Kesällä muutimme uuteen, omaan kotiin.

Pikkuhiljaa alkavat tavarat löytää paikoilleen ja elo uudessa ympäristössä sujuu jo rutiinilla. Lähialueen leikkipuistot on tarkastettu, päiväkotimatkaa harjoiteltu ja lähikaupan valikoimaan tutustuttu. Viihdymme alueella ja asunnossamme mitä parhaiten, joten haluan kertoa siitä myös teille.

Ajattelin esitellä meidän kotia huone kerrallaan, koska koko koti ei koskaan ole siisti samaan aikaan. Tällä kertaa helpoiten siistinä pysyvä huone eli Mennin valtakunta. Siistiys ei johdu asukkaan järjestelmällisyydestä, vaan siitä, että kaikki lelut majailevat vielä toistaiseksi Teevin huoneessa.

Tässä kodissa molemmilla lapsilla on omat huoneet, vaikka aluksi olimme suunnitelleet yhteistä. Asunnon valmiit värivalinnat (vihreä ja pinkki huone) kuitenkin johdattelivat meidät tähän kahden lastenhuoneen ratkaisuun. Lisäksi totesimme, että työhuone olisi tilan haaskausta, kun ei meistä kumpikaan kuitenkaan tee hommia siellä. Työhuone muuttuisi hyvin äkkiä varastoksi ja kaiken ylimääräisen roinan tyyssijaksi (tällä hetkellä sitä virkaa hoitaa makuuhuoneen nurkka). Olen niin onnellinen tästä päätöksestä, sillä nyt pääsin sisustamaan ja järjestämään sekä pojan että tytön huonetta. Ei tarvinnut miettiä iänikuisia unisex-juttuja, vaan Mennille prinsessajuttuja ja Teeville poikien niitä unisex-juttuja. Teevin huoneeseen kurkistetaan myöhemmin, mutta nyt: Tervetuloa Mennin huoneeseen!

Mennin huoneessa ei ole ovea. Aluksi se vaikutti ihan siedettävältä ajatukselta; eihän Menni tarvitse omaa rauhaa vielä moneen vuoteen. Avoimesta oviaukosta olisi helppo tarkkailla neidin touhuja, eikä se yölläkään haittaisi, sillä Menni on nukkuu sikeästi. Todellisuus kuitenkin paljastui suunnilleen ensimmäisten päiväunien aikaan.. Ei, se ei häiritse Menniä tippaakaan, mutta Teevi ei voi käsittää, miksei hän voi kurvata Mennin huoneeseen potkuautollaan tai keitellä soppaa leikkikeittiössä, kun Menni vetelee sikeitä. No, varmasti tähänkin järjestelyyn totutaan ajan mittaan ja pianhan Menni nukkuu päiväunet päiväkodissa (jaiks).

Mennin huoneessa on suhteellisen vähän tavaraa: pinnasänky, leikkikeittiö, lelusäkki, keinuhevonen, nojatuoli ja jakkara. Enempää pieni neiti ei tosin tarvitsekaan. Lamppu on uusi ostos, mutta matto siirrettiin olohuoneesta Mennin lattiaa peittämään.

Huoneen seinustan on vallannut kirjahyllyt, jotka eivät mahtuneet mihinkään muualle. Ratkaisu on loppujen lopuksi todella hyvä, sillä kirjahyllyt rauhoittavat huoneen ilmettä peittämällä valtaosan rauhattomasta tapetista. Pinkki on ihana, mutta koko seinän verran oli jo liikaa. Alahyllyt antavat myös lisätilaa leluille sitten, kun sitä tarvitaan. Vallitsevasta trendistä voisi äkkiseltään päätellä, että se hetki on käsillä hyvin pian. Tällä hetkellä Mennin huoneessa on vain leikkikeittiö ja tätskän tekemään pussiin sujahtaneet pehmoeläimet. Muut leikit levitetään pääasiassa Teevin huoneen lattialle.

Pieni keltainen nojatuoli on kesäinen kirppislöytö. Se maksoi 5 euroa ja on mieluisuudellaan tienannut jo jokaisen sentin takaisin. Menni lepäilee tuolissa mielellään pehmolelu kainalossa ja katselee maailman menoa. Tuoli odottelee vielä uutta päällistä, vaikka keltainen toimiikin hyvin huoneen piristysruiskeena!

Tilasin jo muuttoviikolla Mennin huoneeseen valkoisia perhostarroja. Ne olivat kuitenkin tilapäisesti loppu ja jouduin odottelemaan niitä hieman pidempään. Mutta onneksi odotin; ne ovat ihania ja tuovat sopivan lisän Mennin huoneen (tylsän) ruskeaan seinään. Lisäansioita tarrat saavat halvasta hinnasta, sillä 83 (kyllä: kahdeksankymmentäkolme) perhosta liihotteli kotiimme 14 euron maksua vastaan! Vielä pitäisi keksiä, mihin loput noin 60 perhosta sijoittaisin, mutta se on pieni murhe se.