Teevin synttärihulinoiden aikaan mun isi eli Teevin vaari toi meille laatikollisen vanhoja duploja. Duplot ovat olleet jo minun ja Sallan leikeissä, osa on varmasti sitäkin vanhempia. Laatikko päätyi kuitenkin suoraan varastoon, koska palikat olivat todella likaisia. Nyt on tiskaustoimenpiteet suoritettu ja joukosta löytyi todellisia aarteita. Juuri omiaan tällaiseen harmaan tylsään päivään!
Yhteensä uutukaisia oli puolikas pyykkikorillinen. Mukana oli paljon ihan peruspalikoita, kulkuneuvoja ja muuta kivaa.Kilpuri ja veivattava bensamittari. Niin retro.Leikkipuisto ja vauva. Liukumäki oli pienenä mun lemppari.Pieni koti. Keittiö, puhelin, peili ja sänky. Ihana.Hevosenkuljetuskärry ja hevonen. Autokin on alkuperäisestä setistä, koska konepellissä komeilee hevosenkenkä!RETRORETRORETRO! Mut aika hienoja.Jotain tälläsii?!Erikoispaloja luovuutta lisäämään.Pari perhekunnallista uusia ukkeleita.Kaivattuja alustoja.Nostokurki.Hieno juna tuo lisäulottuvuutta vanhaan junarataan. Junat on Teevin ehdoton suosikki. Salamakin jää nyt kakkoseksi.
Minun suunnitelma ”pesen nää äkkiä ja otan kuvia ennen leikkiä” ei ihan onnistunut, koska koko ajan innokkaat kädet nappasivat kuvattavat pois pöydältä. Osa kulkuneuvoista ehti jo kadota Teevin leikkeihin, mutta sinnehän ne on tarkoitettukin.
Myös Mennille löytyi sopivaa puuhasteltavaa, sillä mukana oli muutama atomilelu ja erilaisia duploeläimiä syötäväksi. Yllättävän hyvässä kunnossa olivat kaikki, vaikka ikää lelukasalla on varmasti jo monen monta vuotta.
On ehkä järjestettävä valmistujaiset, sillä Menni (ja vanhemmat) on viimein suorittanut unikoulun kiitettävin arvosanoin. Näin homma eteni.
Maanantai-tiistai
Menni herää ensimmäisen kerran ennen puoltayötä ja syö maitoa. Loppuyö menee levottomasti ja Menni herää yhteensä VIISI kertaa ennen aamua. Päätän, ettei tämä voi enää jatkua näin. Mietin imetyksen lopettamista todenteolla.
Soitan tiistaina neuvolaan ja keskustelun jälkeen päätän, että maitoa ei enää heru. Paitsi nokkamukista. Siirrytään vastikkeen ja hapanmaitotuotteiden aikakauteen.
Tiistai-keskiviikko
Menni nukahtaa omaan sänkyyn Jannen nukuttamana. Laitan korvatulpat korviin ja käyn nukkumaan. Yö on melko rauhallinen, mutta kiusallisen usein kuulen kuitenkin, kun Janne syöksähtää Mennin luokse. Menni herää noin viisi kertaa, mutta nukahtaa jokaisella kerralla omaan sänkyyn. Jannen metodina on palauttaa seisomaan noussut tyttö takaisin makuuasentoon ja hipsiä pois huoneesta. Tätä toistetaan yön aikana lukuisia kertoja. Varttia vaille kuusi päätän, että herään Mennin kanssa, jotta Janne saa vähän nukkua ennen työpäivää. Käyn kippaamassa neidin kokeeksi takaisin sänkyyn siksi aikaa, kun kipaisen vessaan. Yllätyksekseni Menni simahtaa ja seuraavat ääntelyt kuuluvat kahdeksan jälkeen. Näin helppoako se onkin?
Keskiviikko-torstai
Menni nukahtaa illalla omaan sänkyyn. Yöllä Menni herää kaksi kertaa, mutta rauhoittuu nopeasti. Aamu alkaa vasta kahdeksan jälkeen. Tuntuupas levänneeltä. Päivälläkään Menni ei enää himoitse maitoa tai kitise minun perään. Maito maistuu hyvin nokkamukista.
Torstai-perjantai
Hiphei ja hurraa! Ensimmäisen ähinät kantautuvat puoli kuudelta, mutta tyttö simahtaa vielä aamu-unille. Koko perhe nousee kahdeksan aikoihin.
Perjantai-Lauantai
Koko yö menee hienosti. Vasta klo8 Menni herää pirteänä. Oma olo on ihan pöllämystynyt, koska ei väsytä. Janne heräsi jo seitsämältä, koska ei osannut nukkua pidempään!
