Tänään Mennin kummitäti viritti tytön tukan uuteen uskoon. Miten multa on voinut mennä ohi sellainen asia kuin ponnarit? Jotenkin urautunut poikalapsen äiti ei ollut ymmärtänyt saparoiden hienoutta. Tosin tästä tuli kyllä suihkulähde-malli, jonka takia Menni häpeää teini-ikäisenä silmät päästään, mutta ei se mitään: se oli NIIIIIN söpö! Tästä lähtien jokapäivä on ponnaripäivä, eikä saksia näy ennen kuin letti ylettyy pottaan.
Vaikka blogissa on ollut hiljaista, meidän elämä ei ole pysähtynyt. Olemme nauttineet kesästä ja lomasta täysin rinnoin, ostaneet asunnon, muuttaneet ensimmäiseen ikiomaan kotiin, jännittäneet päiväkodin aloitusta, reissanneet, maalanneet ja herkutelleet. Tässä muutamia lempihetkiä tältä kesältä. Tämän postauksen myötä koitamme palata arkeen ja bloginkin pariin. Tänään oli Jannen ensimmäinen työpäivä ja meidän ensimmäinen arkipäivä uudessa kodissa. Tästä se lähtee taas.. syksy.
Me olemme siis käyttäneet lomamme..
Valvoen auringonlaskuun.
Syöden makkaraa.
Viettäen aikaa mummin ja Riston kanssa.
Nököttäen uudessa nojatuolissa.
Virkaten uutta projektia.
Pyörräillen Turun saaristossa.
Ottaen tirsoja peräkärryssä.
Leväten teltassa romaanin kanssa.
Syöden eväitä kiven nokassa.
Nukkuen teltassa.
Kätköillen.
Vaarin mökillä hengaillen.
Lusikkaruokailua harjoitellen.
Maalaillen.
Suunnistusta katsoen.
Muuttaen.
Herkutellen.
Leipoen (ja herkutellen).
Uusiin kotikulmiin (ja vanhoihin naapureihin) tutustuen.
Sellainen oli tämä kesä.
Eilen Mennikin pääsi paljuun.. ja se oli hurjan hauskaa.
Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta me ei. Tällä viikolla alkoi tämän perheen viisiviikkoinen kesäloma ja säätkin ovat olleet sen mukaiset. Mittarissa möllöttävät +33 astetta eivät silti lamaannuttaneet meitä täysin, vaan suuntasimme Naantaliin moikkaamaan muumeja. Homma tosin oli sovittu jo aikaa sitten serkkuni kanssa ja ilman tällaista sitoomusta olisin ehkä lamaantunut ja istunut tuulettimen alla uima-altaassa koko päivän.
Aamu alkoi, kun aamuvirkku Menninkäinen hihkui jo ennen seitsemää sängyssään. Kropan ja mielen vastusteluista huolimatta sain itseni ylös. Vietettiin Mennin kanssa hidasta aamua: katsottiin telkkaria, syötiin aamiaista, pakkailtiin tavaroita ja odoteltiin, että muut herää. Tarkoitukseni oli lähteä Teevin kanssa torilta hakemaan evästä muumimaareissulle, mutta tyyppi veteli sikeitä niin pitkään, että päätinkin ottaa mukaan Mennin. Jo ennen yhdeksää oltiin Torilla valitsemassa viinirypäleitä ja mansikoita eväskoriin. Suomalaisen mansikan hinta oli vihdoin pudonnut ja raaskin ostaa 2 litraa mansikoita (7€). Lisäksi ostettiin kilo viinirypäleitä, koska ne ovat torilla lähes ilmaisia (1,90€/kg). Teevi oli herännyt meidän reissun aikana ja päästiin pakkautumaan autoon.
Reissun parasta antiahan on tietysti evästauot. Niinpä tämäkin retki aloitettiin evästauolla, jonka jälkeen päästiin tekemään tuttavuutta muumeihin. Päivästä on paras kertoa kuvin:
Päivä oli pitkä ja raskas kaikille, mutta hyvin selvittiin. Matkassa oli mukana siis 1- ,2- ,2- ja 4-vuotiaat lapset ja kahdet vanhemmat. Melkoista hulinaa ja paljon kävelyä pienemmille ja isommille jaloille. Mietin aluksi, olisiko Muumimaailmalla Teeville mitään tarjottavaa, mutta oli sitä. Pikkumies viihtyi hyvin, kun koko ajan oli uutta katsottavaa. Ainut ongelma oli se, että kaikki oli niin kivaa, ettei mitään olisi voinut lopettaa ja jokainen siirtymä saikin aikaan naama punaisena huutavan naperon ja rimpuilevaa kiukkusäkkiä kantavan hikoilevan vanhemman yhdistelmän. Mennikin jaksoi hienosti koko päivän, vaikka enimmäkseen ihmettelikin muiden menoa rattaiden suojista. Nukahtamaan ei malttanut kumpikaan ennen muumimaailman portista poistumista ja silloinkin päikkärit jäivät lyhyeen. Illalla uni kuitenkin tuli alta aikayksikön ja molemmat olivat nukkumassa normaalia aikaisemmin.
