Viimeinkin sain inspiraation ja aloitin uuden käsityöprojektin. Tällä kertaa innostuin Janinan palmikkovillityksestä ja päätin itsekin kokeilla palmikoiden neulomista. Alkuun ohjetta piti tankata kerta toisensa jälkeen, mutta nyt neulominen sujuu jo ulkomuistista. Turhaan olen siis vältellyt hankalan näköisiä palmikkoneuleita. Oikeasti ne on ihan yksinkertaisia, enkä apupuikkoakaan ole tarvinnut. Mummi neuvoi, ettei apupuikkoa kannata ostaa, koska se on hankala. Itse taas päädyin apupuikottomuuteen siitä syystä, että ne olivat kaupasta loppu. Hyvin sujuu ihan tavallisella sukkapuikollakin, kun itse työ on pyöröpuikolla.
Palmikoita ja helmineuletta.
Pipon ohjeen löysin Kaitaliinan blogista. Sieltä löytyy myös paljon muita ihanuuksia neuleohjeista resepteihin, kannattaa siis käydä kurkkaamassa. Neuleohjeet ovat selkeitä ja kysyäkin saa, jos ei ihan mene jakeluun. Loistavaa!
Pipoa kutoessa tutustuin myös uuteen lankaan, Novitan Isoveljeen. Yleensä en ole kutonut mitään Nalle-lankaa paksummasta, koska en tykkää pitää paksuja neuleita. Pipoon tuo lanka on kuitenkin juuri sopiva ja työkin valmistuu mukavan nopeasti paksusta langasta. Puikkovarastonikin karttuu puikko puikolta; tätä työtä varten täytyi hankkia 40cm numero 6 pyöröpuikko. Toivottavasti joskus voi aloittaa työn kuin työn kiertämättä puikkokaupan kautta. Ehkä sitten mummona.
Vaikka syksy kuuluu lempivuodenaikoihini, kaikkeen kylllästyy joskus. Ja tämä syksy on nyt kestänyt tarpeeksi kauan. Pidän Suomessa juuri siitä, että vuodenajat vaihtuu ja nyt tuntuu siltä, että talvi on unohtanut tulla tänä vuonna kokonaan. Tämä pimeä, kolea ja märkä aika saisi nyt vaihtua reilusti kylmään, valkoiseen ja valoisaan talveen.
Jatkuva pimeys ja se, ettei koskaan osaa päättää mitä laittaisi päälleen, saati lapsen päälle, saa minut kohta hulluksi. Toisena päivänä on +10 astetta ja seuraavana -4. Koskaan ei ole oikeaa määrää vaatetta yllä, vaikka kuinka yrittäisi miettiä. Pimeys tekee meidät kaikki myös apaattisiksi ja laiskoiksi sohvalla nyhjääjiksi.
Tänään tapahtui kaikki syystylsyydet. Ensin puin Teeville talvihaalarin ja se ui hiessä, kun päästiin kaupungille. Seuraavaksi se sai hepulin autossa, kun oli liian kuuma. Masennuin, kun totesin, että pojille on tarjolla vaan tosi rumia vaatteita ja jotain olisi pakko hankkia. (Muutaman käytetyn aarteen kuitenkin löysin.) Sitten mentiin kylään ja laiskoteltiin koko päivä. Se oli kyllä ihan kivaa laiskottelua; lörpöteltiin, hautauduttiin nojatuolin uumeniin ja juotiin teetä. Ipanatkin nukkuivat päikkärit samaan aikaan. Kerrankin.
Käytetyt aarteet.
Tämä illan laiskottelu ei ole ollut yhtään niin kivaa. Teevi on kipeän oloinen ja känisee. Ensin se istui melkein kaksi tuntia sylissä, enkä voinut edes tehdä mitään. Nyt leikki jo maistuu, mutta en jaksa tehdä mitään. Niinpä jumitan ja katson kaikki eiliset sarjat katsomosta ja syön suklaata. Syksy saisi siis tosiaankin loppua, ettei joka ilta tarttis syödä suklaata.
