Avainsana-arkisto: Menni

Kaksi aurinkoa

20/02/2013Arkielämääliikunta, Menni, ulkoiluMilla

Tänään ulkona nähtiin harvinainen näky; aurinko pilkisti pilvien takaa. Iltapäivällä puettiin talvitamineet niskaan ja kirmattiin pihalle nauttimaan auringon piristävistä säteistä. Kuinka paljon energiaa valosta voikaan saada? Kaksi tuntia hujahti kuin siivillä, eikä kertaakaan tarvinnut vilkuilla kelloa ja odotella sisälle lähtöä. Osavaikutus oli kyllä ihanilla naapureilla, joiden kanssa höpöteltiin niitä näitä sillä aikaa, kun lapset leikkivät omia leikkejään. Oli hämmentävän rauhallista. Pojat leikkivät vierekkäin omia juttuja ja ihmettelivät toistensa touhuja. Vielä he ovat sen verran pieniä, että varsinainen yhteisleikki saa odotella jonkin aikaa. Menni puolestaan tutustui lumeen ja keinumiseen. Touhujen välillä Menni keräsi voimia kantorepusta maailman menoa ihmetellen.

Kaivoin laatikon pohjalta Teevin vanhat aurinkolasit Mennille, koska lumen ja auringon yhteisvaikutuksesta ulkona oli todella kirkasta. Tänä talvena ei aurinkolaseja ole juuri tarvinnutkaan, joten Teevin lasit ovat viime kesän jäljiltä jääneet pieniksi. Nyt pitäisi pikapikaa tilata uudet, jotta päästään nauttimaan keväthangista. Tänään Teeviä vähän harmitti, kun Menni sai laittaa lasit päähän, eikä hänelle ollut omia.

Menni pääsi tänään vähäksi aikaa ihmettelemään lunta maantasalle. On hieman hankalaa ulkoilla, kun Menni ei vielä oikein voi tehdä mitään ja hermot ei millään kestä vaunuissa istumista ulkoilujen ajan. Yritämme silti ulkoilla joka päivä vähintään pari tuntia, jottei sisällä leikit mene ihan överiksi. Odotan kevättä, kun Mennikin pääsee möyrimään pihalla, eikä ole koko ajan kannettavaa mallia. Kantoreppu on kyllä meidän päivien pelastus. Kun kitinä alkaa, siirrän Mennin kantoreppuun katselemaan menoa. Siinä tyttö viihtyy yleensä melko hyvin ja saadaan vähän lisäaikaa ulkoiluun. Tänään Menni pääsi kokeilemaan myös maassa istumista, mutta pitkään en viitsi häntä maassa istuttaa, kun ei hän vielä yhtään liiku. Helposti tulee kylmä, kun vaan nököttää. Sitä ei kyllä naamasta voinut päätellä, sillä hymy ylettyi melkein korvasta korvaan, kun pikkuneiti nautti auringosta.

Kun Menni pääsi kokeilemaan keinumista elämänsä ensimmäistä kertaa, ei voinut olla varma kumpi oli loistavampi; kevätaurinko vai Mennin hymy? Ihana kikatus alkoi heti keinuun päästessä ja pienet vauhdit vain lisäsivät kikatuksen volyymia. Hurjan hauskaa puuhaa tuo keinuminen.

Vielä neiti heiluu keinussa holtittomasti, eikä kädet ylety haalarin sisältä pitämään kiinni. Silti homma näytti miellyttävän ja varmasti keinutaan pieniä hetkiä joka päivä. Pikkuhiljaa istuminen alkaa varmasti sujua paremmin ja lämpimämmällä kelillä kädetkin saadaan käyttöön. :)

Ihanan kevättalvipäivän päätteeksi on siivottu koko koti ~~siistiksi~~ siistimmäksi ja minä ehdin livistää salillekin. Tänään oli vuorossa Fitness Fusion -tunti. Tunti oli todella mieluinen ja juuri oikean tyyppinen eilisen tehotreenin jälkeen. Ohjelmaan kuului vaikutteita joogasta ja pilateksesta, hiukan keskivartaloa kuormittavia harjoitteita ja pitkät venyttelyt. Tykkäsin. (En tosin saanut ihailla mun kenkiä peilistä, koska tunnilla piti olla paljain jaloin.)

