Teevi on alkanut keksiä, miten nelivedon saa asennettua päälle. Harjoitus on ollut kova ja hermoja raastava viimeisen muutaman päivän aikana. Eilen asento löytyi ensimmäisen kerran ja tänään on jo vähän väliä könötelty konttausasennossa. Itkuhan siinä tietysti tulee, kun eteenpäin ei pääse vaikka mitä tekisi. Yleensä harjoitus päättyy mahalaskuun ja itkupotkuraivariin. Onneksi tämä masennus ei kestä pitkään, vaan uuteen nousuun lähdetään heti perään. Kauhulla odottelen, että herra löytää sen seuraavan vaihteen ja painelee pitkin kämppää.. :)