Teevi on alkanut osoittaa omaa tahtoaan yhä enemmän ja enemmän. Itkupotkuraivarit on taatut, jos äiti vie lelun (esmes äitin kännykän, tietokoneen latausjohdon tai virkkuukoukun) kädestä tai siirtää epäsopivaan paikkaan kierinyttä lasta keskemmälle lattiaa. Myös epäonnistunut suoritus lelun tavoittelussa tai liikkumisessa päättyy usein huutoon. Kotonamme vallitsee siis jo nyt tahtojen taistotila, kun äiti ja lapsi ovat aika usein eri mieltä siitä, millä saa leikkiä tai mihin on soveliasta möyriä. Katsotaanpa muutaman vuoden päästä, kun nämä kaksi itsepäistä ja mielipiteensä tiukkaan esittävää ihmisyksilöä pääsee väittelemään asioista..

..tai kirjoittamaan joulupukille. Äitin ”mä haluun” -lista on tänä vuonna pitkä ja se kattaa myös Teevin toiveet. Todennäköisesti ensimmäistä ja viimeistä kertaa saan päättää myös sen, mitä Teevi toivoo joululahjaksi. Hih. Äidin henkilökohtainen toivelista on kyllä aika lyhyt. Se sisältää vain 3 toivetta ja yhden haaveen (Haaveet ovat sellaisia, että vaikka kuinka monta kertaa kirjoittaa joulupukille, ne ei toteudu. Höh.). Teevin lista on paljon pidempi.

Teevin lahjalistalle kuuluvat tänä vuonna vielä pääasiassa käytännölliset asiat, kuten vaatteet ja astiat. Meillä kun ei ole kaapissa yhtä ainoaa 80cm vaatekappaletta odottamassa ja se on kuitenkin varmaa, että herra kasvaa kovaa vauhtia ulos noista 74 senttisistä. Onneksi suurin osa potentiaalisista tontuista tietää äidin suuren inhon sinistä väriä kohtaan ja osaavat ottaa sen huomioon. Teevihän ei siis pukeudu siniseen, jos se minusta on kiinni. (Tosin lipsun tästä jo vähän. Tosi vähän.) Toinen varma asia on se, että lapsi syö jokaikinen päivä ja pian ruoan suuhun lapioimista aletaan harjoitella itse. Siinä vaiheessa olisi huippua, jos Teevillä olisi edes muutama kunnollinen lastenlautanen, jossa on korkeat kaarevat reunat, ettei kaikki ruoka liusu lautaselta pöydälle.

Tämä äiti on myös hurahtanut puuleluihin ja siitä syystä myös Teevi pitää puuleluista. Ja Lamazen leluista. Brion ja Lamazen lelut on värikkäitä, laadukkaita ja todella kauniita, joten usein äidin on ihan pakko saada ostaa joku lelu. Ei Teevillä onneksi ole vielä kamalasti leluja ja jouluksikaan en toivoisi niitä vielä paljon. Tämä joulu menee kuitenkin vielä täysin ymmärtämättä ohi, joten panostakaamme myöhempiin jouluihin. Kyllä niitä aikoja vielä tulee, kun lelumainoskatalogista on ympyröity kaikki poikien lelut ja muutama tyttöjenkin.

Muutama lelu listalle kuitenkin pääsi. Liikkumaan opettelevan Teevin listalta löytyy siis ainakin Brion taaperokärry ja perässä kiskottava tipu. Lisäksi Brio on vihdoin tuonut markkinoille puupalikkasetin ilman niitä pinkkejä palikoita! Se on VIHREÄ ja niin hieno, että Teevin on pakko saada sellainen joulupukilta. Jos hän tulee yhtään äitiinsä tai edes isäänsä, niin rakentelu kuuluu suosikkileikkeihin. Yhtään ääntelevää, vilkkuvaa tai muuten vaan pattereilla toimivaa ADHD-lelua ei tähän talouteen kaivata, niin kauan kuin minä saan asiaan yhtään vaikuttaa.

Äiti on panostanut listassaan laatuun, ei määrään. Rahallisesti listan ensimmäinen tuote voittaa kaikki Teevin lahjat yhteensä. Listalla oli siis kolme asiaa.

Niistä ensimmäinen on uusi kameran objektiivi. Tällä hetkellä kamerani runko ei pääse oikeuksiinsa kun siihen on kiinnitetty joku rupunen vanha kittiputki, jolla ei oikeastaan tee mitään, jollei valaistus ole täydellinen (käytännössä siis luonnonvalo). Hinta-/laatuvertailuiden jälkeen tulin siihen tulokseen, että toivelistalleni kirjataan Canonin EF-S 17-55mm f/2.8 IS USM -objektiivi. Hintaa tällä kapistuksella on noin 850€, joten aika monta tuntia saa Janne paiskia töitä, jotta joulupukki voi toiveen toteuttaa. Se olisi kuitenkin täydellinen ja maksaisi itsensä takaisin ihanina valokuvina ensi vuodesta. Selitys meni läpi ainakin mulle itselleni. ;)

Lopuista toiveistani selviää halvemmalla. Toinen toiveeni nimittäin on muumipyyhe (tai muutama). Meidän perheen pyyhevalikoima on kammottava kokoelma eriparisia puhkikuluneita rumiluksia, joita ei kehtaa ottaa vauvauintiin, saatika kesällä uimarannalle. Suuri toiveeni olisi, että pyyhelaatikkomme sisältäisi jokaisen oman muumipyyheyksilön, mutta näin alkuun yksikin riittäisi. Nimittäin mun.

Kolmas ja viimeinen toiveeni on tämän päivän uusi tuttavuus, johon rakastuin heti. Syksyn ja talven myötä muutun teellä eläväksi olennoksi, joten mun on pakko saada tälläinen:

Se on niin hieno. Ensin teelehdet laitetaan kuppiin ja kuppi täytetään vedellä. Sitten annetaan vain hautua. Kun tee on hautunut tarpeeksi, kupin voi kääntää toiseen asentoon ja lehdet nousevat pois vedestä. Siis kuinka mahtava keksintö! Sitten vain juomaan lämmintä ja tuoksuvaa teetä. Mmm.

Ja koska mulla on vielä syntymäpäivä, saan lisätä viimehetken toiveen.

Janinalla on maailman kaunein koru, jossa lukee Linan nimi. Olen siitä aika kateellinen. Niinpä toivelistalleni kuuluu tuollainen koru, jota valmistaa SuviMaria Design. Ja tietysti olisi kivempaa, jos korussa lukisi Linan sijaan Teevi. :)

 Ja vielä se haave:

Ehkä vielä jonain päivänä. Mutta tästä ajatuksesta lisää huomenna. Nyt on pakko jo mennä haaveilemaan tuonne makuuhuoneen puolelle ja untenmaille, muuten ei huomenna jaksa.