Avainsana-arkisto: harrastukset

Tyttöjen juttuja

Arkielämää, , ,

Täällä on hyvin hiljaista, pimeää ja vähän jännittävää. Me ollaan Mennin kanssa ihan kahdestaan kotona, kun Janne ja Teevi pyyhälsivät Rauman mummulaan viikonlopuksi. Meilläkin on kyllä ohjelmaa ihan koko viikonlopuksi. Tänään on siivoiltu kotia. Ihanaa siivota, kun tietää, että tavarat pysyvät paikallaan ainakin sunnuntaihin asti. :) Makuuhuonetta lukuunottamatta me on järjestelty koko koti siistiksi. Makuuhuone siivotaan huomenna ”ovi kiinni” -menetelmällä, kun heti aamusta meille pitäisi saapua lenkkiseuraa.

Janinan kanssa olisi tarkoitus lähteä aamupäivälenkille ja valmistaa jotain ihanaa lounasta. Toivottavasti ei ole ihan järkyttävä pakkanen. Muuten ehkä vaan syödään.

Iltapäivällä meidän seuraksi tulee Greta ja ihana pieni V. Tai oikeastaan V on jo iso tyttö, jos vertaa Menniin. Meillä on tiedossa siis oikein kunnolla tyttöjen juttuja. Jossain kaikkien tyttöjen juttujen välissä mun pitäis vääntää kasaan yksi yhdistyksen kirjanpito ja sunnuntaina lähdetään partioretkelle kaikkien ihanien tyttöjen kanssa. Tiedossa on ainakin pulkan tuunauskilpailu ja nuotiomakkaraa. Mennikin pääsee kuusen alle nukkumaan päiväunia ja haistelemaan nuotion tuoksua. Ehkä siitä kasvaa isona partiolainen. Tai sitten ei, koska sehän nyt on aika noloo. :D Olisi kuitenkin kiva antaa lapsille mahdollisuus tähän mahtavaan harrastukseen, joka on itselle antanut niin paljon. Ainakin molemmat lapset saavat roikkua mukana, kun minä harrastan.

Pilates

Arkielämää, ,

Eilen kävin pilatestunnilla. Pilates pitäisi määrätä pakolliseksi kaikille äiti-ihmisille, mielellään heti synnytyslaitokselta saatavalla lähetteellä. Niin mukavaa, hyödyllistä ja tehokasta se oli.

Jos haet googlen kuvahaulla sanaa ”pilates”, et välttämättä uskaltaisi pilatestunnille. Nimittäin ei. En ollut yhtä notkea, harmoninen, laiha tai hymyileväinen väännellessäni itseäni omituisiin asentoihin, mutta pidin siitä silti. Kuka ihan oikeasti hymyilee korvasta korvaan keskittyneesti, kun pitää ajatella hengitystahtia, vuorotahtisia käsiä ja jalkoja ja siinä samalla yrittää venyä luonnottomiin mittoihin? No ei kukaan. Ei edes se ohjaaja.

Äiti-ihmisille suosittelen pilatesta sen takia, että se on oiva hetki olla ajattelematta mitään. Pilateshengitys pitää aivot kiireisenä koko tunnin. On yllättävän vaikeaa muistaa hengittää nenän kautta sisään ja suun kautta ulos (samalla sihisten). Jo sen tekeminen vie ajatukset tehokkaasti uhmataisteluista, päiväunettomuudesta ja sotkuisesta keittiöstä. Lisäksi pilates kehittää keskivartaloa tukevia lihaksia ja kirsikkana kakun päällä: lantionpohjan lihaksia. Juuri tämä keskivartalon korsetti on pahasti päässyt repsahtamaan, kun sinne väliin on yhdeksäksi tai 18 kuukaudeksi ängennyt salamatkustaja.

