Teevin villatakki on nyt päässyt puikoilta käyttöön. Siitä tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin. Erityisesti rakastuin mummin kätköistä löytyneisiin jättinappeihin. Samanlaisia ei ollut tarpeeksi, joten takkiin päätyi neljä eriväristä nappia. Aika persoonallinen ja kiva ratkaisu.
Paksussa villatakissa tarkeni postilaatikolle ja takaisin.
Aluksi pelkäsin, että takista tulee aivan valtava, mutta lopputulos on oikeastaan vain sopivan reilu. Tuohon malliin sopii hieman väljä mitoitus ja meneepähän sitten vielä keväälläkin. Nyt mua himoittais neuloa lisää ja lisää, mutten vielä tiedä mitä se olis. Mennille voisin kutasta harmaasta langasta samanlaisen kevääksi, jos vaikka löytäisin jostain iloisen pinkit napit. Vielä tuo 7-veljestä on ihan liian paksua lankaa Mennin tamineisiin, mutta keväällä villapaita voisi olla kiva.
Malli oli yksinkertaistakin yksinkertaisempi ja siksi todella nopeaa neulottavaa. Automatkat kuluivat puikkoja heilutellen ja valmista syntyi, vaikkei muulloin oikeastaan ollut aikaa kutoa. Lankana tässä on 7-veljestä Nostalgia, jota kului noin kolme ja puoli kerää. Ohjetta voit kurkata täältä Kotipalapeli-blogista.
Syksy ja neulominen kuuluu yhteen. Niinpä nytkin puikoille on päässyt jotain uutta. Tämän syksyn tavoitteeksi tosin asetin, että ne vanhatkin tulisivat valmiiksi.. Odottamassa on ainakin yksi palmikkopipo ja kahdet sukat.
Tällä kertaa puikoille pääsi kuitenkin ihana 7-veljestä Nostalgia lanka, josta olisi tarkoitus syntyä villapaita Teeville. Kahden illan tuloksena syntyi takakappale eli tämä saattaa olla ihan mahdollinen projekti. Näin syksyn alkulämmittelyksi valitsin ohjeen, jossa neulotaan vain ainaoikeaa. Samalla voi vaikka katsoa telkkaria, eikä virheistä ole suurta huolta. Kunhan välillä muistaa mitata, ettei ihan hirvittävästi tulisi kudottua ylimääräistä.
Laitan nyt kuvan tänne, jotta minulle tulisi suurempi paine saada homma valmiiksi. ;)
Alkuviikosta selailin anoppilassa Mari Savion ja Kati Rapian kirjaa ”surrur, tee oma marimekkosi” ja rakastuin kirjassa esiteltyyn pallukkarahiin. Rahi oli värikäs ja ihana, mutta toteutus näytti melko monimutkaiselta. Hetken aikaa kaavoja ja ohjeita tuijoteltuani tajusin kuitenkin, että virityshän on ihan mahdollinen saada aikaan. Itselläni ei ole ompelukonetta, joten ompelutyö piti kuitenkin suorittaa täällä Raumalla. Sinänsä näppärää, että tukiopetusta oli koko ajan saatavilla.
Siitä se ajatus sitten lähti.
Marimekon kankaat olisivat tietysti olleet aivan ihanat, mutta kotiäidin lompakolle sopivampi vaihtoehto oli IKEA. Niinpä suuntasimme keskiviikkona IKEA:an valitsemaan kankaita. Tavoitteena oli mahdollisimman värikäs kokonaisuus, että se sopisi sitten kaiken kanssa kivasti yhteen. Lopulta päädyimme kuuteen erilaiseen kankaaseen, jotka jollain kierolla tavalla sopivat yhteen. Kaikkia ostettiin puolen metrin pala ja hintaa kertyi yhteensä vajaa 18€. IKEA:sta lähti mukaan myös 10 tyynyä rahin täyttämistä varten. Halvempaa vanua ei saa mistään, kun yksi tyyny maksaa vaivaiset 95 senttiä. Ja tähän projektiin vanua kuluikin melkoinen määrä..
Päiväuniaikaan lattialla näytti tältä. Kaikki osat oli leikelty.
Rahiin tarvittiin 12 puoliympyrän muotoista palaa ja 12 ovaalipalasta. Piirsin kaavat sanomalehtipaperille ja leikkelin kaikki kankaat jo kotona valmiiksi, että pääsisin Raumalla nopeasti alkuun. Ompelemaan pääsin vasta tänään, kun eilinen päivä meni geokätköilyn merkeissä. Palat ommeltiin suoralla ompeleella yhteen ja Pia huolitteli kaikki reunat vielä varmuudeksi saumurilla. Jannekin pääsi osallistumaan, kun vuorossa oli valmiiden osien täyttäminen vanulla. Voisin sanoa, että täyttäminen on tämän projektin inhottavin osa. Kaksitoista palaa täytyy tunkea täyteen vanua ja sitähän kuluu. Yhteensä tähän rahiin kului 9 tyynyllistä vanua..
Aamupäivästä projekti näytti tältä..
Lopuksi palat täytyy vielä yhdistää palloksi. Sommitteluun ja ajatustyöhön on turha käyttää hirmuisesti aikaa, sillä aina joku pala on ”väärässä” paikassa. Jonkun aikaa paloja pyöriteltiin ja mietittiin, mutta loppujen lopuksi yhdisteleminen tapahtui jokseenkin summanmutikassa. Ompeluun käytettiin ohutta virkkauslankaa, jotta lopputulos kestäisi retuutusta, eikä ompeleet katkeilisi heti.
Valmis pallero!
