Juhannusta vietimme Teevin isomummilassa somerolla. Tänä vuonna meidän juhannukseen kuului:
auringonpaistetta
hyttysiä
saunomista
ruohon leikkaamista
kuorma-auton lastaamista
hiekkaleikkejä
jäätelöä
grillaamista
nuotio
tikkumakkaraa
maitokärryajelua
rusketusraitoja
päiväunia
retki laavulle
vesisadetta
sukulaisia
leppoisaa oleskelua
Alkuviikon olemme kyhjötelleet sisällä ja koittaneet keksiä tekemistä, johon Teevi ei turhaudu ja jota voin tehdä mahdollisimman helposti olohuoneen lattialla istuen (tai maaten). Palapeli ja puupalikat ovat viihdyttäneet meitä päivästä toiseen, kun Teevi on sairastanut kolmen rakkulan vesirokkoa ja minä olen ollut jostain syystä täysin voimaton. Onneksi tämä mystinen rokko päästi meidät vähällä ja rakkulat kuivuivat muutamassa päivässä. Pikkuinen sairastaja on ollut hieman tavallista väsyneempi ja kiukkuisempi, mutta muita oireita ei ole ilmennyt.
Tiistaina lähdettiin taas Jannen mukaan kuntosuunnistamaan, että päästiin vähän haistelemaan ulkoilmaa. Vielä meidän osallistuminen rajoittuukin metsään tutustumiseen ja viimeisellä rastilla odotteluun. Moni suunnistaja jo kyselikin, milloin pikkumies lähtee suunnistuspolulle. Eiköhän hän menisi jo, jos äidin kunto kestäisi 2 kilometrin tallustelun, josta noin 90% pitäisi jaksaa kantaa sekä mahaa, että Teeviä. Rasteilla näin kyllä yhden perheen, jonka arviolta 3-vuotias lapsi kipitti kartan kanssa edeltä ja isi tuli perässä pikkusisarus rinkassa heiluen. Ehkä ensi kesänä mekin sitten mennään. :)
Tänään suunnattiin koko perheen voimin ensin leikkipuistoon ja sitten läheiseen metsään geokätköä etsimään. Osa matkasta piti mennä juoksurattailla, mutta sai Teevi vähän harjoitella polkukävelyäkin ja tutustua jos jonkinnäköisiin metsän ihmeisiin. Kaikki kävyistä pikkuötököihin oli todella kiinnostavaa. Hyttysetkään eivät Teeviä häirinneet, vaikka äiti huitoikin niitä jatkuvasti pois kimpusta.
Kotimatkalta keräsin hieman metsän tuoksua kotiinkin, kun kielot kukkivat niin kauniisti.
Meidän oman pihan leikkipuisto on ihan mukava ja iltapäivisin sieltä löytyy leikkiseuraakin, mutta silti me olemme lähteneet Teevin kanssa valloittamaan muita Turun leikkipuistoja. Varsinkin aamupäivisin on kiva lähteä muualle, kun oman pihan lapset ovat päiväkodissa ja pihapiirissä pörrää remonttiautoja.
Keskiviikkona suuntasimme läheiseen Ingegerdin puistoon leikkimään. Matka sujui kuin sujuikin kävellen, välillä tosin väärään suuntaan, mutta kuitenkin. Matkalla pysähdyttiin ihmettelemään päiväkodin lapsia ja ihastelemaan keltaisenaan kukkivaa voikukkamerta. Itse leikkipuisto on pieni, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen pienelle leikkijälle; keinu, liukumäki (johon pääsee itse), hiekkalaatikko ja kavereita. Puistossa oli melkoinen vilske, kun parhaimmillaan alueen valloitti vajaa parikymmentä pientä ja vähän suurempaa leikkijää. Kokemus oli kuitenkin positiivinen ja palaamme varmasti tänne myöhemmin.
Uusista aluevaltauksista innostuneina suuntasimme torstaina Kupittaanpuistoon, suoraan vauvauinnista. Matkalta nappasimme mukaan välipalaeväät ja painelimme puiston penkille niitä mutustamaan. Ihanassa auringonpaisteessa maistui karjalanpiirakka ja omenamehu, ihan itse pillillä! Masu täynnä murkinaa oli hyvä lähteä valloittamaan puistoa. Valitsimme leikkipaikaksi pienille lapsille tarkoitetun aidatun leikkialueen, josta löytyi vaikka ja mitä.
Alkuiltapäivästä puistossa ei ollut juurikaan ruuhkaa, mutta lähempänä viittä puistossa alkoi olla jo melkoinen määrä leikkikavereita. Teevi viihtyi puistossa hyvin ja uutta nähtävää oli koko ajaksi. Pari tuntia vierähti nopeasti ja sitten isi tulikin jo hakemaan polkupyöräkyydillä kotiin. Itselläni alkoi samaisessa puistossa partiokokous, joten jäin vielä nauttimaan auringosta ja kesäfiiliksestä.