Pilatesliikkeet lisäävät keskivartalon voimaa, notkeutta ja liikkuvuutta. Juuri niitä asioita, joita tarvitsemme jokapäiväisessä elämässä ja jotka tukevat meitä myös muissa lajeissa. Tunnilla saa jättää kaikki sarjat kesken, jos siltä tuntuu, mutta annetaan myös lisähaasteita niitä kaipaaville. Pitkät venytykset helpottavat kantamisesta, kyykkimisestä ja lattialla leikkimisestä kipeytyneen selän ja kylkien oloa. Itse rakastin eniten liikettä, jossa jalat laitettiin salmiakkiasentoon kropan eteen, käsillä otettiin nilkoista kiinni ja sitten kiikuttiin edestakaisin lähes niskaseisontaan ja siitä aloitusasentoon. Hyvin rutisi selkä.

Ensimmäinen tunti meni hengittämiseen keskittyen, mutta väitän, että onnistuin tavoittamaan liikkeet ainakin etäisesti. Lajissa hauskaa on se, ettei siinä tarvitse olla mitenkään hyvä, jotta siitä voi nauttia. Olen varma, että pian notkeus, hengitystekniikka ja kehonhallinta lisääntyy niin, että liikkeistä tulee helpompia ja voin vaikka yrittää hymyillä sihisemisien välissä. Saatan myös muutaman kerran jälkeen muistaa, mitä tarkoittikaan merenneito tai sotilas. Helpottaa kummasti, kun tietää, mistä puhutaan!

Tästä pilateskokemuksesta voimaantuneena kipittelin kuntosalilta kotiin läpi vesilammikoiden ja loskasöhjöteiden. Tällä kertaa matkaa kertyi oikeasti 5,6km. Puolessa välissä Janne oli lasten ja rattaiden kanssa vastassa ja jatkoimme kotiin koko perheen voimin. Tiistaina gepsi oli keksinyt ihan omia lisälenkkejä ja illalla lannistuin, kun huomasin että olinkin juossut vain vajaa 4km. Höh. No se olisikin ollut melkoinen suoritus juosta 5km niin kovaa. Ehkä voin ottaa sen tavoitteeksi tälle keväälle. :)

Treenipopot

Arkielämää, ,

Tänään suuntasin taas salille ja tällä kertaa Elixian FitBall-tunnille. Olen nyt hetkellisesti ihastunut ohjattuihin tunteihin, sillä varattua aikaa ei tule niin helposti skipattua kuin ”vain” omatoimisen salitreenin suhteen saattaa käydä. Lemppariksi on muodostunut fast, fit & fabulous, mutta myös kahvakuula ja fitball kuuluvat suosikkeihin. Yritän käydä vähintään kaksi kertaa salilla ja melko hyvin se on onnistunutkin. Mitään suurta stressiä en jaksa kuitenkaan ottaa, jos ihan joka viikko ei ehdi tai jaksa.

Aloittaessani treenaamisen minulla ei ollut mitään salivarusteita ja kävin äkkiä hakemassa kaupasta muutaman kympin treenikengät. Silloin en uskaltanut panostaa varusteisiin, jos harrastus ei miellyttäisikään yhtään. Nyt kuitenkin tiedän, että salilla tulee käytyä ja treenivälineilläkin on tarkoituksensa. Pikkuhiljaa kaappiin on löytynyt urheilurintsikoita, toppeja, juoksutrikoita ja salihanskat. Hyvissä treenikamoissa on kiva suunnata salille ja pirteät värit piristävät omaakin päivää. Kenkiä en kuitenkaan ole raaskinut ostaa. Ennen kuin nyt. Halvat kengät olivat liian kovapohjaiset, eikä niillä onnistunut juokseminen tai hyppiminen luontevasti. Niinpä olen jo pitkään himoinnut uusia kenkiä. Ongelma vain on ollut se, että parempaa laatua saadakseen on muutaman kympin päälle laitettava ainakin sata euroa.