Lopputuloksesta tuli tosi hieno. Sitä on nyt ihasteltu koko päivän ja Teevi on pyöritellyt palloa ympäri kämppää. Rahi pääsee piristäväksi värilaikuksi meidän olohuonetta koristamaan, joskin jossain vaiheessa Teevi saattaa omia sen omaan huoneeseen. Siinä vaiheessa meille saattaa muuttaa toinen, mustavalkoinen, rahi.
Lauantaiaamuna Teevi jäi isin hoitoon, kun minä ja äiti livistimme skräppäyskurssille Sinelliin.
Kurssilla askarreltiin täysipainoisesti 4 tuntia. Aluksi oli vajaan vartin luento materiaaleista ja apuvälineistä, mutta sitten päästiin jo tositoimiin. Ensimmäiseksi valittiin valokuviin sopivat paperit ja sitten siirryttiin sommitteluhommiin. Mulla oli mukana mustavalkoisia kuvia Teevin ensimmäisistä pönötyksistä eli ilman tukea seisoskelusta ja tein skräppisivun niistä. Ihanaa, kun sai ihan keskeyttämättä askarrella niin kauan. Lisäksi samalla sai kokeilla erilaisia menetelmiä ja ”varastaa” ideoita muilta osallistujilta.
Sinelli on kyllä askartelijan aarreaitta. Sieltä saa ihan kaikkea mahdollista skräppäykseen ja muuhun askarteluun. Kurssin aikana saatiin käydä ostamassa lisätarpeita liikkeen puolelta, joten ainakaan materiaalista ei jäänyt homma kiikastamaan. Suurempi ongelma olikin liikatarjonta ja liian pieni lompakko. Itse olisinkin voinut ostaa kaupasta melkein kaiken ja jotain tarttuikin kotiinviemisiksi.
Paras skräppääjän apuvälinen on kyllä BigShot-kuvioleikkuri, jolla voi leikata mitä vaan. Varsinkin kirjainten leikkaaminen on sillä kuin lasten leikkiä. Itsekin tein otsikon sivuuni juuri BigShotilla.. Vempaimeen on tarjolla jos vaikka minkälaisia stansseja kirjaimista kukkiin ja perhosiin. Itselleni uusi asia oli, että BigShotilla voi leikata kaikkea, mihin sakset pystyvät. Eli esimerkiksi kankaan, huovan tai kartongin leikkaus onnistuu yhtälailla. Mun onneksi äiti osti vekottimen ja mä säästän rahojani leikkelemällä paperini siellä.
Nyt on kauhea skräppäyshimo ja paljon kaikenmaailman ideoita. Ehkä joku päivä ehdin väkertää ainakin muutaman kortin. Ajatuksena olisi tehdä kansio Teevin ensimmäisestä vuodesta, alkaen syntymästä ja päättyen synttäreihin. Välietapeiksi pääsee ainakin lapin matka, vauvauinti, ensiaskeleet ja muut tärkeät hetket. Mutta jos yhden sivun tekemiseen menee neljä tuntia ja mulla on vapaita tunteja viikossa hyvin vähän, tämä on valmis ehkä kun Teevi täyttää 18.
Nyt pääsin aloittamaan palmikkosukkien neulomisen. Ensin piti kyllä tehdä melkoinen määrä aivotyöskentelyä, että kuvio meni tajuntaan asti. Piirtelin itse elämäni ensimmäisen ruutupiirroksenkin ajatuksia hahmottamaan, ettei mene niin helposti neuloessa sekaisin. Ennen en ole edes osannut moista lukea. Mummi antoi kärsivällistä puhelinneuvontaa ja nyt alkaa jo sujua. Aluksi oli ongelmia sukkien reikärivin kanssa, kun en meinannut millään saada rei’istä yhtä suuria. Nyt se kuitenkin sujuu, kun opin tekemään langankierron oikeaa kautta eli nappaamaan langan puikolle yläkautta. Lisäksi jokatoisen kerroksen kavennukset pitääkin tehdä etureunasta ja jokatoisen takareunasta. Ihmeellistä kikkailua.
Näitä neuloessa meneekin kivasti tämä ilta ja lauantaiyön kipinävuoro. Mitenhän osaan olla ihan yksin kokonaisen yön kotona, kun Janne ja Teevi lähtevät jo tänään Raumalle? Huomenna suuntaankin heti aamusta tallille talvileireilemään tai huolehtimaan leiriläisten ruokahuollosta ja majoituksesta. Taitaa ikävä olla äideille hankalampaa kuin lapsille. Onneksi siellä on muuta seuraa ja ohjelmaa joka minuutiksi. :)
Ensimmäinen pipo valmistui jo viime torstaina ja viikonloppuna se löysi uuden kodin Sallan päästä. Viikonloppuna aloittelin uutta pipoa, jotta oma pääkin pysyisi lämpimänä. Aika helppoa ja nopeaa tuo kuviokin oli, kun ideasta sai kiinni. Seuraavaksi projektiksi puikoille pääsee palmikkosukat mallia mummi. Puhelinneuvottelun jälkeen ohjekin on raapustettu ruutupaperille ja enää odotellaan puikkoja. Etsin 3,5 numeron puikkojani hullunlailla, kunnes selvisi, että ne oleilevat Raumalla. No onneksi Janne suuntaa sinne lauantaina.
Tupsuun käytin Isoveljen sijasta ohuempaa lankaa, koska kerä loppui kesken. Lopputulos näyttää silti oikein kivalta ainakin omaan silmään. Tupsua tehdessä apuna oli mummin tupsukehikko, joka itseasiassa on varsin kelvollinen kapine. Ajattelin sitä aivan turhaksi, kun aina olen tupsut tehnyt pahvikiekoilla. Kehikkoon on kuitenkin helpompi kietoa lanka, eikä sitä aina tarvitse repiä kappaleiksi. Suosittelen!
