä myös aivan ihanan Ticketin, mutta se oli eri mallia ja kokoa 86cm. Ehdin jo huutaa siitä 45€ ennen kuin tajusin tämän koko-ongelman. Jos se lähtee huutamallani summalla, luulen, että se päätyy käyttöön vasta vuoden päästä talvella..

Nyt metsästykseen päätyy enään kengät. Onneksi haalariostoksista selvittiin halvalla ja voin ostaa kivat asusteet ja kengät piristämään näitä haalareita. Musta pipo ja hanskat löytyy jo, mutta siniseen haalariin sopiva pipo hanskoineen pitää vielä löytää. Viimevuotiset reimatecit tuskin mahtuu, koska ne on tosi pienet, muistaakseni kokoa 1. Kenkäasiaa olen tutkinut jonkun verran ja rakastuin crocsin talvisaappaisiin ensisilmäyksellä.

Kuva: Crocs

Itselläni on Crocsin talvisaappaat ja olen pitänyt niistä todella paljon. Jalkaterä on kokonaan crocsia (eli täysin vedenpitävää materiaalia), joten talvisaappaita voi pitää loskakeleilläkin huoletta. Silti kenkä on todella lämmin ja pohja pitää hyvin liukkaillakin teillä. Superhyvä juttu on se, että kenkä on kevyt kuin höyhen. Luulenpa, että päädyn Teevin kohdallakin näihin ihanuuksiin. Täytyy vaan mennä jonnekin livekauppaan sovittamaan, että oikea koko löytyy. Crocsien ongelmana vain on se, ettei niistä irtoa pohjallinen ja varpaitakaan ei oikein tunne kengän läpi. Saa nähdä, miten sovittaminen onnistuu. Ehkä pitää vain luottaa sisämittaan ja näppituntumaan.

Kätköllä

Meidän koko perheen yhteinen harrastus, geokätköily, on hetken aikaa ollut lähes tauolla, mutta keskiviikkona pakkasimme koko perheen autoon ja suuntasimme kätköille. Ajatuksena oli päästä testaamaan uusia tuplarattaita ja hakea muutama lähialueen purnukka. Ongelma vain on, ettei meidän kodin lähialueella ole enää hakemattomia kätköjä, joten jouduimme ensin pakkautumaan autoon. Onneksi molemmat lapset ovat aika sopeutuvaisia ja tällainen edestakaisin ramppaaminen ei pahasti stressaa kumpaakaan.

Mennille tämä oli ensimmäinen kätköretki ja hän käyttäytyi kuin vanha tekijä. Rattaiden alahyllyllä veteli sikeitä tyytyväinen tuhisija koko tunnin mittaisen retken. Teevikin istuskeli rattaissa mielellään ja katseli ympärilleen kiinnostuneena. Superhyvää viihdettä olivat vastaantulevat koirat, joita kaikkia tervehdittiin reippaalla ”vuh vuh” -hokemalla. Näistä rattaista näkeekin hyvin, kun sivuilla tai edessä ei ole mitään näköesteitä ja Teevi istuu rattaissa aika korkealla.

Menni matkusti alahyllyllä.

Viimeisellä kätköpaikalla Teevikin pääsi pois rattaista tutkimaan ympäristöä. Hän on jo kokenut metsänkävijä ja osaa hienosti liikkua juurista ja kivistä huolimatta. Pienet epätasaisuudet ja esteet eivät meidän metsäläistä pitele. Teevi on ilmeisesti myös ollut mukana tarpeeksi monella geokätköllä, sillä täällä hän sujuvasti kurkki jo kivenkoloihin ja tähyili puunrunkoja, jos vaikka purkki osuisi silmään. Jannen kanssa naureskeltiin, että joku kerta Teevi vielä tuo meille purkin, eikä meillä ole aavistustakaan siitä, mihin se pitäisi palauttaa. :D

Teevi taas katseli maailmaa ylähyllyltä.