Murtomaahiihtoa ja karhunkävelyä

09/02/2013ArkielämääMenni, talvi, Teevi, uudet taidotMilla

Tänään molemmat lapset ovat harjoitelleet uusia liikkumismuotoja ja onnistuneetkin niissä melkoisen hyvin.

Aamupäivällä oltiin kummilassa käymässä ja ulkoiltiin lumisessa pihassa kera Teevin pikkuserkkujen. Pihamaalta bongattiin pikkuruiset sukset. Mun omaan mieleen ei ollut kyllä vielä asettunut ajatus hiihtämisestä, vaikka luistemisen kokeilemista olin jo ajatellut. Ehkä omat negaatiot hiihtämistä kohtaan on torjunut myös ajatukset Teevistä suksilla. Nyt kuitenkin innostuin asentamaan sukset Teevin jalkoihin ja siitä se sitten lähti. Sukset jalkaan saatuaan Teevi lähti hiihtämään ihan luonnostaan. Tosin hiihtämisellä tässä kohtaa tarkoitetaan kävelemistä sukset jalassa, mutta kuitenkin. Hermo ei mennyt kertaakaan ja pyllähdyskin kestettiin äitiä paremmin. Hyvä Teevi.

Iltapäivällä kierreltiin vähän alennusmyyntejä, koska päädyttiin siihen, että sukset vois ollakin se tän talven juttu. Tuollaiset kenkään kiinnitettävät sukset kun menee vielä ensi vuonnakin vallan mainiosti. Luistimien kanssa on eri juttu, kun jalka kasvaa hurjaa vauhtia. Suksia ei kuitenkaan tähän hätään löytynyt, mutta huomenna mennään vielä vähän kattelemaan kirppiksiä. Kelvollisia pikkusuksia löytyy varmaan myös käytettynä.

Miten mä olin ajatellut, että hiihtää voi ehkä joskus 3-vuotiaana? Varmaan, koska mä en osaa hiihtää vieläkään, vaikka oon jo 24.

Menni puolestaan on jatkanut konttaamisharjoituksia ja nostanut treenit ihan uudelle tasolle. Nyt neiti nousee jo varpailleen ja ponnistaa karhunkävelyasentoon tai alaspäin katsovaan koiraan, kuten fabuloustunnilla sanottais. Siinä se sitten keikkuu, mutta eteenpäin ei vieläkään pääse. Nyt puuttuu enää se oivallus, että jalkoja pitäis liikutella vuorotellen edetäkseen johonkin.

Tästä asennosta on myös lyhyt matka istumaan. Pienen oivalluksen päässä on sekin taito, mutta muutaman viikon päästä mennään ja istutaan ihan varmasti. :) Sitten meillä onkin jo melkoinen meno päällä.

Pikkuneiti puolivuotias

06/02/2013Uncategorizedkasvu, Menni, uudet taidotMilla

Puolivuotiaana Menni…

…kasvaa hurjaa vauhtia.

Eilen käytiin neuvolassa kirjaamassa uudet luvut neuvolakorttiin. Pituussarakkeeseen raapustettiin 68,5cm ja painosarake sai huimat lukemat 8520g. Pollakin oli kasvanut normaaliin tahtiin. Menni oli hypännyt takaisin omille käyrilleen, eikä ylimääräisiä seurantakertoja tarvita pituuden tai painonkaan suhteen. Seuraavan kerran neuvolantäti tavataan vasta huhtikuussa.

…ottaa kontaktia.

