”Mitäs hyvää jauhelihasta?” lienee suomalaiskotien yleisin kysymys, kun mietitään seuraavaa ruokalajia. Tässä vaiheessa kaikilla on yleensä jo nälkä ja ruoalla kiire pöytään. Luovuudelle ei juuri jää aikaa.
Tällä viikolla koin todellisen kyllästymisen ainaiseen jauhelihakastiketta ja nakkikeittoa -viikkomenuuseen ja päätin, että meillä syödään jotain ihan muuta. Tai toki meillä edelleen syödään jauhelihakastiketta, mutta välillä jotain muutakin. Surffailin jonkin aikaa Pirkan nettisivuilla ja etsin meidän suille sopivia reseptejä. Jotain simppeliä, nopeaa, suhteellisen turvallista ja ennen kaikkea vaihtelua normiruokiin. Tältä näytti meidän viikkomenu tällä kertaa:
Maanantai:
Kinkkukiusaus Mustapekkakermalla
Tiistai:
Pinaattinen kanapasta
Keskiviikko:
Kylmäsavulohikeitto
Torstai:
Eilistä keittoa ja spagettikastiketta Janinalla
Perjantai:
Yllätys. Saa nähdä, jos Henna tarjoaa meille jotain. :D
Tälle viikolle pääsi kokeiluun siis vain kaksi uutta ruokalajia, koska kyllästymiseni päivänä kinkkukiusausaineet odottivat jo kaapissa ja niillä mentiin. Loppuviikon aiomme kuokkia muiden lihapadoilla, joten menusen ei voi vaikuttaa. Tiistaina kuitenkin syötiin älyttömän hyvää pinaatti-kana-fetapastaa. Se täytti kaikki vaatimukset ja jää varmasti helppojen arkiruokien listalle. Myös kylmäsavulohikeitto oli herkullista ja sekin on tullut jäädäkseen. Kalaruokia pitäisi saada listalle vähän enemmän, sillä ne on hyviä, mutta usein jäävät valmistamatta kuitenkin. Varsinkin, kun Teevi kauhoi keittolautasellisen parempiin suihin alta aikayksikön ja lisääkin piti saada. Saman vastaanoton saa yleensä myös lasagne ja kinkkukiusaus.
Ilman selkeää suunnitelmaa viikkomenuta ei tule noudatettua ja kummalliset ainesosat jää kokonaan käyttämättä. Tulee vain ihmeteltyä puolen vuoden päästä, että miksi hitossa mulla on pakastimessa pinaattia ja jääkaapissa homehtunut lime. Siitäpä syystä yritän (taas) ottaa ohjelmistoon viikkosuunnitelman laatimisen, kauppareissun suorittamisen alkuviikosta ja suunnitelmassa pysymisen. Ainakin tämä tynkäviikko onnistui mitä parhaiten. Kaikilla oli masu täynnä ja tohina keittiössä oli kova.
Tällä viikolla on katsottu myös Australian Junior Masterchefiä silmä kovana. Yritän imeyttää siitä vaikutteita Teeviin ja Menniin, jotta muutaman vuoden päästä meilläkin tarjoiltaisiin jättikatkarapuja vietnamilaisessa kastikkeessa ja leivitettyä karitsan jotakin osaa karetta. Jotain innostusta ainakin on nähtävissä, sillä parhaiten kiukuttelevat lapset saa hiljaiseksi joko vatkaamalla, rikkomalla kanamunia tai imuroimalla. Ne vaan on niin kiehtovia hommia. :D Mummilla Teevi yrittää myös rikkoa muoviset leikkimunat milloin minkäkin kaapin kulmaan.
Ruoanlaitto oli tällä viikolla oikeasti kivaa, eikä vain pakollinen kotityö muiden ohessa. Uudet reseptit tuovat vaihtelua myös tekovaiheeseen, eikä ruoan valmistaminen tunnu niin puuduttavalta kuin yleensä. Toivottavasti jaksan pysyä tässä suunnitelmassa vähän kauemmin kuin aikaisemmilla yrityskerroilla. Ja toivottavasti listalle löydetään oikeita herkkuruokia.
P.S. Ystävänpäiväleivosta mutustaessani keksin leivoksen ja kahvin pyhän liiton. Kun kahviin laittaa tosi paljon maitoa, kaakaota ja sokeria, ja kun sitä syö äklömakean leivoksen kanssa, se on ihan hyvää. Äklömakeat, mutta herkulliset leivonnaiset syntyivät tätä Kinuskikissan ohjetta noudattaen.