Lauantai-sunnuntai-maanantai
Yöt menevät jo putkeen. Iltanukutuksessa vaaditaan vielä silittelyä ja soittorasiaa, mutta silti yöt tuntuvat nyt helpoilta. Teevi puolestaan on ruvennut nukutuksen suhteen hyvin hankalaksi…
On niiin kovin hiljaista blogin virrassa, että tulin esittelemään pari kivaa fotoa Mennin iltapäivästä. Milla ja Teevi ovat partiossa, joten meillä on taas ihan omat bileet. (täällä huutelee siis perheen isähenkilö)
Kävimme tänään neuvolassa kahdeksankuisen pikkuneidin kanssa. Vierastuksesta ei ollut merkkiäkään, korvat sai tutkia kaikessa rauhassa ja vaa’allakin istui hymyileväinen neiti. Sormet eivät vielä taipuneet pinsettiotteeseen, mutta haparoivia askeleita näytettiin äidin kädestä tukea pitäen. Mitoista kuunneltiin hieman motkotusta ja seuraava aika raapustettiin korttiin jo kuukauden päähän. Tällä kertaa numerot kertoivat, että Menni on kasvattanut varttaan jo 69,8cm ja painoakin on kertynyt 8820g. Silti lääkäri ei voinut olla tyytyväinen, koska painoa oli kahdessa kuukaudessa tullut VAIN 300g, suositellut 800 gramman sijaan. Ei kai sitä ihan hirveästi liho, kun jumppaa 12 tuntia päivässä. No sain onneksi sovittua uuden ajan samaan aikaan Teevin 2-vuotistarkastuksen kanssa.
Muuten kaikki oli hyvin ja Menni hurmasi aurinkoisella olemuksellaan niin lääkärin kuin lääkisharjoittelijatkin. Menni on luonteeltaan sosiaalinen ja höpöttää koko ajan jotakin. Todennäköisesti Teevi ja Menni oppivat puhumaan samaan aikaan, sillä sen verran paljon tuntuu neidillä olevan asiaa. Vieraatkaan naamat eivät juuri hirvitä ja alkujännityksestä päästään nopeasti ohi. Kotona tosin riivaa joku äitivaihe, eikä mikään tunnu olevan hyvin muualla kuin äidin sylissä. Menni kuluttaakin päivänsä kontaten minun perässä huoneesta toiseen, samalla uikuttaen. Todella raskasta kuunneltavaa, mutta lohduttaudun sillä, että kyllä se ohi menee. Joskus.
Kolmannen unikoulun käytyään Menni nukkuu jo suhteellisen hyvin. Yön aikana itkun rauhoittumiseen riittää äidin tai isin silitys ja uni tulee nopeasti uudestaan. Heräämisetkin jäävät useimmiten yhteen kertaan. Yön taittuessa aamuksi, noin viiden aikaan, on jo niin kova nälkä, että saa nousta maidolle. Maha täynnä jaksaa jatkaa unia noin seitsemään, jolloin saakin jo nousta ylös. Ainakin isi ja Menni. Minä ja Teevi jatketaan yleensä koisimista siihen asti, että Janne lähtee töihin.
Ruokaa uppoaa päivä päivältä enemmän, mutta annokset ovat vielä kirpun tasolla, jos vertaa Teevin annoksiin samassa iässä. Kaurapuurokaan ei enää aiheuta mahanpuruja, joten se on otettu takaisin ruokalistalle. Inhokkiruokia ei ole löytynyt, mutta klöntit hieman inhottavat. Parasta on kaikki omin käsin suuhun pisteltävä, esimerkiksi talk-muruset ja raaka porkkana. Nokkamukista hörppäämistä harjoitellaan, mutta vielä se ei oikein suju.
Menni on melkoinen elohiiri. Hän konttaa jo hurjaa vauhtia ja nousee seisomaan alta aikayksikön. Seisominen näyttää vielä hieman huteralta ja polvet notkuu uhkaavasti, mutta sinnikkäästi neiti harjoittelee tuntikausia. Taaperokärry aiheuttaa hirvittävän paniikki-itkun, mutta äidin tai isin sormista kiinni pitäen voi ottaa askelia. Eiköhän pikkusisko seuraa isoveljen jalanjäljissä ja ottaa ensimmäiset oikeat askeleet jo ennen kesää.
Nyt, kun Menni on alkanut liikkumaan ja osoittamaan kiinnostusta Teevin tekemisiin ja tavaroihin, on myös mustasukkaisuus nostanut päätään. Teevi tönii Menniä lähes koko ajan, kaataa Mennin kun hän on juuri päässyt pystyyn ja vie jokaisen lelun piiloon, ettei sisko vaan saa niitä. Äidin hommat ovatkin vaihtuneet erotuomarin pestiin ja koko ajan täytyy olla tarkkana, ettei Menni kupsahda kovin pahasti. Vaikein ongelma on se, että Teevi työntää Mennin pois aina naamasta, useimmiten silmistä painamalla. Olen yrittänyt opettaa vähän hellävaraisempia siirtämistapoja, vaikka useimmiten Menniin koskeminen on kielletty ihan kokonaan.