Menni on hurjan huomionhakuinen. Hän kuikuilee ja kujertelee lattialla ja jos ei hienovarainen vinkki mene jakeluun, otetaan käyttöön järeämmät aseet. Silloin karjutaan, kiljutaan ja kiukutellaan, kunnes joku tulee ottamaan syliin. Teevin huomio on pikkusiskolle maailman tärkeintä ja isoveljen jutut on niitä parhaimpia. Myös muut lapset saavat hymyn nousemaan pikkuisille huulille.

…leikkii lattialla.

Lelut ovat alkaneet kiinnostaa aivan eri tavalla kuin ennen. Menni jaksaa tutkia yhtä lelua pitkäänkin ja tavoittelee kiinnostavia tavaroita ryömimällä. Parhaiten kelpaa Teevin leluautot ja muu värikäs. Monet lelut päätyvät maisteltavaksi, mutta onneksi duplot kestävät moisen käsittelyn helposti ja pesukin on helppoa.

…liikkuu ja istuu tuetta.

Liikkumisen suhteen on tapahtunut hurjaa edistystä. Jo kuukausi sitten Menni yritti liikkeelle ja nousi konttausasentoon silloin tällöin. Nyt konttausasennossa könötellään vähän väliä ja istumaan nousukaan ei ole kaukana. Oikea asento löytyy jo välillä, mutta kädet ei jaksa ihan työntää pystyyn asti. Lattialla Menni osaa kuitenkin istua tuetta pitkiäkin aikoja, jos joku auttaa tukevaan asentoon. Tänään kävi ensimmäistä kertaa niin, että jouduin miettimään tosissani, miten Menni oli edennyt niin pitkän matkan yksikseen. Jätin Mennin eteisen matolle pötköttämään, kun menin vessaan. Muutaman minuutin päästä löysin neidin keittiöstä. Vieläkään en tiedä, millä metodilla neiti on edennyt, mutta selvästi hän oli itsekin ymmällään tapahtuneesta. :)

Muutaman kerran tyttö on yrittänyt kiskoa ylävartaloa pystympään tv-tasosta tukea ottaen tai pianon alahyllyyn nojaillen. Olen yrittänyt kertoa, että pystyyn tässä ei ole mikään kiire. Parempi nyt vaan opetella se konttaaminen ensin.

…syö syöttötuolissa istuen.

Ruokalistalta löytyy jo laaja kirjo erilaisia ruoka-aineita. Neuvolassa annettiin jo vihreää valoa lihoille ja kaloille, joten tänään hellalla porisi sei-kasvissose. Hyi yökötys, se haisee pahalle. Menniä ei ruokien ominaistuoksut onneksi juuri häiritse. Myös klimppeihin hän on alkanut suhtautua sopeutuvaisemmin, eikä puurokaan yökötä ihan niin paljon kuin ennen. Varsinkin isin syöttämänä Menni avaa suun reippaasti ja ruoka katoaa masuun melko helposti. Minun vuoroilla suu pysyy supussa ja ikkunan takana lentelevät linnut kiinnostaa noin sata kertaa enemmän kuin takaraivoa osoittava lusikka. Uuteen syöttötuoliin siirtyminen on helpottanut ruokailemista ja sormiruokiakin mutustellaan odotellessa. Sormiruokamenu koostuu tällä hetkellä maissinaksuista, kurkusta, porkkanasta ja päärynästä.

Uusi käytetty TrippTrapp kotiutettiin Huuto.netistä. Nyt molemmilla on omansa.

…nukkuu omassa sängyssä.

Menni nukahtaa edelleen tissille, mutta jatkaa unia sujuvasti omassa sängyssä. Viikon verran meni jo kokonaisten unien parissa, mutta kahtena edellisenä yönä on otettu vähän takapakkia. Toivotaan, että ilmiö on tilapäinen ja kokonaiset unet palaavat pian. Viime yö oli turhauttava, kun Menni valvoi lähes kaksi tuntia mahavaivoista kiemurrellen. Janne kantoi Menniä ympäri olohuonetta ja silloin tyttö vaipuikin uneen. Heti sänkyyn laskettaessa itku kuitenkin alkoi uudestaan. Itse pyörin sängyssä ja pinnistelin, etten antaisi periksi. ”Maidolla se nukahtaisi” -ajatukset yrittivät tunkea päähän, mutta onneksi siihen ratkaisuun ei tarvinnut tukeutua ennen aamua.