Tänään olen etsinyt inspiraatiota käsityöprojekteihin, jotka nekin on nyt jostain syystä jääneet tauolle. Yhdistääkseni lastenvaatemasennuksen ja käsityöinspiraatiopuutoksen, surffailin nettikaupoissa etsimässä lastenvaatekankaita. Toivottavasti ompelukoneajokorttini ei ole vanhentunut, enkä pilaa ihania kankaita poropeukaloideni kanssa, sillä niin paljon kaikkea kivaa olisi tarjolla. Onneksi Teevin tätskä on aika haka ompelemaan ja tilasin jo tukiopetusta kotiinkuljetuksella.
Toinen innostusta herättänyt idea oli kudotut joulupallot. Tarpeeksi simppeliä, mutta kuitenkin söpöä. Mä en voi alottaa mitään villapaitaa tai muuta loputonta projektia, koska parasta projekteissa on valmiiksi saaminen. Mitä pienemmät projektit, sitä useammin tulee valmista. Joulupalloista sais kivoja sisustusjuttuja ja niitä vois vaikka väkertää lahjaksikin, jos innostusta ja onnistumisia riittää.
Pallot. Kuva: Novita.
Tänään en kuitenkaan aloita yhtään mitään, vaan jatkan tätä laiskottelupäivää sohvannurkassa. Teevikin menee kohta nukkumaan ja Janne on Raumalla vaihtamassa talvirenkaita, joten saan laiskotella ihan rauhassa.
Meidän kodin on tänään täyttänyt turhautunut murina ja ähinä. Tähän syyllisiä ovat sekä äiti, että lapsi.
Teevi on opiskellut lisää konttaamista. Päivä menee punnerrellessa ja konttausasennossa könötellessä. Harmi vain, ettei eteenpäin pääse, vaikka kuinka äheltää. Eilen halkesi jo huuli, kun konttausharjoitus päättyi mahalaskuun. Ilmeisesti pieniin (ja vähän suurempiinkin) haavereihin täytyy varautua, kun on pieni poika talossa. Teevi ei siitä kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoi harjoituksiaan entistä tarmokkaammin. Tyyppi on niin tunnollinen oppilas, että hän harjoittelee jopa unissaan. Viime yöt onkin mennyt levottomasti, kun Teevi sätkii mahallaan sängyn pohjalla ja önisee. Nyt Teevi myös nukkuu pienen lapsen tapaan peppu pystyssä ja naama tyynyssä.
Äitiä puolestaan turhautti se, että viikon odotuksen jälkeen ratsastustunti peruttiin. Taas. Syy oli kyllä ihan ymmärrettävä, mutta pientä ihmistä pistää harmittamaan, kun on jo ehtinyt asennoitua ja valmistautua illan heppailuun. Alan suhtautua tähän ratsastustuntiin kuin pikkutyttö, kun odotan tuntia innolla ja mietin, että minkähän heposen tällä kertaa saan tai mitenköhän pääsen sinne selkään tällä kertaa?! Hinku uuden oppimiseen on melkein yhtä suuri kuin Teevin konttausinto, ellei suurempi. Onneksi perjantaina päästään korvaamaan puuttuvaa tuntia ja oppimaan taas jotain jännää.
Tänään purin turhautumistani neulomisen muodossa ja tuloksena syntyi tälläistä:
Nyt ne ovat valmiit. Lopputulos vaikuttaa ihan hyvältä, ottaen huomioon, että kyseessä on ensimmäiset villasukkani ikinä. Siis sellaiset, jotka jopa valmistuivat. Seuraavat sukat on jo puikoilla, lisää niistä myöhemmin. Nyt kuitenkin suihkun kautta nukkumaan. Teevin sisäinen kello ei ole vielä löytänyt talviaikaa eli meillä todennäköisesti herätään taas aivan liian aikaisin. Missä iässä lapsii oppii nauttimaan siitä, että saa nukkua tunnin pidempään?
