..on päiviä, kun

– Menni herää ennen seitsemää.
– Mennin nukahtaessa noin kahdeksalta, Teevi herää (väärällä jalalla).
– Teevi kiukuttelee koko aamun. Puuro ei kelpaa, naksut murustellaan pitkin lattiaa, vaatteita ei saa pukea, eikä vaipanvaihdostakaan tule mitään.
– päästään koko porukalla ulos ja alkaa sataa kaatamalla vettä.
– palataan sisään pukemaan sadevaatteet ja hakemaan vaunuihin sadesuoja. Kuinka ollakaan, sade loppuu samantien ja kaikilla on kuuma.
– riisutaan kaikki sadevaatteet ja sateen jatkuessa kipitetään sisään.
– sisällä ei ole mitään syötävää ja Teevi kiljuu nälkäkiukusta.
– Teevi nukahtaa kerrankin hyvin päikkäreille ja nukkuu hyvät, yli kahden tunnin päikkärit. Tästä ajasta Menni suostuu nukkumaan 20min ja mua VÄSYTTÄÄ.
– iltapäivälläkin sataa vettä
-Teen vispipuuroa. Siitä tulee ihan liian paksua ja laitan sen jääkaappiin odottamaan ratkaisua.
– Menni kitisee vaunuissa lähes koko ulkoilun ajan
-Jannen tullessa kotiin, pääsen shoppailemaan. Kuulostaa hyvältä, mutta odottakaas vaan..
– Kävelen Kappahliin ostaakseni Mennille mekon, jota olen jo aiemmin katsellut. No, ne on tietenkin loppu. Lähin saavutettavissa oleva mekko on keskustan liikkeessä. Varaan sen.
– Lähden Skanssista kohti keskustaa. Keskustassa menetän kolme parkkipaikkaa edellä ajavalle autolle ja meinaan hermostua kiellettyjen ajosuuntien ja ruuhkan keskellä.
-Löydän hyvän parkkipaikan ja kipitän nopeasti Kappahliin ja takaisin. Tällä noin kolmen ja puolen minuutin matkalla joku on ehtinyt parkkeerata niin lähelle meidän autoa, etten saa Mennin kaukaloa autoon.
– Etupenkin turvavyö on liian lyhyt, joten turvakaukalo ei sovi siihenkään.
– Kihisen ja peruutan ulos ruudusta, laitan Mennin kiinni autoon ja soitan Janinalle. On pakko pulista koko matka tai muuten varmaan ajaisin kolarin kiukuspäissäni.
– Kello onkin jo ilta ja Mennin iltakiukuttelu alkaa. Onneksi pääsen sentään nukkumaan ennen kymmentä.

Vastapainoksi on kuitenkin olemassa tällaisia päiviä kuin tänään:

– Menni nukkuu yön hyvin (osan jopa omassa sängyssään).
– Janne herää aamulla Teevin kanssa, koska on vauvauintipäivä. Me jatketaan Mennin kanssa unia.
– Janne ja Teevi lähtee uimaan ja me noustaan Mennin kanssa syömään aamupalaa.
– Haetaan Teevi Caribialta. Pikkumies kävelee ihan itse koko matkan parkkipaikalta kotiovelle, eikä kiukuttele edes sisälle menosta.
– Teevi leikkii itsekseen, kun minä imetän Menniä.
– Eilinen vispipuuro muuttuu täydelliseksi kiehuvan veden ja vatkaimen avulla. Syödään sitä jälkkäriksi.
– Teevi menee unille ilman yhtään vastalausetta. Vaipankin saa vaihtaa ihan rauhassa.
– Myös Menni nukkuu, joten otan päikkärit.
– Herään ennen kumpaakaan lasta ja hipsin keittiöön keittämään teetä. Saan juoda puoli kuppia ihan rauhassa ennen kuin Teevi herää.
– Teevi mutustaa naksua ja leikkii itsekseen teekupin loppupuolen.
– Luetaan Teevin kanssa kirjoja ja Teevi tunnistaa ihan itse muumimamman, -papan ja pikku myyn.
– On niin syksyistä, että saa pukea villasukat. Ei kuitenkaan sada.
– Kuunnellaan Ella ja Aleksia, siivoillaan ja välillä vähän tanssitaan.
– Janne tulee ajoissa kotiin, sillä tänään oli kaverin lapsen synttärit.
– Synttäreillä nähdään paljon tuttuja lapsia ja aikuisia. On ihanaa pulista niitä näitä, kun lapset leikkii (ja riehuu) yhdessä.
– Illalla ehdin vielä siivota (lähes) koko kodin, kun Teevi on mennyt nukkumaan. Alkaa sitten  huominenkin päivä mukavemmissa merkeissä. :)

Tällaista tämä siis on. Toiset päivät ovat aamusta asti ihan kamalia, eikä mistään tule mitään, mutta onneksi seuraava päivä voi olla jo miltei täydellinen.