Aihearkisto: Ajatuksia

NiHaSe

Ajatuksia, Arkielämää, ,

Menni on tänään harjoittanut niska-hartia-selkäjumppaa olohuoneen lattialla. Selkälihakset alkaa jo olla tikissä ja pää pysyy pitkiäkin aikoja pystyssä ihan ite. Myös hartioita on treenattu, kun pikku menninkäinen könyää jo käsien varaan katselemaan ympärilleen. Kerrankin ehdin kameran kanssa paikalle ja tuloksena syntyi tällaista:

Tästä jumppatuokiosta innostuneena aloin pohtia myös omaa liikkumista. Olisi ihanaa päästä jollekin ohjatulle liikuntatunnille, koska olen ehkä maailman huonoin lenkille lähtijä. Varsinkin kun tulee loska ja kylmä. Kun edellisestä kunnon lenkistä on hurahtanut pari vuotta ja kaksi raskautta, olettaisin myös turhautumisen olevan suuri. Tutkin Elixian hintataulukkoa ja vähän ne summat kirveltää mieltä, mutta etuna olisi se, että pääsisi ohjatuille liikuntatunneille, kun itselle sopii. Myös lajeja voisi vaihdella, eikä olisi koko syksyä sidottu siihen ainaiseen tiistain aerobiciin. Jos ei pääse tiistaina, menee sitten vaikka keskiviikkona. Elixiassa olisi tarjolla myös vauvajumppaa, johon halusin jo Teevin vauva-aikana, mutta en koskaan saanut aikaiseksi. Nyt tosin joutuisin laittamaan Teevin lapsiparkkiin, kun menisin Mennin kanssa jumppaan. Onneksi sekin kuuluu hintaan.

Kuntosalilla en ole koskaan käynyt, enkä pidä ajatuksesta, että menisin kuntosalille juoksemaan juoksumatolla.. Mieluummin kuitenkin juoksen pihalla kuin hikisellä salilla. Joitakin juttuja voisin kuitenkin kokeilla myös kuntosalimaailmasta, jos joku viisaampi opastaisi alkuun. Kuntosalin ehdoton etu on se, ettei se ole mitenkään aikataulutettua ja voisin mennä sinne kun siltä tuntuu. Ehkäpä suurelta tuntuva kuukausimaksu ajaisi minut tehokkaammin liikkeelle kuin ikkunasta näkyvä harmaa syyskeli lenkille. Olisi se ainakin halvempaa kuin ratsastus, johon olen nyt saanut hetkellisen kammon. Pelottaa, että putoan ja murran vaikka käden.. Miten mä sitten selviän kahden vaippaikäisen kanssa yksin kotona?

Elixiassa otettiin elokuun alussa käyttöön mahdollisuus kuukausijäsenyyteen, jolloin ei tarvitse koko vuodeksi sitoutua tähän touhuun ja voi olla kesäkuukaudet vaikka maksamatta. Täydellistä tässä diilissä on se, että se maksaa tasan saman verran kuin vuosijäsenyys jaettuna kuukausiin. Joku koira tähän hommaan on kuitenkin varmaan haudattu? Voisin kuitenkin sijoittaa itseeni ainakin kuukauden verran ja katsoa sitten, kuinka paljon todella ehtisin tätä hyödyntää. Pari kertaa viikossakin olisi jo huimaa!

Keittiön top 3!

Ajatuksia, ,

Yhtenä päivänä juttelimme puistossa kasvisten pilkkomisesta ja siitä kuinka ärsyttävää se on. Mainitsin silloin, että mun lemppari keittiötavara onkin juuri siitä syystä mandoliini. Sain osakseni kummastuneita katseita ja kysymyksen: ”Onko se joku ostosteevee juttu?”

Tästä intoutuneena päätin esitellä keittiömme kolme parasta tavaraa. Jokainen niistä helpottaa kotiäidin hommia melkoisesti, kun täytyy pilkkoa, soseuttaa ja siivota. Mikään niistä hommista ei oo mun lemppari, mut onneksi sopivat apuvälineet tekevät niistä siedettäviä.

