Tänään se valmistui ja sai heti nimekseen Elmo. Kyseessähän tietystikin on amigurumiprojektini, jonka Laura nimesi Elmoksi ja Teevi heti hyväksyi halikaveriksi. Teevi on melko suvaitsevainen lapsi, eikä välittänyt Elmon pinkistä ulkoasusta.
Tältä sen pitäisi näyttää..Ja tältä se näyttää!
Tulos on hieman muhkurainen ja koukkukin olisi voinut olla aavistuksen pienempi, ettei sisus pääsisi pilkottamaan silmukoiden välistä. Puuvillalangasta tuli kuitenkin mukava pintarakenne, eikä siitä jää Teevin käsittelyssä karvoja suuhun. Pääasia, että Teevi rakastui Elmoon heti.
Elmo kelpasi halikaveriksi.
Seuraaksi koukun jatkeeksi pääsi harmaa 7 veljestä -lanka, josta olisi tarkoitus muotoutua virtahepo elikkäs hippo. Alku näyttää ainakin tarpeeksi tiiviiltä ja hiposta tulee ihanan pehmoinen. Minkähän nimen se sitten saa?
Tänään kaupungilla pyöriessäni käteen tarttui uusi amigurumikirja ja kerä puuvillalankaa. Olen jo jonkun aikaa himoinnut tuota Mia Bengtssonin uutta amigurumikirjaa, mutta en ole raaskinut sitä hankkia omaksi. Kirjan hahmot ovat syötävän suloisia ja ohjeet todella selkeitä, sellaisia, että jopa minä osaan väkertää niiden avulla jotain mallia etäisesti muistuttavaa.
Mia Bengtsson - Virkkaa uusia iloisia maskotteja
Tarkat ohjeet selkeällä suomen kielellä.
Kotiin päästyä piti kaivaa heti virkkuukoukku kauniiseen käteen ja aloittaa Timmyn virkkaus. Kaupasta ei löytynyt mitään kauniin väristä puuvillalankaa, joka sopisi Teevin lelukopan sävyihin, joten päädyin pinkkiin lankaan. Eiköhän pinkki Timmykin löydä jonkun hyvän kodin, kunhan ensin tulee valmiiksi. Yllättävän helposti koukku pysyi kädessä ja muoto alkoi hahmottua, vaikka viime kerrasta on jo jokunen tovi. Toivottavasti tämä yksilö ei päädy keskeneräisten projektien koppaan odottelemaan, ainakaan kovin pitkäksi aikaa.
Tästä se lähtee..
Mun virkatessa Teevi köllötteli lattialla ja tutustui taas omiin varpaisiinsa oikein antaumuksella. Varpaat on niin hyvät, kun ne ei karkaa mihinkään. Muutenkin Teevi on alkanut viihtyä paremmin ja paremmin itsekseen lattiatasossa, kun vähän pääsee liikkumaan ja lelujen käsittely heittelykin luonnistuu aina vaan paremmin. Äidin onneksi liikkuminen on vielä hidasta ja lapsen voi vetää jalasta takaisin, kun meinaa lähteä liian pitkälle. :) Etenemismuotoina käytetään tällä hetkellä kierimistä ja nytkähtelevää peruutusvaihdetta, mutta ryömiminen on enää pienen oivalluksen päässä.
Varpaat jaksaa viihdyttää.
Kun isi vihdoin tuli kotiin, alkoi äidin siivousurakka. Täällä meidän kodissa on käynyt kylässä joku syysmyrskyn tapainen, kun kaikki tavarat oli hyrskynmyrskyn. Teeviä ei huvittanut vaunuilu, joten pojat päätyivät kokoamaan vaunun ratasosaa omaan huoneeseensa. Sillä välin pyykkäsin, tiskasin, järjestin, imuroin ja annoin kyytiä joka paikkaan kertyneelle pölylle. Vielä jäi hommaa huomisellekin, mutta ainakin urakka on nyt aloitettu. Nyt saa hyvällä omallatunnolla lysähtää sohvalle, sytyttää muutaman kynttilän ja virkata syöden samalla pari palaa riviä suklaata.
