Aina hissillä matkustaessani on tehnyt mieli painaa sitä keltaista kellonappulaa edes ihan vähän, mutta en ole uskaltanut. Tänään kuitenkin sain painaa sitä, vaikken välttämättä olis halunnut.
Kävi nimittäin niin, että menin Anttilaan ostamaan lankaa Jannen villasukkiin, ja ne langathan tietysti on kolmannessa kerroksessa ja Teevin vankkureiden kanssa on pakko käyttää hissiä, vaikka se on toivottoman hidas ja aina väärässä kerroksessa tai täynnä mummoja.
Kaikki meni onnellisesti ja pääsin kolmanteen kerrokseen, ostin lankaa ja päätin palata takaisin 2.kerrokseen. Sinnekin matka sujui mukavasti, vaikka hissi rämisikin omituisesti. Pyörähdin toisessa kerroksessa tarkistamassa leluosaston alet ja palasin hissille. Hissistä astui ulos joku mummo rollaattorinsa kanssa ja minä menin Teevin kanssa sisään. Sitten mummo keksikin, että hetkinen, ei mun tässä pitänytkään jäädä ja alkoi ilmeisesti rämpätä hissinappulaa. Itse seisoskelin hississä ja odottelin, että pääsisin alas, kun yhtäkkiä vastapäiset hissin ovet aukeavat ja vastassa on betoniseinä. Siihen se sitten jäi. Keskelle kerrosta, väärät ovet avoinna.. Seisoin vähän aikaa suu auki ihmetyksestä ja yritin painaa ovien sulkemiseen tarkoitettua nappulaa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, joten kuvioihin astui keltainen hälytysnappi.
Ohjeessa sanotaan, että nappia pitää painaa vähintään 10 sekuntia, kuitenkin niin kauan, että puhelinyhteys kytkeytyy jonnekin hissiinjuuttuneiden pelastuspalveluun. Vähän aikaa olin onnellinen, että saan painaa sitä nappulaa. Kuitenkin nopeasti huomasin, että painallus aiheuttaa korviavihlovan hälytysäänen, jota on sitten kuunneltava yli 10 sekuntia ja yritettävä sen päälle vielä puhua niin, että joku tajuaa sinut tulla pelastamaan.
Pian joku kiltti vartijamies tulikin vääntämään hissin ovet auki ja pelasti meidät ulos hissistä. Hissi tosin hajosi siihen paikkaan, mutta hihii, nyt olen joutunut hissionnettomuuten, kuinka jännää. Vartija kuljetti meidät ja mummon tavarahissillä alas ja päivän seikkailu oli ohi. Teevi tosin nukkui koko ajan, tietämättä tapahtumista mitään. Oli kyllä pakko soittaa heti siskolle ja kertoa, miten jännää meillä on tänään ollut. :)
Loppupäivä otettiin sitten ihan rauhallisesti. Teevi köllötteli lattialla ja mä pääasiassa kudoin sukkaa. Välillä piti ottaa konsultaatiopuhelu mummilaan, mutta hyvältä näyttää ainakin tähän asti. Kyllä ne varmaan isänpäiväks on valmiit.