Ensimmäinen listallani on siis mandoliini. Sillä viipaloi tai suikaloi keittoainekset hujauksessa verrattuna siihen, että kaivaisi esiin leikkuulaudan ja veitsen. Lisäksi tulos on tasalaatuista ja palaset kypsyvät samaan tahtiin. Tämä soittimeksikin luultu väline on juurikin se, mistä jokaisessa kokkiohjelmassa varoitetaan ja silti joka kerta joku viipaloi myös sormensa. Itse olen onneksi välttynyt proteiinipitoiselta kasvissosekeitolta, mutta varovaisuutta se vaatii.

Omani on äidin tekemä kirpputorilöytö, mutta erittäin terävä ja hyväkuntoinen sellainen. Lisäksi se on upean värinen, ihan vaan bonuksena.

Toiseksi listalla pääsee sosekeiton toiseen työvaiheeseen olennaisesti osallistuva sauvasekoitin eli tuttavallisemmin bamix. Tästä pikku apulaisesta tuli ehdoton suosikkini vauvanruokarumban keskellä. Kun joka päivä keitteli ja soseutteli jotakin, oppi arvostamaan hyvää ja luotettavaa sauvasurvinta. Vieläkin bamix seisoa nököttää pöydällä toimintavalmiudessa ja sitä onkin helppo ja nopea käyttää, kun kastikkeeseen tulee klönttejä tai sienisoossi pitää saada sileäksi. Tämä ei valitettavasti ole halpa kirpparilöytö, vaan pikemminkin törkeän kallis hankinta, mutta onpahan ollut rahan arvoinen. Parin kuukauden päästä sauvasekoitin saa taas suuremman roolin, kun Menni alkaa vaatia kukkakaalisosetta tissimaidon kaveriksi.

Viimeinen keittiökaveri on rikkaimuri. Se saa toimittaa keittiössämme kanan virkaa lähes joka päivä. Keittiössä omaa näkkileipää tai riisikakkua mutustava tenava saa aikaan melkoisen muruarmeijan, mutta onneksi murenat on helppo imaista electroluxin sisuksiin. Parasta tässä hommassa on se, että kyseinen tenava rakastaa imuroida ihan ite!

Tässä siis meidän keittiön lempparit. Lisäksi listalle saattaisi päästä keittiötolu, joka tuoksuu hyvältä ja irroittaa tahran kuin tahran nopeasti. Myös pesuaineella täytettävä tiskiharja on mun suosikkeja, koska sillä pesaisee nopeasti vaikka paistinpannun tai lautasen, jos tiskikone jo hurisee, eikä astia ole ehtinyt kyytiin.

Tänäänkin olen käyttänyt näitä kaikkia, joten turhaan ne eivät komeile top kolmosessa. Tänään menu sisältää bataatti-porkkanasosekeittoa kipeiden kurkkujen hellimiseksi. Meillä siis koko perhe sairastaa ja aamupäivän ratoksi ollaan siivoiltu ja laitettu ruokaa, koska Teevi ei oikein sopeutunut ajatukseen, että löhöillään sohvalla koko päivä. Koulutan tuosta meidän ipanasta masterchefiä pikkuhiljaa. Tänään Teevi nökötti keittiön pöydän reunalla ja mutusti porkkanaa, kun minä kuorin juureksia. Samalla tutuksi tulivat porkkana, bataatti, peruna ja sipuli. :)

Päivän piristys

Ajatuksia

Tänään on ollut aika lannistuneet fiilikset, kun ääni ja energia ovat lähteneet lomalle. Äänen puuttuminen tuo omat haasteensa lapsiperhe-elämään, kun jokatoinen ei muuttuukin pelkäksi kähinäksi. Jokaiseen päivään mahtuu kuitenkin pieniä ilonpilkahduksia ja piristäviä sattumuksia. Tänään minua on piristänyt Teevin pusut, pikkuiset varpaat, yhteiset päiväunet Mennin kanssa, näkymä ikkunasta, kun Teevi ja Janne oli pihahommissa ja tieto siitä, että kohta saapuu illan pitsalähetys.

Vielä ei pää pysynyt pystyssä kuvaushetkeen asti.
Kaksikymmentä rakasta.