Pari viikkoa sitten kävelin Stadiumiin ja näin nämä:

Kengät

 

Nämä ihanuudet olivat aivan mun väriset ja istuivat jalkaan paremmin kuin sukat. Niinpä sen kauempaa miettimättä marssin kassalle ja lunastin kengät omakseni. Muutaman treenikerran jälkeen voin olla erittäin tyytyväinen päätökseeni. Kengät ovat kevyet ja pehmeät. Niissä on myös paljon parempi pito kuin edellisissä kengissäni. Vanhoilla kengillä punnerrusasennossakin oli vaikea pysyä, kun jalat lipsuivat lattiaa vasten. Nyt lankutuksista lipsuminen johtuu kyllä ihan muusta kuin kengistä. Ensimmäisellä treenikerralla jalat väsyivät normaalia enemmän, koska kenkien pohja on todella ohut ja joustava. Uskon, että jalat tottuvat kuitenkin nopeasti. Huomenna menen testaamaan FitnessFusion tuntia ja tuijottelemaan mun ihania kenkiä salin peilistä. Ilonsa kullakin. :D

Possua pöytään.

Arkielämää,

Kakut ovat päässeet olennaiseksi osaksi mun leivontavillitystä. Omille synttäreille harjoittelin ensimmäistä kertaa kakun kuorruttamista vaahtokarkkimassalla (tai ylipäänsä millään massalla) ja tavoitteena on onnistua luomaan Teeville Martti-kakku 2-vuotissynttäreille. Jollei se sitten ole jo aivan out. Tammikuun puolella kokeilin tehdä äidille lehmäkakun ja siinäkin kuorrutteena käytettiin vaahtokarkkia ja lakufudgeja. Nyt oli kuitenkin vuorossa Jannen synttärit ja sankarin toiveesta kokeiluun pääsi ängri böördsiäisistäkin tuttu vihreä possu.

Äidin synttärikakku.

Vihreää vaahtokarkkimassaa ei ole valmiiksi, enkä jaksanut alkaa leikkimään väriaineilla (paitsi vähän), joten päädyin ostamaan vihreää marsipaania. Itsehän kuvittelin inhoavani marsipaania, koska äitikään ei siitä tykkää, mutta oikeastaan se olikin ihan hyvää. Tai pelkästään makeaa, sanoisin. Miinusta marsipaani saa käsiteltävyydestä, koska se jäi ihan joka paikkaan kiinni ja repeilikin suhteellisen helposti. Jouduin aloittamaan kaulimisen kolme kertaa alusta ja tomusokeria hupeni puoli pakettia. Lopputulos oli silti melko onnistunut.

Toteutusvaiheessa valkoinen kakkutaikina alkoi tylsistyttää, joten heitin sekaan yhden yllärin. Täytteeksi valittiin valkosuklaavaahto ja pakasteesta löytyneet mustikat. Kostutukseen käytin hyväksy havaittua vaniljamaitoa, jota hupenikin aika paljon. Pohja on tehty kääretorttulevynä ja koottu salaattikulhoon leikaten levystä oikean kokoisia palasia. Väliin aina täytettä ja uusi kerros pohjaa. Kannattaa vuorata kulho elmukelmulla, jotta kakku on helpompi kipata pois. Suosittelen myös kakun vetäytymistä yön yli kulhossa.

Yllätys: Se on sininen.

Janne vei kakun töihin, joten en saanut maistaa sitä ihan heti. Kamalan jännittävää, kun kakku tai piirakka pitää laittaa aina esille ennen kuin itse on maistanut sitä. Entä jos se onkin tosi pahaa? Mistäs sen tietää?

No kakkua oli kuitenkin kehuttu ja illalla minäkin sain palasen. Hyvää oli!

