Avainsana-arkisto: harrastukset

Pikkuisena partiossa

Ajatuksia, Arkielämää, ,

Eilen olin Mennin ja sudenpentujen kanssa yösuunnistuskilpailussa. Saapumalla paikalle partiohuivi kaulassa, otsalamppu päässä ja lapsi rintarepussa sai aikaan hämmentyneitä, huvittuneita, ihailevia ja kunnioittaviakin katseita.

Sudenpennut olivat innoissaan pienen pienestä joukkueenvahvistuksesta, vaikka ihmettelivätkin hurjasti sitä ettei mytty liikkunut tai äännellyt koko reissun aikana. Pimeässä ehdittiinkin keskustella siitä, osaako vauva leikkiä tai puhua, miten imettää voisi metsässä, pelottaako vauvaa pimeässä ja tulisiko vauvalle liian kylmä jos vaippa pitäisi vaihtaa matkan varrella. Tämä reaktio oli siis iloisen hämmentynyt ja lapsellisen rehellinen.

Toinen tyyppireaktio saatiin aikuiselta johtajakollegalta, jonka mielestä oli kunnioitettavaa että osallistun partiotapahtumiin edelleen, vaikka olen lisääntynyt jo kahdesti. Lisäpisteitä herui siitä, että lapset kulkevat sujuvasti ja luonnollisesti mukana häiritsemättä kuitenkaan itse toimintaa. Yleensä kuulemma kaksi viivaa raskaustestissä tarkoittaa ainakin seitsemän vuoden partiotaukoa, jonka jälkeen harrastus saattaa kiinnostaa jälleen; sudenpennun kanssa. Osittain olen tästä samaa mieltä. Harmillisen moni jättäytyy toiminnasta kokonaan, koska on muka niin kiire. Mielestäni partio on kuitenkin yksi lapsiystävällisimmistä harrastuksista perheleireineen ja vapaamuotoisine kokouksineen. Lapset otetaan yleensä hyvin vastaan ja toimintaan voi osallistua oman kiinnostuksen ja aikataulujen puitteissa. Ei ole pakko osallistua viikkotoimintaan ollakseen partiolainen.

Valitettavasti on myös niitä, jotka eivät hyväksy pieniä lapsia mukaan toimintaan. Joitakin imettäminen, vauvan itkeminen tai vaipanvaihto häiritsee, joillekin kyse on vain periaatteesta ja joidenkin mielestä partioäidit eivät anna yhtä suurta panosta, koska hoitavat omia lapsiaan samalla. Oma mielipiteeni on se, että toiminnan kannalta on parempi, että äidit osallistuvat toimintaan lasten kanssa kuin että he eivät osallistu ollenkaan. Pääasiassa otan Mennin (ja otin Teevin vauvana) mukaan hallituksen kokouksiin ja muihin pönötystapahtumiin. Sudenpentukokouksissa ja retkillä koen lapsen välillä aiheuttavan juuri sen, että olen suurempi rasite kuin hyöty ja silloin jäänkin mieluummin kotiin. Onneksi meidän lippukunnassa vauvoihin suhtaudutaan hyvin ja tänäänkin hallitus kokoontui meillä, jotta minun ei tarvinnut lähteä mihinkään. Välillä ainoa mahdollisuuteni osallistua on lasten kanssa ja silloin on mukava tietää, ettei se ole ongelma.

Vaikka molemmat lapsemme ovat kulkeneet partiotapahtumissa parin päivän ikäisestä asti ja vaikka me leikkimielisesti johtajaporukalla laskemme vuosia siihen, kun Mennistä tulee meidän sudenpentu (Teevi ei pääse, koska tyttölippukunta), en pidä itsestäänselvyytenä sitä että lapsista tulee partiolaisia. Toki omaan harrastukseen on helppo ohjata ja olisi mukavaa, että koko perheellä olisi yhteinen harrastus, mutta tuputtamalla partiosta tulee pakkopullaa, jota ei varmasti halua niellä. Pieninä lapset saavat kulkea minun mukana, mutta kumpikin saa isompana päättää liittyykö lippukuntaan vai ei. Ensi kesänä haaveenani olisi lähteä koko poppoolla perheleiriin piirin sudenpentuleirille. Toivottavasti luontoläheinen elämäntapa ainakin tarttuu lapsiin, vaikkei partio välttämättä ole jokaiselle se omin tapa sitä toteuttaa.