 

Toisinaan..

Ajatuksia, Arkielämää

..on päiviä, kun

– Menni herää ennen seitsemää.
– Mennin nukahtaessa noin kahdeksalta, Teevi herää (väärällä jalalla).
– Teevi kiukuttelee koko aamun. Puuro ei kelpaa, naksut murustellaan pitkin lattiaa, vaatteita ei saa pukea, eikä vaipanvaihdostakaan tule mitään.
– päästään koko porukalla ulos ja alkaa sataa kaatamalla vettä.
– palataan sisään pukemaan sadevaatteet ja hakemaan vaunuihin sadesuoja. Kuinka ollakaan, sade loppuu samantien ja kaikilla on kuuma.
– riisutaan kaikki sadevaatteet ja sateen jatkuessa kipitetään sisään.
– sisällä ei ole mitään syötävää ja Teevi kiljuu nälkäkiukusta.
– Teevi nukahtaa kerrankin hyvin päikkäreille ja nukkuu hyvät, yli kahden tunnin päikkärit. Tästä ajasta Menni suostuu nukkumaan 20min ja mua VÄSYTTÄÄ.
– iltapäivälläkin sataa vettä
-Teen vispipuuroa. Siitä tulee ihan liian paksua ja laitan sen jääkaappiin odottamaan ratkaisua.
– Menni kitisee vaunuissa lähes koko ulkoilun ajan
-Jannen tullessa kotiin, pääsen shoppailemaan. Kuulostaa hyvältä, mutta odottakaas vaan..
– Kävelen Kappahliin ostaakseni Mennille mekon, jota olen jo aiemmin katsellut. No, ne on tietenkin loppu. Lähin saavutettavissa oleva mekko on keskustan liikkeessä. Varaan sen.
– Lähden Skanssista kohti keskustaa. Keskustassa menetän kolme parkkipaikkaa edellä ajavalle autolle ja meinaan hermostua kiellettyjen ajosuuntien ja ruuhkan keskellä.
-Löydän hyvän parkkipaikan ja kipitän nopeasti Kappahliin ja takaisin. Tällä noin kolmen ja puolen minuutin matkalla joku on ehtinyt parkkeerata niin lähelle meidän autoa, etten saa Mennin kaukaloa autoon.
– Etupenkin turvavyö on liian lyhyt, joten turvakaukalo ei sovi siihenkään.
– Kihisen ja peruutan ulos ruudusta, laitan Mennin kiinni autoon ja soitan Janinalle. On pakko pulista koko matka tai muuten varmaan ajaisin kolarin kiukuspäissäni.
– Kello onkin jo ilta ja Mennin iltakiukuttelu alkaa. Onneksi pääsen sentään nukkumaan ennen kymmentä.

Vastapainoksi on kuitenkin olemassa tällaisia päiviä kuin tänään:

– Menni nukkuu yön hyvin (osan jopa omassa sängyssään).
– Janne herää aamulla Teevin kanssa, koska on vauvauintipäivä. Me jatketaan Mennin kanssa unia.
– Janne ja Teevi lähtee uimaan ja me noustaan Mennin kanssa syömään aamupalaa.
– Haetaan Teevi Caribialta. Pikkumies kävelee ihan itse koko matkan parkkipaikalta kotiovelle, eikä kiukuttele edes sisälle menosta.
– Teevi leikkii itsekseen, kun minä imetän Menniä.
– Eilinen vispipuuro muuttuu täydelliseksi kiehuvan veden ja vatkaimen avulla. Syödään sitä jälkkäriksi.
– Teevi menee unille ilman yhtään vastalausetta. Vaipankin saa vaihtaa ihan rauhassa.
– Myös Menni nukkuu, joten otan päikkärit.
– Herään ennen kumpaakaan lasta ja hipsin keittiöön keittämään teetä. Saan juoda puoli kuppia ihan rauhassa ennen kuin Teevi herää.
– Teevi mutustaa naksua ja leikkii itsekseen teekupin loppupuolen.
– Luetaan Teevin kanssa kirjoja ja Teevi tunnistaa ihan itse muumimamman, -papan ja pikku myyn.
– On niin syksyistä, että saa pukea villasukat. Ei kuitenkaan sada.
– Kuunnellaan Ella ja Aleksia, siivoillaan ja välillä vähän tanssitaan.
– Janne tulee ajoissa kotiin, sillä tänään oli kaverin lapsen synttärit.
– Synttäreillä nähdään paljon tuttuja lapsia ja aikuisia. On ihanaa pulista niitä näitä, kun lapset leikkii (ja riehuu) yhdessä.
– Illalla ehdin vielä siivota (lähes) koko kodin, kun Teevi on mennyt nukkumaan. Alkaa sitten  huominenkin päivä mukavemmissa merkeissä. :)

