Viikonloppu starttasi mukavasti perjantaista. Heti aamusta suuntasin Teevin kanssa neuvolaan ja sieltä sitten Janinan ja Linan luokse kyläilemään. Neuvolassa Teevi arvioitiin pitkäksi ja hoikaksi, sekä motorisesti hyvin kehittyneeksi pojaksi. Kokoa oli kertynyt 73 sentin ja 9450 gramman verran. Siellä kaikki meni siis hyvin ja seuraavan kerran sitten parin kuukauden päästä lääkärin tarkastettavaksi.

Kyläilyreissulla lapset nukkuivat vuorotellen, niin, ettei paljon yhteistä leikkiaikaa jäänytkään. Linan nukkuessa käytiin vähän kuvailemassa puolivuotiskuvia lehtikasoissa ja sisällä lapset saivat vähän aikaa leikkien hurmata vanhempiaan. Noista kahdesta kyllä huomaa, että ikää on viikon tarkkuudella saman verran. Aivan mahtava kaksikko jo nyt. Odotellaanpa vuosi, niin ollaan ihan lirissä.

 Linan ja Teevin hullutuksia..

Ja kohti seuraavia seikkailuja.

Äitien aika kului kuin siivillä ja kohta olikin jo ratsastustunnin vuoro. Tämän viikon perjantai olikin melko poikkeuksellinen, kun päästiin ratsastamaan. Tunti oli tiistain korvaava tunti ja tarkoitus oli jatkaa alkeiskurssia. Toisin kuitenkin kävi. Kentän keskelle oli ilmestynyt pari ihmisenkorkuista hiekkakasaa, eikä koulutunnin pito ollut mitenkään mahdollista. Niinpä suuntasimme pimeään maastoon. Tällä kertaa sain toivomani hevosen ja tunti meni kerrankin hyvin. En toivonut tätä hevosta siksi, että se olisi erityisen hyvä tai kiva ratsastaa, vaan lähinnä päinvastoin. Olen pelännyt kyseistä hevosta ensimmäisestä ratsastuskerrasta asti ja polle kyllä osaa käyttää tätä asiaa minua vastaan. Onneksi tällä kertaa sain näytettyä, kuka on pomo, eikä ongelmia alun jälkeen päässyt syntymään. Päästiin ravaamaan pitkin pimeitä metsäteitä ja tunti oli todella mukava. Vähän olin kateellinen Janinalle, kun hän sai aivan upean hevosen, mutta enköhän mäkin sillä vielä pääse ratsastelemaan. :)

Lauantaina saimme aivan ihania vieraita suoraan pääkaupunkiseudulta. Meillä on ollut lukioaikaisten ystävien kanssa tapana kokoontua vähintään kerran vuodessa tänne Turkuun viettämään viikonloppua ja syömään liian hyvin. Tällä kertaa tuo syömistavoite ainakin täyttyi, kun valmistimme kolme pellillistä pitsaa, kaksia erilaisia muffinsseja, bageleita ja sämpylöitä.

Lauantain ohjelmaan kuului myös ystävien tutustuttamista geokätköilyn saloihin ja muutaman kätkön hakemista Kupittaan alueelta. Vähän taisi geokärpänen puraista myös ystäviäni!

Tänään aamu alkoi siis bageleiden ja sämpylöiden leipomisella. En ole ikinä valmistanut bageleita ja rinkeleiden keittäminen siirappivedessä vähän arvelutti. Bageleista tuli kuitenkin varsin maukkaita ja aamupalallakin saatiin ähky aikaiseksi..

Pian aamupalan jälkeen ystävämme suuntasivat kotia kohti ja meidän perhe suuntasi kätköille. Teeville lounasta napaan ja menoksi. Geoipana pääsi reppumatkustajaksi, kun suuntasimme Kuralan maastoihin. Kylämäellä näkyi ihan oikeita lampaita ja lehmiäkin.

Kuuden kätkön kierroksen jälkeen palasimme kotiin syömään ja laittamaan paikkoja kuntoon. Kauaa ei kotona kuitenkaan viihdytty, vaan pian oli uusi kätkökartta laadittu ja nokka osoitti kohti Kupittaata. Teevi nukkui ensin kiltisti vaunuissa, mutta kuten yleensä iltaisin, hän heräsi huutamaan pienen hetken päästä. Ainoa keino rauhoittaa lapsi on laittaa hänet Manducaan. Niinpä matka jatkui tyhjiä vaunuja työnnellen, Teevi repussa roikkuen. Manduca on kyllä maailman paras keksintö. Siinä lasta voi kantaa ilman, että painoa juurikaan tuntee ja Teevi ainakin viihtyy repussa todella hyvin.

Illan reitti kulki Turun sairaalan ohi ja matkalla muistelimme viime syksyä ja sitä, kun ensimmäistä (ja toista) kertaa näimme meidän pienen ihmisen taimen. Tuntuu siltä, että siitä olisi vain hetki, mutta silti Teevi on jo puolivuotias pikkumies.

Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan loistava. Oli ihanaa nähdä vanhoja ystäviä ja viettää aikaa yhdessä. Täytyisi ehdottomasti nähdä useamminkin!