Taas on tiistai ja koko konkkaronkka siirtyi suoraan sängystä Caribian lämpöön. Teevi on kehittynyt vauvauinnissa huimaa vauhtia ja ainakin musta tuntuu siltä, että hän myös muistaa, mikä paikka se uimahalli oikein on. Heti pukuhuoneessa alkaa jännittynyt naureskelu ja hihkunta ja kun päästään veteen, jalat ja kädet viuhtoo hirvittävää kyytiä.
Tällä kertaa meillä oli mukana myös kamera, jotta saadaan vähän uintifiiliksiä talteen. Ensi lauantaina olisi paikalla vedenalainen kuvaaja, mutta me ei valitettavasti päästä silloin kuvattavaksi. Eikä meillä kyllä varmaan olis varaa kuvia lunastaakaan. Ehkä vois ostaa sellaisen vedessä toimivan kertakäyttökameran, jolla sais vähän kuvia myös sukelluksista.
”Minä läiskyttelen, minä läiskyttelen, minä läis-läis-läiskyttelen..”
Puolituntinen uintikerta alkaa yleensä laululeikillä ja hetken saa uiskennella vapaasti. Ainakin läiskyttely on nyt opittu, sillä altaaseen päästyämme käsillä läiskyttely ja veden roiskuttelu alkoi heti. Seuraavana vuorossa on sukeltelu, jotta ehditään harjoitella ennen kun vauvat väsyvät liikaa. Tällä kertaa uimassa tosiaan oli vauvoja monikossa, kun eräs toinen poika oli korvaamassa uintikertaansa meidän ryhmässä. Harmi vain, että he olivat vain tämän yhden kerran ja ensi viikolla polskutellaan taas yksin.
Teevi on jo aikamoinen vesipeto. Sukeltelutkin jännittää äitiä enemmän kuin tätä innokasta sammakon sukulaista. Tänään sukelleltiin jo pidempää matkaa niin, että äiti lähetti sukeltajan matkaan ja isi otti kiiinni. Ja sitten toisin päin. Upeasti Teevi potkutteli veden alla ja pian turvalliset kädet nappasivat taas kiinni ja nostivat pintaan. Uudestaan ja uudestaan.
Altaassa on vauvauinnin aikana aina paljon leluja ja apuvälineitä. Tällä kertaa veteen kaadettiin kokonainen korillinen pallomeripalloja ja muita kelluvia pikkuleluja. Ensimmäistä kertaa Teevi sai palloista otteen ja kuljetteli niitä ympäriinsä. Pallojahdissa apuvälineenä käytettiin lötköpötköä, joka helpottaa äidin ja isin käsilihasten työskentelyä melkoisesti, kun koko 10 kiloa ei ole käsivarsien varassa.
”..kala nukkuu, kala nukkuu, eipäs nukukaan!”
Sitten olikin jo loppulaulun aika ja ensi viikolla uudestaan. :) Me tosin päästään jo torstaina, kun on yksi kerta jäänyt välistä. Kivaa.