…nauttii läheisyydestä ja vierastaa vähän.

Vieraassa paikassa isin syli oli turvallinen paikka. Myös Vilho oli huippujuttu.

Menni on oikea pieni sylihiiri. Hän jaksaisi istua sylissä varmasti koko päivän, jos saisi mahdollisuuden. Aikuisten kanssa Menni juttelee ja nauraa, minkä ehtii. Viime viikkojen aikana kuvioihin on kuitenkin noussut pieni vierastaminen. Kaikkia Menni ei vierasta, eikä ketään joka kerta. Siksipä onkin hankalaa tietää, milloin naama vääntyy itkuun äidin kadottua näkyvistä ja milloin uudetkin naamat otetaan nauraen vastaan. Neuvolantäti sai osakseen ainakin iloisen naurun, vaikka vähän varoittelin orastavasta vierastamisesta. Valitettavasti mummulla ei ollut yhtä hyvä tuuri viime viikonloppuna.

… on ihana pikkuinen pikkusisko.

Kaksi pientä nököä vilkkuu, kun hymyilyttää oikein kovasti.

Unikoulussa

31/01/2013Ajatuksia, Arkielämääarki, Menni, unetMilla

Viikko sitten sain tarpeekseni huonosti nukutuista öistä ja ainaisesta väsymyksestä. Päätin, että tuon neidin on aika opetella nukkumaan. Helppo päätös minulta, joka ei voi asialle muuta kuin kääntää kylkeä.

Menni alkoi heräillä jo parhaimmillaan tunnin välein, eikä uni tullut kuin tissillä. Nälkä ei kuitenkaan ollut, koska silmät painuivat kiinni aina muutaman nielaisun jälkeen. Tämä heräily aiheutti kuitenkin jatkuvan väsymystilan meissä kaikissa, joten jotain oli tapahduttava. Kun ruokalistalta löytyy jo puuroa ja soseita, yhteensä neljä kertaa päivässä, pitäisi ravinnon riittää yön yli ilman maitotarjoiluakin. Ja niinhän se riittikin..

Ensimmäisenä toimena Mennin sänky kannettiin yhteiseen huoneeseen Teevin kanssa ja asennoiduttiin siihen, että Janne joutuu heräämään öisin Menniä rauhoittamaan. Työnjaossa minulle jäi mahdollinen Teevin rauhoittelu, jos Mennin huuto herättää pikkumiehen. Onneksi Teevi on aika sikeäuninen kaveri, enkä ole vielä kertaakaan joutunut toteuttamaan tehtävääni. Yhtenä yönä Teevi kyllä heräsi, kävi laittamassa oven kiinni ja marssi takaisin nukkumaan. Omatoiminen mies, jota ei niin vaan häiritä kesken unien.

Muutamana ensimmäisenä yönä Janne joutui nousta muutaman kerran nukuttamaan Menniä. Ainoat sallitut aseet olivat syli, tutti ja vesipullo. Neiti ei ollut kovin mielissään tästä kohtelusta, mutta nukahti kuin nukahtikin joka kerta ilman maitoa. Minä yritin lunkisti kääntää kylkeä ja nukkua, mutta tosiasiassa kuuntelin tarkasti ja yritin olla nousematta hätiin. Kaikkien sinnikkyys palkittiin, kun jo kolmantena yönä Menni nukkui aamuviiteen ja neljäntenä yönä kuuteen asti. Tänään, yönä numero kahdeksan, Menni ei herännyt enää kertaakaan. Puoli kahdeksalta sängyssä jokelteli iloinen pikkutyttö ja äitikin oli pirteä kuin peipponen. Toivottavasti tämä suuntaus on nyt pysyvä, sillä tänään me on jaksettu tehdä jo vaikka mitä. On leivottu sämpylöitä, imuroitu, pesty monta koneellista pyykkiä ja tiskikoneellinen tiskiä. Illalla pitäisi vielä kuorruttaa Jannen sininen kakku ja mennä tätilään kyläilemään. Saa nähdä, pääseekö Teevi ”shhh”:in eli tuttavallisemmin saunaan.

