Avainsana-arkisto: Menni
Tulehdusputki avattu
No niin. Nyt se on alkanut, nimittäin räkäkausi ja päiväkodin tautikannan läpikäyminen. Ensimmäiset merkit tästä lähestyvästä tautikaudesta saatiin jo ensimmäisellä päiväkotiviikolla, kun molempien nenä muuttui katkeamattoman limavanan tuottajaksi. Tämä trendi on jatkunut siitä asti ja loppuu kuulemma jouluna, kunnes tammikuussa alkaa kevätflunssa. Sitä odotellessa..
Mennin silmät ovat rähmineet jo elokuun alusta asti ja silloin neuvolassa sanottiin, että kyynelkanavat ovat ahtaat, joten se on normaalia. Lauantaiaamuna Menni ei kuitenkaan enään saanut silmiä itse auki, joten varasimme ajan lääkärille. Lääkäri totesikin silmätulehduksen ja saimme marssia apteekin kautta takaisin kotiin. Silmätipparumbaa kestää nyt viikon ajan, jonka jälkeen pitäisi taas nähdä eteensä. Onneksi tämä ei ollut tarttuvaa laatua ja Menni sai jatkaa päiväkotiarkea normaaliin tapaan. Tosin tämänpäiväisiin valokuvauksiin Menni marssii naama allergiasta ihottumalla ja silmät surkean punaisina helottaen. No muisto sekin tietysti.
Kun Mennin tulehdus alkoi olla niin sanotusti hoidossa, Teevi alkoi tiistaina valittaa korvakipua. Kuumettakin herralla oli ja päiväkodista kotiuduttuamme pikkumies nukahtikin istualtaan sohvalle. Ilta meni siis lääkärissä ja nukkuen. Tuomioksi saatiin korvatulehdus ja hoitomuodoksi antibiootit ja kotihoito. Niinpä tässä on sumplittu mun opintoasioita, Jannen työasioita ja sotkettu vielä Tätskänkin päiväjärjestys, että saatiin tällä hullun kiireisellä viikolla kotihoito onnistumaan. Onneksi on vähän joustoa kaikkien päiväjärjestyksessä ja melko helpolla selvittiin.
Aika pitkään Teevi selvisikin ilman antibiootin antibioottia ja nyt tilanteessa oli se etu, että hän osasi itse sanoa, mihin sattuu. Ei tarvinnut arvauksen perusteella kiikuttaa lääkärin ihmeteltäväksi, vaan diagnoosi oli melkeinpä valmiina, resepti vain puuttui. Nyt mun kurkussa tuntuu orastavaa kaktusilmiötä ja pitäisi lähteä illaksi töihin – eli puhumaan (tai huutamaan) kolmeksi tunniksi uima-altaaseen. Katsotaan, puhunko huomenna enää mitään.
P.S. Mulla olis niin paljon asiaa; päiväkodin aloitus, mun opintojen aloitus (tai jatkaminen), uuden (onko tää enää uusi?) kodin asioita, partioasioita, Mennin puheripuliasioita, Teevin päiväkuivuusasioita, ratsastuskuumeasioita ja vaikka mitä, mutta koska tietokoneeni ja kamerani ei halua tehdä yhteistyötä, olen jotenkin lamaantunut. Ei ilman kuvia voi sanoa mitään. Ainakaan blogissa. Palaamme siis astialle, kun tämä ongelma ratkeaa (tai saan uuden kameran.. tai koneen!). Listasin nyt nämä asiat tuonne sivupalkkiin, että muistan kertoa niistä kaikista vielä myöhemmin. :)
Kurkistus Mennin valtakuntaan
Kesällä muutimme uuteen, omaan kotiin.
Pikkuhiljaa alkavat tavarat löytää paikoilleen ja elo uudessa ympäristössä sujuu jo rutiinilla. Lähialueen leikkipuistot on tarkastettu, päiväkotimatkaa harjoiteltu ja lähikaupan valikoimaan tutustuttu. Viihdymme alueella ja asunnossamme mitä parhaiten, joten haluan kertoa siitä myös teille.