Tällaista tämä siis on. Toiset päivät ovat aamusta asti ihan kamalia, eikä mistään tule mitään, mutta onneksi seuraava päivä voi olla jo miltei täydellinen.

Nukke

Ajatuksia, Arkielämää, ,

Teevistä on kasvanut oikein huolehtivainen ja avulias isoveli. Hän silittelee, pussailee ja ”hoitaa” pikkusiskoa koko ajan. Jos Menni itkee, myös Teevin suu menee mutrulle. Pian Teevi ilmestyykin paikalle huolestunut ilme kasvoillaan ja tutti kädessä. Hän haluaisi kovasti auttaa vaipanvaihdossa ja pukea siskolle vaatteet. Ulos lähtiessä Teevi tarkistaa, että Menni on otettu mukaan ja haluaa työntää vaunuja aina puistoon asti.

Usein Teevin apu onkin tervetullutta. Kun rätti on jäänyt lattialle tai pyyhe unohtuu peppupesureissulla, voi Teevi käydä sen noutamassa. Joskus taas ylihuolehtivainen 1-vuotias saattaa olla hieman hankala apuri. Väkisin suuhun tungettu (likainen) tutti ja katapulttivauhdit sitterissä on Mennille jo arkipäivää, mutta välillä pitää puuttua toisen avunantoyrityksiin. Harmittaa, kun välillä on pakko kieltää koskemasta vauvaan ja hyvätkin aikeet pitää torjua, usein vähän liian kovaan ääneenkin. Toinenhan yrittää vain auttaa.

Olen ajatellut, että ehkä Teeville pitäisi hankkia oma nukke, jota hän voisi hoitaa, kun minä hoidan Menniä. Moni hankkii nuken jo ennen sisaren syntymää, jotta lapsi tottuisi vauva-ajatukseen. Minä kuitenkin ajattelin, että Teevihän on ihan liian pieni ymmärtämään yhtään mitään ja vieläpä poika. No väärässähän minä tietysti olin. Teevi varmasti nauttisi nukkeleikeistä ihan samallalailla kuin kuka tahansa pieni lapsi. Ja jäisihän nukke sitten ainakin Mennin leikkeihin, jos innostus laantuisi nopeasti.

Tällä hetkellä Lapsellista-blogi arpoo Corollenukkea. Osallistuttiin arvontaan ja nyt vaan odotellaan, josko onnetar suosisi meitä. Muuten täytyy varmaan suunnata lelukauppaan (tai isomummilaan, jossa odottelee kaikki minun ja Sallan vanhat nuket).

Sadatta kertaa.

Ajatuksia

Tämä on sadas kerta, kun tähän blogiin kirjoitetaan. Minulla on ollut siis kerrottavaa jo sadan jutun verran (okei, siis mulla on ollut asiaa 98 kertaa ja Jannella 2, mutta kuitenkin)! On mukavaa, että monet jaksavat täältä seurata elämäämme, vaikka blogin päätarkoitus onkin säilöä kuvat ja muistot yhteen paikkaan. Blogi antaa myöhemmin laajan kuvan meidän elämästä vauvavuosien keskellä ja on varmasti tärkeä muisto meille kaikille.

Pian kotiimme muuttaa pikkusisko (mieleen on kyllä hiipinyt jo pelko; mitä jos se ei olekaan sisko?), joten pitäisikö blogin nimeä muuttaa? Telkku on kuitenkin suora viittaus Teeviin ja aika epäireilultahan se kuulostaisi.. Ehdotuksia?