Kaikenkaikkiaan retki oli varsin onnistunut. Rattaat saivat hyvän arvosanan ainakin näin lyhyen käytön perusteella. Myös molemmat kyytiläiset vaikuttivat tyytyväisiltä. Eiköhän kätköilyaktiivisuuskin ala taas kääntyä nousuun, kun liikkuminen on helpottunut ja koko perhe liikkuu näin kompaktisti paikasta toiseen.

Mummulassa

Viime viikolla (ja tämän viikon alussa) vietimme aikaa Teevin mummulassa Raumalla. Äidin ohjelmassa oli ompelua, lepäilyä, geokätköilyä, ulkoilua, shoppailua ja mansikoiden syömistä. Teevin ohjelmassa oli traktorilla ajelua, traktorilla ajelua, traktorilla ajelua.. ja vähän muutakin ulkoilua.

"Mistäs toi kissa tohon tupsahti?"

Jannen vanha traktori pääsi siis tehokäyttöön, kun taata kaivoi sen varastosta. Polkimien yläpuolelle piti virittää pienemmille jaloille sopiva tuki, ettei varpaat joudu polkimien väliin ja nokkaan kiinnitettiin naru mummumoottoria varten. Tällä kulkuvälineellä sitten ajettiin pihaa ympäri ja ympäri lukuisia kertoja. Yhden ”moottorin” väsyessä toinen sai jatkaa, mutta kuski ei väsymisen merkkejä osoittanut.

Bitti seuraa tarkasti pientä maajussia.

Paikalla oli koko ajan vaihteleva määrä Teevin hoitajia, joten ehdittiin vähän lomaillakin. Lauantaina vietettiin koko päivä geokätköjä metsästäen ja löytyihän niitä reilut parikymmentä. Minun jalkojen kenkkuilun takia suurin osa oli autolla lähestyttävää lajia, mutta kyllä kävelykilometrejä silti kertyi yksi jos toinenkin. Vieläkin minusta on hankalaa jättää Teevi hoitoon, jos ei ole mitään ”oikeaa syytä”. Tiedän, että molemmat Teevin isovanhemmat hoitavat häntä mielellään, mutta silti se tuntuu hassulta, kun periaatteessa voisi hoitaa ihan itsekin. On kuitenkin hyvä, että Teevi saa olla muidenkin aikuisten kanssa ihan yksikseen ja totuttelee pikkuhiljaa. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, kun hoitoapua oikeasti tarvitaan.

Taatan ruohonleikkuri ja ysärimyssy.

Myös Rallya kokeiltiin, mutta itku tuli aina kun moottori laitettiin käyntiin. Iso traktrori on kuitenkin jo muodostunut hitiksi Someron mummilassa ja täälläkin piti päästä ohjailemaan kuin iso mies.

Pihassa riitti myös muuta kiinnostavaa tekemistä ja tutkittavia paikkoja. Harmillisen paljon oli sadepäiviä, mutta niistäkin selvittiin sadevaatteiden turvin. Ehkä ensi kesänä leikkimökkikin pitää raivata leikkikuntoon, sillä nyt sinne ei ihan mahtunut leikkimään..

Kompisar

Pikkuhiljaa kaverit alkavat olla tärkeitä myös Teevin elämässä. Oman pihan leikkipuistossa pyörii onneksi iso joukko 1-4 -vuotiaita poikia, joten seuraa riittää. Suurin ilo tähän mennessä on kuitenkin ollut isompien lasten puuhien seurailu ja uusien taitojen opettelu matkimalla. Välillä meno onkin melko hurjaa, kun 1-vuotias yrittää matkia 3-vuotiasta, eikä se aina ihan suju. Teevi on kuitenkin oppinut hurjan hienosti selviytymään pihan vaativasta kiipeilytelineestä ja ajamaan potkumopolla muiden perässä. Monikaan yksivuotias ei ole yhtä reipas ja rohkea!

"Tää riippusilta on siis niin lälly!"