Ajattelin esitellä meidän kotia huone kerrallaan, koska koko koti ei koskaan ole siisti samaan aikaan. Tällä kertaa helpoiten siistinä pysyvä huone eli Mennin valtakunta. Siistiys ei johdu asukkaan järjestelmällisyydestä, vaan siitä, että kaikki lelut majailevat vielä toistaiseksi Teevin huoneessa.
Tässä kodissa molemmilla lapsilla on omat huoneet, vaikka aluksi olimme suunnitelleet yhteistä. Asunnon valmiit värivalinnat (vihreä ja pinkki huone) kuitenkin johdattelivat meidät tähän kahden lastenhuoneen ratkaisuun. Lisäksi totesimme, että työhuone olisi tilan haaskausta, kun ei meistä kumpikaan kuitenkaan tee hommia siellä. Työhuone muuttuisi hyvin äkkiä varastoksi ja kaiken ylimääräisen roinan tyyssijaksi (tällä hetkellä sitä virkaa hoitaa makuuhuoneen nurkka). Olen niin onnellinen tästä päätöksestä, sillä nyt pääsin sisustamaan ja järjestämään sekä pojan että tytön huonetta. Ei tarvinnut miettiä iänikuisia unisex-juttuja, vaan Mennille prinsessajuttuja ja Teeville poikien niitä unisex-juttuja. Teevin huoneeseen kurkistetaan myöhemmin, mutta nyt: Tervetuloa Mennin huoneeseen!
Mennin huoneessa ei ole ovea. Aluksi se vaikutti ihan siedettävältä ajatukselta; eihän Menni tarvitse omaa rauhaa vielä moneen vuoteen. Avoimesta oviaukosta olisi helppo tarkkailla neidin touhuja, eikä se yölläkään haittaisi, sillä Menni on nukkuu sikeästi. Todellisuus kuitenkin paljastui suunnilleen ensimmäisten päiväunien aikaan.. Ei, se ei häiritse Menniä tippaakaan, mutta Teevi ei voi käsittää, miksei hän voi kurvata Mennin huoneeseen potkuautollaan tai keitellä soppaa leikkikeittiössä, kun Menni vetelee sikeitä. No, varmasti tähänkin järjestelyyn totutaan ajan mittaan ja pianhan Menni nukkuu päiväunet päiväkodissa (jaiks).
Mennin huoneessa on suhteellisen vähän tavaraa: pinnasänky, leikkikeittiö, lelusäkki, keinuhevonen, nojatuoli ja jakkara. Enempää pieni neiti ei tosin tarvitsekaan. Lamppu on uusi ostos, mutta matto siirrettiin olohuoneesta Mennin lattiaa peittämään.
Huoneen seinustan on vallannut kirjahyllyt, jotka eivät mahtuneet mihinkään muualle. Ratkaisu on loppujen lopuksi todella hyvä, sillä kirjahyllyt rauhoittavat huoneen ilmettä peittämällä valtaosan rauhattomasta tapetista. Pinkki on ihana, mutta koko seinän verran oli jo liikaa. Alahyllyt antavat myös lisätilaa leluille sitten, kun sitä tarvitaan. Vallitsevasta trendistä voisi äkkiseltään päätellä, että se hetki on käsillä hyvin pian. Tällä hetkellä Mennin huoneessa on vain leikkikeittiö ja tätskän tekemään pussiin sujahtaneet pehmoeläimet. Muut leikit levitetään pääasiassa Teevin huoneen lattialle.
Pieni keltainen nojatuoli on kesäinen kirppislöytö. Se maksoi 5 euroa ja on mieluisuudellaan tienannut jo jokaisen sentin takaisin. Menni lepäilee tuolissa mielellään pehmolelu kainalossa ja katselee maailman menoa. Tuoli odottelee vielä uutta päällistä, vaikka keltainen toimiikin hyvin huoneen piristysruiskeena!