Ensikertalaisena Elixiassa

Arkielämää,

Edelliset kaksi vuotta ovat sisältäneet 18 kuukautta raskautta ja loppuajan imettämistä, joten aktiivinen liikkuminen on ollut melko vähäisellä tasolla ja kroppa koetuksella. Nyt olo on kuin puolityhjällä vappupallolla; raskas ja löysä. Niinpä jo pian Mennin syntymän jälkeen hinku liikunnan pariin on ollut suuri, liikunnan muoto vain on ollut mysteeri.

Jo jonkin aikaa olen harkinnut Elixian jäsenyyttä, koska se on aikataulultaan vapaampi, sisältää lapsiparkkimahdollisuuden (joka onkin ajatustani parempi!), tarjoaa vaihtelua ja on helppo. Meillä täällä Turussa on kolme Elixiaa, joten jostain löytyy varmasti sopiva jumppa kyseisen hetken mielentilaan. Ainoat miinukset Elixia on saanut hinnasta ja siitä, että kuvittelin inhoavani kuntosaliharjoittelua. Molempiin sain helpotusta eilisen ja tämän päivän aikana, kun kurkistin Elixiamaailmaan.

Eilen suuntasin tutustumaan Elixiaan erään ystäväni kanssa ja sain perehdytyksen kuntosalielämään, eikä se ollutkaan yhtään niin vastenmielistä kuin olin ajatellut. Tietenkin oma rapakunto ja kidutusvälineitä muistuttavat laitteet aluksi hirvittivät, mutta oikeilla vastuksilla kuntoilu olikin ihan mukavaa, eikä laitteiden käyttökään vaatinut rakettitieteen tutkintoa. Aloitin mahdollisimman kevyesti ja rauhallisesti, ettei järkyttävä lihassärky veisi kaikkea motivaatiota heti kättelyssä. Strategia taisi toimia, sillä olo tänäänkin on hyvinkin siedettävä. Pientä kolotusta siellä täällä, mutta tietää ainakin liikkuneensa.

Eilisestä innostuneena (ja Elixian nettisivujen kannustamana) suuntasin tänään tekemään omaa sopimusta. Ensimmäisenä minut (ja mukana ollut Menni) ohjattiin tutustumaan lapsiparkkiin. Olin ajatellut, että lapsiparkki saattaisi sopia Teeville jos me Mennin kanssa mentäisiin vauvajumppaan. Mielessäni ei kuitenkaan kertaakaan edes käväissyt, että myös kaksikuisen Mennin saisi viedä parkkiin. Niin se kuitenkin vain on. Menni toivotettiin tervetulleeksi, vaipat luvattiin vaihtaa ja maitoakin annetaan, jos tarve vaatii. Paikalla on aina kaksi koulutettua lastenhoitajaa ja lapset ikäänkatsomatta saavat luotettavaa hoitoa, kun äidit jumppaa. Ja kaikki tämä kuuluu diiliin automaattisesti. Onneks mulla on lapsia, menis muuten nekin rahat hukkaan. :)

Toisen yllätyksen koin, kun automaattisesti sain opiskelija-alennusta, kun sanoin että opiskelin päätoimisesti ennen kuin jäin äippälomalle. Tämä alennus ei päätä huimannut, mutta pienikin etu on etu. Varsinkin kun tulotkaan eivät päätä huimaa.