Teevi on jo kauan osannut sanoa: ”Vauva pois!” ja osoittaa vaativasti lattiaa, jos Menni on sylissäni. Hän on myös oppinut, että jos Mennin työntäminen on kiellettyä, voi asian kiertää vetämällä jaloista. Eihän se ole työntämista ollenkaan. Uskon, että tilanne tästä rauhottuu, kun Mennikin oppii hieman pelisääntöjä. Onhan se nyt kurjaa, kun pienempi tulee sotkemaan leikit ja konttaa tielle milloin mihinkin.
Onneksi nyt jo on hetkiä, kun sisarukset selvästi leikkii keskenään. Heillä on kaksi lempparileikkiä, joita leikitään päivittäin ja jotka ovat molempien mieleen. Toinen niistä on keittiön pöydän rummuttelu. Kun he istuvat ruokapöydässä, molemmat rummuttavat pöytää käsillään ja nauravat iloisesti. Välillä vaikuttaa siltä, että toinen yrittää matkia toisen rummutuskuvioita, mutta aika epämääräistä läiskimistä se kyllä on. Pääasia, että molemmilla on kivaa. Toinen leikki on seuraa johtajaa, jossa Teevi konttaa edellä ja Menni perässä. Minijono konttailee pöydän alta ja pujottelee tuolien jalkojen välistä. Teevin mielestä on hurjan hauskaa, kun Menni seuraa ja matkii häntä. Kuitenkin tässäkin leikissä päädytään usein vaiheeseen, jossa pikkusisko alkaa ärsyttämään ja hänet tuupataan pois leikistä.
Tänään vietimme melkein tunnin legokasan keskellä. Teevi rakenteli hienoja torneja ja Menni keskittyi maistelemaan erilaisia duplo-eläimiä. Tässä leikissä molemmat saivat olla mukana, kun minä istuin välissä ja vahdin, ettei Teevi vie Mennin eläimiä, eikä Menni koske Teevin torniin. Onneksi meillä on niin paljon legoja, että riittää hyvin molemmille.
Ulkona Teevi tykkää antaa Mennille vauhtia keinussa ja katselee mielellään, kun Menni möyrii maassa. Se on jotain niin ihmeellistä, kun yleensä Menni on ollut repussa tai vaunussa istumassa. Mennistäkin on mielenkiintoista seurata veikan vesileikkejä ja ulkona riidoilta onkin toistaiseksi vältytty. Toivotaan, että tämä kehitys pysyy vielä sittenkin, kun Menni pääsee kunnolla liikkeelle ulkonakin. Ainakin siellä on enemmän tilaa temmeltää.
Mennistä on ihana keinua.Ja Teevi tykkää antaa vauhtia.Huiii!
Varma keväänmerkki on se, että geokätkösivustot valtaavat selaimen ja erilaiset karttasovellukset ja anagrammiohjelmat ovat käytössä harvase ilta. Uusia kätköjäkin putkahtelee lähes päivittäin, joten iltalenkkireitit ovat koordinaattien sanelemat. Kuluneen viikon kolmen iltalenkin saldo onkin kuusi uutta kätkölöytöä. Tällä hetkellä löytöjä on mittarissa jo 443 kappaletta. Kesän jälkeen toivottavasti hurjasti enemmän. Juuri nytkin Janne selaa Rauman murteen sanakirjaa ja ratkoo mysteeriä.. Ehkä se vielä selviää ennen iltaa.
Geokätköily on juuri sopiva harrastus meidän perheelle, koska kaikki pääsevät mukaan ja saa olla ulkona. Samalla saa liikuntaa, lapset oppivat liikkumaan luonnossa ja aivot saavat mukavia pähkinöitä. Uskon, että lapsillekin ”aarteiden” etsiminen on jännittävää, kun he vähän kasvavat ja alkavat enemmän ymmärtämään etsintöjen päälle. Jo viime kesänä Teevi kurkki kivien koloihin ja kantojen alle, kun oltiin geokätköllä. Ehkä jo ensi kesänä Teevi löytää ensimmäisen kätkön ennen meitä.
Aurinko lämmittää jo ihanasti ja sehän tietää lätäkköjä. Tällä viikolla lätäköt ovatkin keränneet kaikki pihan lapset lapioineen samaan paikkaan. Ihanaa, kun saa laittaa hieman kevyemmät vaatteet ja nauttia ulkoilusta hytisemättä. Keskiviikkona ulkona hurahti aikaa puoli kolmesta seitsemään, kun ensin oltiin lätäkköhommissa ja illalla lähdettiin vielä geokätköjahtiin. Välissä pistäydyttiin vain sisällä syömässä ja vaihtamassa kuivaa päälle.
Mennikin on päässyt tutustumaan hiekanjyviin ja kuraveteen vähän lähemmin, kun maa ei enää joka paikasta ole jään peitossa. Tyttö jaksaa seurata muiden lasten touhuja melko pitkään, mutta välillä meinaa pikkuiselta ulkoilijalta loppua kärsivällisyys, kun ei pääse liikkeelle. Välikausihaalari antaa hieman enemmän periksi ja nyt Menni pääsee hieman konttaamaan ulkonakin. Vielä pitäisi käydä hankkimassa kunnolliset välikausihanskat molemmille lapsille, ettei sormet kastu.