Tilasin jo muuttoviikolla Mennin huoneeseen valkoisia perhostarroja. Ne olivat kuitenkin tilapäisesti loppu ja jouduin odottelemaan niitä hieman pidempään. Mutta onneksi odotin; ne ovat ihania ja tuovat sopivan lisän Mennin huoneen (tylsän) ruskeaan seinään. Lisäansioita tarrat saavat halvasta hinnasta, sillä 83 (kyllä: kahdeksankymmentäkolme) perhosta liihotteli kotiimme 14 euron maksua vastaan! Vielä pitäisi keksiä, mihin loput noin 60 perhosta sijoittaisin, mutta se on pieni murhe se.
Paloauto
Viikonloppuna isä & lapset –osasto suhasi Lapin Löylypäiville. Reissussa Mummun kanssa nähtiin yhtä sun toista, mutta ennen kaikkea paloautoja. Montaa kokoa ja sorttia, ja kaikki piti päästä koeajamaan. Ohessa kuvakavalkaadia.
Kohti taaperoaikaa.
Nyt, kun Menni saavutti vuoden iän, meillä elää virallisesti kaksi taaperoa. Elämä tänään on ollut hieman erilaista, kuin viime vuonna (yhtä paljon tuskaa tähän päivään kyllä sisältyi, koska olin kahvakuulatunnilla). Yksivuotias osaa jo vaikka mitä, mutta on silti vielä aika pieni. On tavallaan ihanaa ja kamalaa, ettei meillä enää ole yhtään aivan avutonta pikkuotusta, vaan kaksi (melkein) kävelevää ja itse lusikoivaa lasta.
1- vuotias Menni on luonteeltaan sosiaalinen, ihmisrakas, aurinkoinen, itsepäinen, pippurinen ja pääosin hyväntuulinen. Hän vaatii paljon syliä ja ajaa välillä vanhempansa uupumukseen jatkuvalla lahkeessa roikkumisella. Onneksi hän hallitsee myös sydämet sulattavan hymyn, sillä sen avulla hän kääntää kaikki puolelleen, vaikka olisi huonompikin päivä.
1- vuotias Menni syö ITSE. Mikään muu ei tule kysymykseen. Äidin lusikoimat lusikalliset tulee takaisin samaa reittiä kuin menivätkin ja lusikkaan koskeminenkin aiheuttaa tärinäraivarit. On siis parempi riisua hienoimmat vaatekerrokset (tai kaikki vaatekerrokset) ja antaa lusikka/haarukka pikkukätöseen. Jokaisen ruokailuhetken jälkeen tie vie suoraan suihkuun, mutta kyllä osa ruoasta aina päätyy oikeaankin osoitteeseen. Itse syöden melkein mikä vain ruoka kelpaa, eikä kokkareetkaan enää ole niin inhottavia.
1- vuotias Menni nukkuu pinnasängyssä omassa huoneessaan. Hän harjoittelee päiväunienkin nukkumista sisällä ja se onkin alkanut sujua todella hyvin. Päiväunille riittää pupu ja sänkyyn jättäminen, mutta iltaunilla uni tulee vain, jos aikuinen istuu huoneessa. Uni tulee yleensä viimeistään 10 minuutin hyörimisen jälkeen, eikä aikuisen tarvitse koskea, katsoa tai huomioida mitenkään. Riittää, kun on paikalla. Iltaunille Menni menee klo20 ja herää noin klo7. Päiväunia nukutaan enää yhdet, noin 2 tunnin mittaiset tirsat.