Unikoulun ensimmäinen aste suoritettu arvosanoin kiitettävä+. Aika hyvä suoritus, kun aiempaa kokemusta ei ollut karttunut. Teevi, kun alkoi nukkumaan täysiä unia ihan omatoimisesti noin 4 kuukauden ikäisenä. Toivotaan, että Teevin hyvä esimerkki auttaa Menniäkin nukkumaan paremmin. Ainakin tähän asti yhteisessä huoneessa nukkuminen on sujunut erinomaisesti.

P.S. Ihan vain kostoksi tätä kirjoitusta kohtaan Teevi päätti herätä tänään (1.2.) klo6! Eikä mikään ”nyt on yö” -huijaus auttanut.

Hyppykiikkuja

17/01/2013ArkielämääMenni, Teevi, uudet taidotMilla

Mennikin on jo siinä iässä, että hyppykiikku on ajankohtainen vempele. Maassa pötköttely alkaa tympimään ja ylös olisi kova hinku. Konttausasennosta tavoitellaan jo istuma-asentoa, mutta ei se ole kyllä vielä lähelläkään. Tuettuna Menni nököttää kyllä ryhdikkäästi ja jaksaa pitää itsensä pystyssä pitkiäkin aikoja. Näihin aikoihin Teevikin istui ensimmäisiä kertoja syöttötuolissa, vaikka vasta 6,5kk iässä kampesi itse itsensä istumaan. No mutta takaisin Menniin. Hän on nyt viihtynyt hyvin kantorepussa, josta voi katsella maisemia ja muiden lasten tohinoita leikkipuistossa. Enää siihen ei niin helposti nukahdakaan. Myös hyppykiikku on päässyt testiin ja Menni nököttää siinä mielellään. Tosin hyppimistä hä ei vielä ole ihan sisäistänyt (veljen ohjeistuksesta huolimatta).

Kyykkyyn — ”Ensin meet tälleen kyykkyyn..”

Ponnistus — ”..ja sitten vaan ponnistat sieltä ylös. Helppoa!”

Ylös — ”Niin, siis ylös. Ja sitten voi vähän tälleen temppuillakin.”

Nelivedolla.

09/01/2013ArkielämääMenni, uudet taidotMilla

Menni on parin päivän ajan tavoitellut konttausasentoa ja tänään se onnistui. Ensimmäisen onnistuneen suorituksen jälkeen neiti onkin pönöttänyt nelinkontin tuon tuostakin. Eteenpäin näin ei vielä pääse, mutta jonkinlaisella ryömimisen, kierimisen ja yleisen ähellyksen sekoituksella Menni kyllä etenee. Aina ei tiedä, minne päätyy, mutta ainakin pois siitä edellisestä paikasta. Pakki on vaihteista ensimmäinen. Kun nousee käsien varaan ja työntää oikein kovaa, päätyy taaksepäin. Halusi tai ei. Pikkusiskon elämässä on vain se julmuus, että toiseen suuntaan kierähtäessä alla on rakennuspalikka ja toisella puolella selkään porautuu legopalikka, siinä välissä isoveli ajelee vielä potkuautolla varpaiden yli. Tutkimusmatkailijan elämä on kuitenkin aloitettu ja uudet aluevalloitukset odottavat löytäjäänsä.

Telkkublogi

Näköradio meidän perheen elämään