Tässä käsityö- ja askartelutouhussa on aluksi yksi ongelma; ei ole niitä ihania aarrelaatikoita, joista löytyy langanpätkiä, paperisuikaleita, kangastilkkuja, vähän sitä ja tätä. Tuskastuttavaa, kun kaikki täytyy aina aloittaa tarkalla suunnitelmalla ja kauppareissulla. Ja mikä pahinta, muuttaa sitten sitä suunnitelmaa kun kaupassa ei olekaan oikean väristä lankaa tai sopivan kokoista virkkuukoukkua. Huoh. Äidillä oli aina ihana askartelulaatikko, josta penkomalla yleensä löytyi kaikkea kivaa ja mummin laatikosta löytyy yleensä lankoja projektiin kuin projektiin.
Askartelulaatikko alkaa olla jo melko hyvällä mallilla, mutta älyttömän määrän tavaraa olen sinne ostellutkin viimeisen vuoden aikana. Nyt on aivan ihanaa, kun saattaa selvitä kotoa löytyvillä tarvikkeilla ainakin yksinkertaisesta synttärikortista. Käsityökori ei yllä vielä samaan. Tänään jouduin ostamaan taas uuden virkkuukoukun ja nuppineuloja, eikä lankavalikoimakaan päätä huimaa. Onnistuin kuitenkin tekemään jämälangoista pikkuruisen siiliamigurumin neulatyynyksi mun uusille nuppineuloille. Ehkä niitä langanpätkiä ja paperisuikaleita alkaa tässä touhutessa kertyä minullekin.
Nuppineulojen uusi koti löytyi siilin selästä.
Tänään saatiin taas ihanaa seuraa koko päiväksi, kun Janina ja Lina tulivat kyläilemään. Vietettiin ihan tavallista kotipäivää; käytiin kaupassa, keiteltiin sosekeittoa, harjoiteltiin virkkuukoukun käsittelyä ja höpöteltiin. Molemmat lapset olivat vähän puolikuntoisia tukkoisine nenineen, mutta yllättävän kivasti he viihtyivät yhdessä leikkimatolla pötkötellen. Äitien päivääkin helpotti, kun oli seuraa. Aika meni nopeammin ja pikkuisten kitinääkin jaksoi kuunnella paljon paremmin kaksilla korvilla.
Nyt Teevillä ja Linalla alkaa kilpavarustelu lelujen suhteen, kun virkkaustalkoot alkaa molempien kotona. :) Tosin Janne toivoi seuraavaksi tennarivillasukkia, joten täytyy varmaan vaihtaa puikot koukun tilalle tulevaa isänpäivää ajatellen. Kyseinen villasukkamalli löytyi Novitan uudesta sukkalehdestä, joka muuten oli täynnä mitä ihanampia sukkia. Ehkä siirryn siis pehmoeläimistä villasukkiin.. Tai sitten en, ainakaan kokonaan.
Tänään valmistui toinen amigurumiotus, hippo. Tämä yksilö onnistui jo paljon paremmin, eikä sisus pilkota silmukoiden välistä. Muutenkin virtahepo muistuttaa enemmän esikuvaansa, eikä virheitä ainakaan huomaa. Hippo on aika symppis tapaus ja villalanka osoittautui mukavaksi virkata. Täytettä kaveriin upposi melkoinen määrä, joten kohta täytyy lähteä tyynykauppaan, ettei tuu niska kipeäksi. :)
Tälläinen sympaattinen otus siitä lankakerästä nyt syntyi.
Seuraavaa hahmoa en olekaan vielä päättänyt, mutta löysin tänään aivan ihanan sivuston, jossa on paljon paljon amigurumiohjeita. Sivut löytyvät osoitteesta raverly.com, mutta sivustolle on rekisteröidyttävä ohjeiden saamiseksi. Se on kuitenkin helppoa ja nopeaa, tarvitsee vain antaa sähköpostiosoite ja haluamansa käyttäjänimi / salasana -yhdistelmä ja homma on sillä selvä. Sitten vain selaamaan ihania ohjeita. Osa malleista on maksullisia, mutta sivulta löytyy myös ilmaisia ihanuuksia. Ainakin kuvia katsellen saa hyviä ideoita ja inspiraatiota taas seuraaviin haasteisiin.. Huomenna lupasin opettaa Janinalle virkkauksen saloja, joten joku projekti pitää saada koukulle. :)