Ehkä saman innostus ja väsytysefektin olisi saanut aikaiseksi jossain muuallakin (esim uudessa leikkipuistossa), mutta päivä oli silti oikein onnistunut. Ehkä pidämme ensi kesänä välivuoden muumeista ja palaamme taas parin vuoden kuluttua asiaan. Sitten lapset ymmärtävät jo enemmän ja osaavat nauttia erilailla Muumimaailman tarjonnasta. Kerttu oli jo täysillä mukana hommassa ja täpinöissään odotti muumien kohtaamista. Onneksi paikalla oli lähes kaikki muumilaakson hahmot Vilijonkan lapsista poliisimestariin ja Niiskusta Hosuliin. Hahmoja oli kyllä ainakin tuplasti siihen nähden, mitä niitä oli minun lapsuudessani!
P.S. Käytiin katsomassa myös muumiteatteriesitys, joka kesti 15 minuuttia. Yllätyin, kun kaikki neljä lasta istuivat ja tapittivat esitystä koko pitkän vartin. Oli siis kiinnostava esitys, eikä kukaan edes pelännyt yhtään. Huisia.
Kesä tuli rytinällä ja jo toista viikkoa lämpömittari on näyttänyt hellelukemia. Itse en niin helteestä välitä, päinvastoin. On kuitenkin ihanaa, kun aurinko paistaa ja saa olla aamusta asti pihalla. Tänäänkin oltiin kotioven ulkopuolella jo ennen yhdeksää aamulla. Jännää, että jo siihen aikaan oli miltei kuuma. Melkein kuin etelässä olisi ollut. Aamupäivä vietettiin leikkipuistossa hikoillen, mutta päikkäreiden jälkeen puhkuttiin pulikointiallas täyteen ja lastattiin Teevin kanssa ämpäritolkulla vettä altaan täytteeksi.
Teevi kantoi vettä pienellä kastelukannulla ja minä isolla. Tiimityötä parhaimmillaan.
Kun allas oli täynnä (siis kun siellä oli 10cm vettä pohjalla), puettiin päälle UV-suojapuvut ja molemmat lapset pulahtivat veteen. Meidän perintötekijöillä palaa jo ajatellessaan aurinkoa, joten UV-puvut ovat todella tarpeen, jos ei koko ajan halua olla rasvapurkin kanssa valmiudessa. Teevi sai oman pukunsa synttärilahjaksi kummeilta ja Menni on perinyt Teevin viimevuotisen puvun. Vähän se on vielä reilu, mutta pysyy päällä. Aika söpö parivaljakko, kun molemmilla on kirkkaanvihreä varaiho.
Viime vuonna Teevi jännitti allasta kamalasti, mutta tänä vuonna molemmat suorastaan syöksyivät altaaseen. Teevi loiskutteli vettä ja Menni nauraa käkätti vieressä. Pienen hetken päästä molemmat konttasivat ympäri allasta ja kikatus vaan kuului. Vedessä Teevi unohti Mennin kiusaamisenkin hetkeksi ja yhteisleikit sujuivat hienosti. On ihana seurata, kun sisaruksilla on jo ihan omia juttuja ja kivaa yhdessä.
Huomenna aion ehkä käyttää allasta lastenvahtina ja ottaa vähän aurinkoa itsekin. :)
Minä olin viikonloppuna partiotaitokisoissa ja lapset isin kanssa kotosalla. Oli omituista, mutta melko vapauttavaa olla ilman puhelinta keskellä metsää hieman yli vuorokausi. Ajatukset pysyivät poissa kotoa, kun koko ajan oli tehtävää. Kisoista lisää hieman myöhemmin, mutta nyt kuva neiti kesäheinästä, joka odotti minua sunnuntaina kotiin. :)