Jauhopeukalo

Arkielämää, ,

Meillä on asustanut pieni jauhopeukalo, kun innostuin taas pitkästä aikaa kokeilemaan taitojani leipomisen parissa. Tällä kertaa olen leiponut kuppikakkuja ja yhden täytekakun. Himottais kyllä leipoa muutama vuokaleipäkin, kun ostin vuoatkin jo. Ehkä huomenna sitten. Tai joulun jälkeen.

Olen aika helposti kyllästyvä yksilö, eikä sama resepti löydä tietään meidän kahvipöytään jollei se ole todella hyvä. On niin tylsää, jos hommassa ei ole mitään haastetta ja uuden opettelua. Kuppikakkuideoita olen ammentanut äidiltä saamastani Syötävän suloiset kuppikakut –kirjasta. Aluksi harmaita hiuksia aiheutti jokaisessa reseptissä kummitteleva muscovado-sokeri, mutta kuukkeli kertoi, että sokeri + fariinisokeri ajaa saman asian. Tällä ohjeella on syntynyt jo monen monta herkkutaikinaa.

Tällä viikolla olen opetellut valmistamaan pikeeriä ja siitä koristeita. Nyt osaan tehdä ainakin aika hienoja lumihiutaleita. :) Lumihiutaleet pääsivät koristamaan sekä talvikuppikakkuja että synttärikakkua. Ongelma siis tässä hommassa on se, että pikeeriä syntyy kerralla melkoinen määrä tuhlattavaksi.

Talviset kuppikakut.

Synttärikakkuun sovelsin Kinuskikissan Ystävänpäiväkakun reseptiä. Pohjan ja täytteet tein reseptin mukaisesti, mutta kuorrutukseen käytin kaupan valmista vaahtokarkkimassaa ja kreemin korvasin suklaakermavaahdolla. Kuorrutuksen kanssa oli vähän ongelmia, mutta ensikertalaiseksi kakusta tuli kuitenkin ihan kaunis. Ja mikä tärkeintä, todella hyvää! Myös minä, täytekakkuja inhoava yksilö, pidin tästä.

Lumikakku.

Seuraavaksi lupasin yrittää leipoa äidille lehmäkakun. Hyvää harjoitusta ennen Teevin 2-vuotissynttäreitä, joihin on tilattu, mikäs muukaan kuin, Maatttii.

 

Mihin aika katoaa?

Ajatuksia, Arkielämää, ,

Eilen Janne huomautti minulle, että voisin välillä päivittää blogiakin. Teki mieli kysyä, että missähän välissä olisin ehtinyt, mutta sitten tajusin että kiire on ihan itse aiheutettua. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika hektisiä. Mukaan on mahtunut ristiäisjärjestelyjä, ristiäiset, liikuntaa eri muodoissa, paljon partiota, lasten kanssa olemista, siivoamisen välttelyä, lippukunnan budjetin hiomista, bussissa istumista, kavereita, pulkkamäkeä ja yksi luento.

Viikko sitten sunnuntaina meidän Menni kastettiin ja hän sai ihanan nimen lisäksi kolme maailman ihaninta kummia. Kaikki meni yleisestä härdellistä huolimatta hyvin. Kuvamateriaalia ja lisää jutunjuurta saadaan myöhemmin, joten palaan asiaan.

Juuri pari viikkoa sitten päätin liittyä Elixiaan ja etsiä aikaa ja motivaatiota liikkumiseen. Monen vuoden liikkumattomuuden jälkeen motivaation hakeminen tuntui hankalalta, mutta olen onnistunut raahaamaan itseni salille jo monta kertaa. Oikeastaan se on ollut tosi kivaakin, vaikka hieman turhauttaa oma huono kunto. Ainoastaan ajan löytyminen tuntuu haasteelliselta, ettei ihan joka päivä menisi siihen, että nähdään Jannen kanssa ovella kun toinen tulee ja toinen menee. Olen yrittänyt käydä salilla vasta niin myöhään, että ehdimme jonkun aikaa olla kotosalla koko perhe ennen kuin lähden. Vielä en ole rohjennut kokeilemaan lapsiparkkia, mutta varmasti sitäkin kokeilen, kunhan Menni vähän kasvaa. Olisi näppärää käydä salilla päivällä; saisin ajanvietettä, eikä sali olisi niin tupaten täynnä.

