Nyt, kun Menni on alkanut liikkumaan ja osoittamaan kiinnostusta Teevin tekemisiin ja tavaroihin, on myös mustasukkaisuus nostanut päätään. Teevi tönii Menniä lähes koko ajan, kaataa Mennin kun hän on juuri päässyt pystyyn ja vie jokaisen lelun piiloon, ettei sisko vaan saa niitä. Äidin hommat ovatkin vaihtuneet erotuomarin pestiin ja koko ajan täytyy olla tarkkana, ettei Menni kupsahda kovin pahasti. Vaikein ongelma on se, että Teevi työntää Mennin pois aina naamasta, useimmiten silmistä painamalla. Olen yrittänyt opettaa vähän hellävaraisempia siirtämistapoja, vaikka useimmiten Menniin koskeminen on kielletty ihan kokonaan.

Teevi on jo kauan osannut sanoa: ”Vauva pois!” ja osoittaa vaativasti lattiaa, jos Menni on sylissäni. Hän on myös oppinut, että jos Mennin työntäminen on kiellettyä, voi asian kiertää vetämällä jaloista. Eihän se ole työntämista ollenkaan. Uskon, että tilanne tästä rauhottuu, kun Mennikin oppii hieman pelisääntöjä. Onhan se nyt kurjaa, kun pienempi tulee sotkemaan leikit ja konttaa tielle milloin mihinkin.

Onneksi nyt jo on hetkiä, kun sisarukset selvästi leikkii keskenään. Heillä on kaksi lempparileikkiä, joita leikitään päivittäin ja jotka ovat molempien mieleen. Toinen niistä on keittiön pöydän rummuttelu. Kun he istuvat ruokapöydässä, molemmat rummuttavat pöytää käsillään ja nauravat iloisesti. Välillä vaikuttaa siltä, että toinen yrittää matkia toisen rummutuskuvioita, mutta aika epämääräistä läiskimistä se kyllä on. Pääasia, että molemmilla on kivaa. Toinen leikki on seuraa johtajaa, jossa Teevi konttaa edellä ja Menni perässä. Minijono konttailee pöydän alta ja pujottelee tuolien jalkojen välistä. Teevin mielestä on hurjan hauskaa, kun Menni seuraa ja matkii häntä. Kuitenkin tässäkin leikissä päädytään usein vaiheeseen, jossa pikkusisko alkaa ärsyttämään ja hänet tuupataan pois leikistä.

Tänään vietimme melkein tunnin legokasan keskellä. Teevi rakenteli hienoja torneja ja Menni keskittyi maistelemaan erilaisia duplo-eläimiä. Tässä leikissä molemmat saivat olla mukana, kun minä istuin välissä ja vahdin, ettei Teevi vie Mennin eläimiä, eikä Menni koske Teevin torniin. Onneksi meillä on niin paljon legoja, että riittää hyvin molemmille.

Ulkona Teevi tykkää antaa Mennille vauhtia keinussa ja katselee mielellään, kun Menni möyrii maassa. Se on jotain niin ihmeellistä, kun yleensä Menni on ollut repussa tai vaunussa istumassa. Mennistäkin on mielenkiintoista seurata veikan vesileikkejä ja ulkona riidoilta onkin toistaiseksi vältytty. Toivotaan, että tämä kehitys pysyy vielä sittenkin, kun Menni pääsee kunnolla liikkeelle ulkonakin. Ainakin siellä on enemmän tilaa temmeltää.