1- vuotias Menni puhuu PALJON enemmän kuin Teevi koskaan. Menni toistelee lähes kaiken kuulemansa ja osaa selvästi jo muutamia sanoja. Sanavarastoon kuuluu jo pupu, pulla, kakka, kukka, vaippa, äiti ja isi. Menni myös ääntelee ja ”puhuu” koko ajan, eikä hiljaista hetkeä olekaan. Huomaa, että hänellä on paljon asiaa.
1- vuotias Menni liikkuu vielä pääosin konttaamalla, mutta on juhannuksesta asti harjoitellut kävelemistä. Pienet matkat menee epävakaasti kävellen ja syliin syöksyen, mutta pidemmät matkat on syytä mennä nelivedolla. Ainakin jos on kiire. Tuen avulla Menni kävelee jo hienosti pitkiäkin matkoja. Tueksi riittää kädestä pitäminen tai taaperokärry, jonka kanssa mennäänkin ja kovaa. Eilen Menni taapersi jo keittiösaarekkeelta sohvalle ihan ilman apujoukkoja. Eiköhän lähipäivinä päästä todistamaan läpimurtoa, kun Mennikin tajuaa omat taitonsa ja uskaltautuu kävelemään kunnolla. Tällainen ahaa-elämys on jo koettu sohvalta laskeutumisen suhteen ja nyt Menni uskaltaa jo laskeutua sohvalta pylly edellä. Tämä on hyvä taito neidille, joka kiipeää ihan joka paikkaan, ihan koko ajan.
1- vuotias Menni leikkii luonnollisestikin paljon Teevin kanssa. Tämän hetken lemppareita ovat kirjat ja duplot. Myös autoleikit on Mennille tärkeitä. Hän oppi matkimaan auton ääntä jo puolivuotiaana ja osaa ajeluttaa autoja pitkin lattiaa. Superia on matkia Teevin touhuja. He konttaavat peräkkäin, kiipeilevät sohvalla, heittelevät tavaroita ja nauravat yhdessä. Toki myös riitoja on jatkuvasti, mutta sehän kuuluu sisaruuteen.
1-vuotias Menni osoittaa tahtonsa kovaa ja selvästi. Hän on oppinut kaksi tapaa, joilla asia menee perille, vaikka sitten vähän kovempaankin kalloon; kirkumisen ja puremisen. Ensimmäinen on vain ärsyttävä, toinen todella kiusallinen ja hankala. Suuttuessaan Menni nimittäin muuttuu suorastaan punaiseksi, tärisee ja kiljuu tai säksättää omalla ihmeellisellä tavallaan. Jos erehtyy menemään lähelle, saa kokea kun pienet naskalit uppoavat ihoon. Neiti on kuin terrieri, eikä päästä millään irti. Toivottavasti tästä tavasta päästään pian eroon ja Menni oppii muitakin tapoja pitää puoliaan. Onhan tietenkin tärkeää, että pikkusisko osaa laittaa isoveljelle kampoihin. Teevi onkin saanut yksinhallita tätä sisarussuhdetta jo vuoden ajan.
1-vuotias Menni on innokas uimari. Hän polskii niin ammeessa, järvessä, paljussa kuin altaassakin. Pelkkä veden näkeminen saa tytön tärisemään riemusta. Vaikka Menni ei ole päässyt vauvauintiin, on hänen kanssa uitu paljon ja sukelluksetkin sujuu ilman ongelmia. Onkin ihanaa, että syksyllä päästään taas molempien lasten kanssa pulikoimaan vauvauintiin.
1-vuotiaan Mennin vaatekoko on edelleen 74cm, mutta mitoista osaan kertoa vasta maanantain neuvolan jälkeen. Veikkaan, ettei painoa ole paljon yli 9 kiloa ja pituuskin varmaan jossain 74 sentin hujakoilla. Voi tietysti olla, että olen täysin metsässä tämän arvioni kanssa, koska perustan sen vertailuun Teevin kanssa. Menni on kuitenkin siro ja kaunis pikkuneiti. Koosta viis.
Missä se Menni on?