Tähän mennessä olen kokeillut ohjatuista tunneista zumbaa, vauvajumppaa ja juniorjumppaa. Zumba oli yllättävän mukavaa, vaikkakin ammatinvalintani näkyy varmasti tyylissäni. Yritän tehdä liikkeitä insinöörimäisen tarkasti ja olen hieman Kaikkosta kankeampi, mutta hiki siellä on tullut silti. Tanssimista minun liikehdintäni ei hirveästi muistuta, mutta olen onnistunut liikkumaan suunnilleen oikeaan suuntaan jo kahden tunnin verran. Varmasti suuntaan zumbaan jatkossakin. Vauvajumppa oli kivaa, mutta sitä ei tarjota kuin keskellä päivää, joten tuskin menen sinne uudestaan. Opin kuitenkin joitain liikkeitä, joita voi soveltaa kotonakin, jos innostusta riittää. Menni ainakin tykkäsi lennellä ja kuolata mun naamalle vatsalihasten aikana. Teevi puolestaan oli hyvin ihmeissään juniortunnista, joka siis on suunnattu lapsille. Vähän aikaa meni totutteluun ja lapsimäärän ihmettelyyn, mutta sen jälkeen Teevistä kuoriutui pieni aitajuoksijan alku. Puoli tuntia hän vain ylitti pikkuriikkisiä juoksuaitoja, uudestaan ja uudestaan.

Partio on syönyt myös aikaani melkoisesti. Viikottaisen laumaillan lisäksi olen istunut hallituksen kokouksissa, naputellut kirjanpitoa tietokoneelle, luonut ensi vuoden budjettia ja suunnitellut lippukuntamme juhlavuotta. Lisäksi autan Sallaa toisen lippukunnan retken järjestelyissä. Huhhuh. Siihen vielä päälle joulukalenterirumba ja partioyliannostus alkaa olla valmis. Onneksi partiossa on paljon kivaakin; kavereita, ulkoilmaa, innokkaita lapsia ja toteuttamisen iloa. Oikeastaan kirjanpitokin on ihan mukavaa puuhaa, jos siihen saa keskittyä täysillä. On huippua huomata, että ymmärrän jo melkein kaikki kaksinkertaisen kirjanpidon niksit ja kommervenkit ja tuntien naputtelun tuloksena saan tilin ja kirjanpidon saldot täsmäämään! Terapeuttista. (Ehkä mulla on vähän joku numerofiksaatio..)

Kolmas aikasyöppöni on tietysti koti ja kotihommat. Tällä hetkellä nautin harvinaisesta tilanteesta, kun molemmat lapset nukkuvat jo toista tuntia samaan aikaan. Yleensä tällaista luxusta ei tarjoilla, vaan koko päivä menee jomman kumman tarpeita tyydyttäessä. No, tämähän on tällä hetkelle minun kokopäivätyöni, joten suotakoon aikaa kotihommillekin. Välillä täällä kyllä näyttää siltä, ettei kukaan ole tehnyt elettäkään pitääkseen järjestystä yllä, mutta uskokaa tai älkää, täällä siivotaan ihan joka päivä.

Kun kaiken tämän lisäksi päätin jatkaa opintojani äitiysloman ohella, voisinkin sanoa kalenterin olevan aika täysi. Eilen olin ensimmäisellä luennollani aikoihin ja vaikka kyseessä oli tylsääkin tylsempi aihe (eli äidinkieli), kaksi tuntia meni nopeasti. Sain kaksi ihanaa tuntia vain istua ihan rauhassa ja joku kertoi tarkasti mitä milloinkin pitää tehdä. Oliko koulussa oikeasti ihan kivaa? :D