Uskon, että tämä rahallinen sitoutuminen aiheuttaa jonkunnäköistä painetta suunnata sinne salille vähintään pari kertaa viikossa. Onneksi Elixiassa on tarjolla myös paljon erilaisia ohjattuja tunteja, sillä yksin olen kyllä helposti lusmuilevaa sorttia. Ryhmäpaine aiheuttaa ylimääräisiä kierroksia ja liikunnasta saa enemmän irti. Salikerroille täytyy raahata joku kaveri, että tulee treenattua tehokkaasti. Seuraavaksi ohjelmistossa on torstain zumbatunti, jonne lupasin lähteä Janinan kanssa. Mitähän siitäkin tulee, kun omaa tajuttoman meduusan rytmitajun?

NiHaSe

Ajatuksia, Arkielämää, ,

Menni on tänään harjoittanut niska-hartia-selkäjumppaa olohuoneen lattialla. Selkälihakset alkaa jo olla tikissä ja pää pysyy pitkiäkin aikoja pystyssä ihan ite. Myös hartioita on treenattu, kun pikku menninkäinen könyää jo käsien varaan katselemaan ympärilleen. Kerrankin ehdin kameran kanssa paikalle ja tuloksena syntyi tällaista:

Tästä jumppatuokiosta innostuneena aloin pohtia myös omaa liikkumista. Olisi ihanaa päästä jollekin ohjatulle liikuntatunnille, koska olen ehkä maailman huonoin lenkille lähtijä. Varsinkin kun tulee loska ja kylmä. Kun edellisestä kunnon lenkistä on hurahtanut pari vuotta ja kaksi raskautta, olettaisin myös turhautumisen olevan suuri. Tutkin Elixian hintataulukkoa ja vähän ne summat kirveltää mieltä, mutta etuna olisi se, että pääsisi ohjatuille liikuntatunneille, kun itselle sopii. Myös lajeja voisi vaihdella, eikä olisi koko syksyä sidottu siihen ainaiseen tiistain aerobiciin. Jos ei pääse tiistaina, menee sitten vaikka keskiviikkona. Elixiassa olisi tarjolla myös vauvajumppaa, johon halusin jo Teevin vauva-aikana, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Nyt tosin joutuisin laittamaan Teevin lapsiparkkiin, kun menisin Mennin kanssa jumppaan. Onneksi sekin kuuluu hintaan.

Kuntosalilla en ole koskaan käynyt, enkä pidä ajatuksesta, että menisin kuntosalille juoksemaan juoksumatolla.. Mieluummin kuitenkin juoksen pihalla kuin hikisellä salilla. Joitakin juttuja voisin kuitenkin kokeilla myös kuntosalimaailmasta, jos joku viisaampi opastaisi alkuun. Kuntosalin ehdoton etu on se, ettei se ole mitenkään aikataulutettua ja voisin mennä sinne kun siltä tuntuu. Ehkäpä suurelta tuntuva kuukausimaksu ajaisi minut tehokkaammin liikkeelle kuin ikkunasta näkyvä harmaa syyskeli lenkille. Olisi se ainakin halvempaa kuin ratsastus, johon olen nyt saanut hetkellisen kammon. Pelottaa, että putoan ja murran vaikka käden.. Miten mä sitten selviän kahden vaippaikäisen kanssa yksin kotona?

Elixiassa otettiin elokuun alussa käyttöön mahdollisuus kuukausijäsenyyteen, jolloin ei tarvitse koko vuodeksi sitoutua tähän touhuun ja voi olla kesäkuukaudet vaikka maksamatta. Täydellistä tässä diilissä on se, että se maksaa tasan saman verran kuin vuosijäsenyys jaettuna kuukausiin. Joku koira tähän hommaan on kuitenkin varmaan haudattu? Voisin kuitenkin sijoittaa itseeni ainakin kuukauden verran ja katsoa sitten, kuinka paljon todella ehtisin tätä hyödyntää. Pari kertaa viikossakin olisi jo huimaa!