Pihassa oppii myös tärkeitä vuorovaikutustaitoja, kun kaikki leikkivät samoilla leluilla ja aina toisen lelut ovat parempia kuin omat. Lainaaminen, vuorottelu ja pikkuriitojen sopiminen ovat jo arkipäivää Teevinkin elämässä.

Teevi pitää puoliaan mopon suhteen.

Olemme taas pitkästä aikaa viettäneet aikaa Teevin ihka ensimmäisen ystävän, Linan, kanssa ja kaverukset ovatkin melkoinen tihulaiskaksikko. On hauska katsoa, kuinka samanlaisia ja toisaalta erilaisia meidän taaperot on. Kaksikko on tuntenut syntymästään asti, joten heistä tulee varmasti tärkeät ystävykset pikkuhiljaa. VIelä ei yhteiset leikit kiinnosta kovinkaan paljoa, mutta varmasti vuoden päästä viimeistään saadaan seurata yhteisiä leikkihetkiä. :)

 

Tänään satoi…

…ainakin kolme kertaa niin paljon kuin eilen. Lisäki jyrisi ja salamoi, mutta ulos suunnattiin silti. Juuri ulos lähtiessä sade oli tauolla, mutta noin 3 minuutin ulkoilun jälkeen vettä tulikin kuin saavista kaatamalla.

Ja lopuksi huuhdottiin hiekat pois vaatteista räystässuihkussa.

Teevi oli tainnut lukea mun tuskista pukemisen suhteen, sillä tänään hän kantoi vaatteet yksitellen eteisestä ja antoi nätisti pukea kaikki sukista sadetakkiin ja saappaisiin asti. Tai sitten tyyppi oli hiffannut, että näiden varusteiden kanssa pääsee hulluttelemaan lätäköihin.  Tiedä häntä, mutta jokatapauksessa pääsimme ulos ennätysajassa.

Kaikista vermeistä huolimatta olo oli vähän kostea, kun puolentoista tunnin päästä palasimme sisälle. Niinpä oli hyvä pulahtaa kylpyyn lämmittelemään. Vaikka ukkonen ja sade onkin kivaa ja jännittävää, soisin sään silti hieman lämpenevän. Onhan nyt kuitenkin kesä.

Läkättöhommia.

Tänään täällä on tullut vettä taivaan täydeltä ja tunnelma on ollut hieman kärsimätön, kun ulos ”ei voi mennä”. Aamupäivä kyyhötettiinkin sisällä ja koitettiin keksiä sisähommia, kun koko juhannus oli oltu jo pihalla. Iltapäivällä se ei kuitenkaan enää tepsinyt, joten oli pakko vetää sadevaatteet niskaan ja painua pihalle. Samalla reissulla käytiin noukkimassa Janne töistä, koska hänen sadevaatteet roikkui eteisen naulassa.

Räystäästä putoava vesi on pop.

Ulos lähteminen ei olekaan ihan niin yksinkertaista, koska Teevi inhoaa pukemista. Kiemurtelu ja rimpuilu alkaa välittömästi, vaikka ulos olisi päästävä. Siksi sadevaatteiden päälle kiskominen tuntuikin ylivoimaiselta haasteelta. Hommaa vaikeuttaa vielä se, että maha on kasvanut tielle, eikä Teevi kunnolla mahdu syliin. Pihalle kuitenkin selvittiin tälläkin kertaa. Mahakin on pian historiaa, mutta sitten puettavia onkin kaksi..

Tomerasti ämpärin kanssa.
Vettäkin on kiva kipata.

Takaisin tullessa me jäätiin ulkoilemaan Teevin kanssa ja Janne valmisti meille pitsaa. Meillä on jo niin iso taapero, että pitsaan pitää tehdä oma nurkka Teeville. Tällä kertaa nurkka sisälsi tomaattia, tonnikalaa ja kesäkurpitsaa. Hyvin maistui, eikä muruakaan jäänyt lautaselle.