Tännekin vielä palaamme aivan varmasti. Moni paikka jäi vielä tutkimatta ja uudet seikkailut varmasti odottavat. Parasta puistossa oli se, että alue oli aidattu ja kaikki välineet ja lelut olivat pienimmillekin sopivia. Suosittelen lämpimästi kaikille lapsiperheille.
Meidän pihassa asuu pääasiassa poikia ja niinpä Teevillä on monta roolimallia leikkipuistossa. Nuorimmat ovat parivuotiaita, joten vauhtia riittää vaikka muille jakaa. Teevi seuraa kiinnostuneena toisten lasten touhuja ja yrittää matkia sen minkä osaa. Eilen ohjelmistossa oli muovisen leikkiruohonleikkurin työntely pitkin pihaa ja tänään harjoiteltiinkin potkuautolla etenemistä. Vihdoin Teevin jalat ylettyvät maahan asti ja eteneminen on mahdollista. Aluksi voimat ei meinanneet riittää etenemiseen, mutta pienen harjoittelun jälkeen päästiin jopa eteenpäin (tai pääasiassa kyllä taaksepäin).
Riemu oli valtaisa, kun pikkumies huomasi etenevänsä ihan itse. Tähän asti autoja on vain työnnelty pitkin pihaa, työntökärryn tavoin, mutta nyt pitää heti päästä istumaan auton päälle. Tyylissä on vielä parantamisen varaa, kun nyt potkutellaan vuorojaloin kuten kävellessä. Tasatyönnöin pääsisi vähän lujempaa, mutta sitä Teevi ei ole vielä ihan ymmärtänyt..
Kaikki hauska loppuu tietysti aikanaan. Niin tämäkin. Teevi nimittäin keksi, että taakse päin pääsee paljon helpommin ja lopputuloksen saattaakin arvata. Selälleen kippasi koko ajoneuvoyhdistelmä ja huuto oli sen mukainen. Onneksi murhe unohtui pian ja uusiin harjoituksiin suunnataan huomenna.
Pääsiäinen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Perjantaiaamuna pakkauduimme autoon ja ajoimme Somerolle isomummilaan. Myös mummi ja varavaari tulivat viettämään pääsiäistä Kalliolaan, joten meillä oli neljän sukupolven miniloma. Teevi oli vielä vähän kipeä, mutta nautti selvästi pihahommista mummin ja Riston kanssa. Kurahaalarit päällä pikkumies viipotti vastaan, kun me Jannen kanssa palattiin kätköilyretkeltä Forssasta.
Sunnuntaina vietimme kotipäivää ulkoillen ja leikkien koko perheen voimin. Aamupäivästä Janne oli auttamassa naapureita muuttopuuhissa, mutta muuten koko perhe oli yhdessä. Vaikka aikuisen mielestä meidän pihan leikkipuisto on aika ankea, Teeville siellä riittää tekemistä ja ihmeteltävää. Hauskinta on ryömiä liukumäen alta ja kurkistella sieltä äitiä tai isiä. Samalla voi kikattaa hullun lailla. Myös taaperokärryn kanssa kurvailu ja lapiointi on kivaa, vaikkei lapioon juuri hiekkaa jääkään.
Someron Tarjoustalosta löytyi käteen paremmin sopivat hanskat, joilla onnistuu lapiointi ja muut hiekkalaatikkohommat. Keltainen lapio onkin muodostunut Teevin lemppariksi, eikä ilman sitä voisi mennä mihinkään. Tänäänkin se olisi pitänyt saada mukaan pyöräretkelle.
Viimeistä vapaapäivää vietiin tänään. Aamupäivä ulkoiltiin normaalisti ja Teevi tuhisikin lähes kolmen tunnin verran päiväunia. Raitis ilma on kyllä tehokas unilääke. Iltapäivällä suunnattiin vielä kätköilyretkelle lähimaastoon. Pyörällä suhahdettiin Valkiasvuoren juurelle ja lähdettiin kiipeämään ylöspäin. Kolmen kätkön pikakierros oli juuri sopiva liikuntahetki kaikille. Teevi naureskeli ja kiljahteli manducassa, kun Janne pomppi kiveltä toiselle. Onneksi myös Teevi tykkää luonnossa liikkumisesta ja muustakin ulkoilusta. Joka päivä me yritetään ulkoilla ainakin jollain lailla, jotta siitä tulisi luonnollinen tapa myös lapsille.
