Avainsana-arkisto: koti

Kevättä kotiin

Tulppaanit

Tulppaanit tuovat kevään joka vuosi. Keittiön pöydällä kukkii nyt kymmenen pirteää kukkasta, jotka ruokakauppareissulta kotiutin. Halpa ja helppo tapa tuoda piristystä kotiin.

tuoli

Toinen helppo ja halpa piristyskeino on uudet kankaat vanhoihin tuoleihin. Meillä kotikodissa vaihdettiin tuolinpäällisiä aina fiiliksen mukaan ja sen tavan olen tuonut mukanani myös tähän kotiin. Jo tuoleja ostaessa vaatimuksena oli, että istuinosan kankaat on helppo vaihtaa. Nyt tuoleissa on kolmannet eri kankaat ja tsädää, tuolit ovat taas kuin uudet! Näppärää.

kuva-6

Raitakangas on Ikeasta. Ikean kankaat ovat paksuja ja kestäviä, mutta hintalappu ei silti päätä huimaa. Lisäksi kankaista löytyy varmasti jokaiseen makuun sopiva kuosi. Kaikin puolin hyvä diili siis. Tällä kertaa meille valikoitui oikea väripommi. Aluksi väripaljous hieman hirvitti, mutta oikeastaan värit istuvat niin hyvin yhteen, että kokonaisuus on aika hillitty. Vielä pitäisi ommella keittiön verho samasta kankaasta ja kevätsisustus olisi valmis.

Meidän joulu

Meillä on lähes ensimmäistä kertaa ihan oma joulu; joulukoristeet, jouluruoat ja joulukuusi. Pian ehkä ihan omia jouluperinteitäkin.

Tältä näyttää meidän joulu:

Äiti osti mulle Aarikan puutontun. Ehkä joskus mulla on näitä vielä monta.
PaaPiin Tuiske-tonttu ja viime vuonna hankittu kulkuspuu nököttävät pianon päällä.
Narsissi (vai mitä Janina?)
Rakas aviomieheni osti mulle synttäriyllätykseksi kirjainkynttilät. <3
Ihan oikee joulukuusi. Tän piti siis olla pöytämallia.. Hyvä isi.
Sallalta synttärilahjaksi saatu Teesihvilä koristaa mikron päällistä.
Pihaa piristää nyt kuusi huuruista ja ihanaa jäälyhtyä.
Äidiltä peritty perintökoriste.
Omppu pomput koristaa kuusen oksia.
Poro.

Keittiön top 3!

Yhtenä päivänä juttelimme puistossa kasvisten pilkkomisesta ja siitä kuinka ärsyttävää se on. Mainitsin silloin, että mun lemppari keittiötavara onkin juuri siitä syystä mandoliini. Sain osakseni kummastuneita katseita ja kysymyksen: ”Onko se joku ostosteevee juttu?”

Tästä intoutuneena päätin esitellä keittiömme kolme parasta tavaraa. Jokainen niistä helpottaa kotiäidin hommia melkoisesti, kun täytyy pilkkoa, soseuttaa ja siivota. Mikään niistä hommista ei oo mun lemppari, mut onneksi sopivat apuvälineet tekevät niistä siedettäviä.

Ensimmäinen listallani on siis mandoliini. Sillä viipaloi tai suikaloi keittoainekset hujauksessa verrattuna siihen, että kaivaisi esiin leikkuulaudan ja veitsen. Lisäksi tulos on tasalaatuista ja palaset kypsyvät samaan tahtiin. Tämä soittimeksikin luultu väline on juurikin se, mistä jokaisessa kokkiohjelmassa varoitetaan ja silti joka kerta joku viipaloi myös sormensa. Itse olen onneksi välttynyt proteiinipitoiselta kasvissosekeitolta, mutta varovaisuutta se vaatii.

Omani on äidin tekemä kirpputorilöytö, mutta erittäin terävä ja hyväkuntoinen sellainen. Lisäksi se on upean värinen, ihan vaan bonuksena.

Toiseksi listalla pääsee sosekeiton toiseen työvaiheeseen olennaisesti osallistuva sauvasekoitin eli tuttavallisemmin bamix. Tästä pikku apulaisesta tuli ehdoton suosikkini vauvanruokarumban keskellä. Kun joka päivä keitteli ja soseutteli jotakin, oppi arvostamaan hyvää ja luotettavaa sauvasurvinta. Vieläkin bamix seisoa nököttää pöydällä toimintavalmiudessa ja sitä onkin helppo ja nopea käyttää, kun kastikkeeseen tulee klönttejä tai sienisoossi pitää saada sileäksi. Tämä ei valitettavasti ole halpa kirpparilöytö, vaan pikemminkin törkeän kallis hankinta, mutta onpahan ollut rahan arvoinen. Parin kuukauden päästä sauvasekoitin saa taas suuremman roolin, kun Menni alkaa vaatia kukkakaalisosetta tissimaidon kaveriksi.

Viimeinen keittiökaveri on rikkaimuri. Se saa toimittaa keittiössämme kanan virkaa lähes joka päivä. Keittiössä omaa näkkileipää tai riisikakkua mutustava tenava saa aikaan melkoisen muruarmeijan, mutta onneksi murenat on helppo imaista electroluxin sisuksiin. Parasta tässä hommassa on se, että kyseinen tenava rakastaa imuroida ihan ite!

Tässä siis meidän keittiön lempparit. Lisäksi listalle saattaisi päästä keittiötolu, joka tuoksuu hyvältä ja irroittaa tahran kuin tahran nopeasti. Myös pesuaineella täytettävä tiskiharja on mun suosikkeja, koska sillä pesaisee nopeasti vaikka paistinpannun tai lautasen, jos tiskikone jo hurisee, eikä astia ole ehtinyt kyytiin.

Tänäänkin olen käyttänyt näitä kaikkia, joten turhaan ne eivät komeile top kolmosessa. Tänään menu sisältää bataatti-porkkanasosekeittoa kipeiden kurkkujen hellimiseksi. Meillä siis koko perhe sairastaa ja aamupäivän ratoksi ollaan siivoiltu ja laitettu ruokaa, koska Teevi ei oikein sopeutunut ajatukseen, että löhöillään sohvalla koko päivä. Koulutan tuosta meidän ipanasta masterchefiä pikkuhiljaa. Tänään Teevi nökötti keittiön pöydän reunalla ja mutusti porkkanaa, kun minä kuorin juureksia. Samalla tutuksi tulivat porkkana, bataatti, peruna ja sipuli. :)

DIY: Pallukkarahi

Alkuviikosta selailin anoppilassa Mari Savion ja Kati Rapian kirjaa ”surrur, tee oma marimekkosi” ja rakastuin kirjassa esiteltyyn pallukkarahiin. Rahi oli värikäs ja ihana, mutta toteutus näytti melko monimutkaiselta. Hetken aikaa kaavoja ja ohjeita tuijoteltuani tajusin kuitenkin, että virityshän on ihan mahdollinen saada aikaan. Itselläni ei ole ompelukonetta, joten ompelutyö piti kuitenkin suorittaa täällä Raumalla. Sinänsä näppärää, että tukiopetusta oli koko ajan saatavilla.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Marimekon kankaat olisivat tietysti olleet aivan ihanat, mutta kotiäidin lompakolle sopivampi vaihtoehto oli IKEA. Niinpä suuntasimme keskiviikkona IKEA:an valitsemaan kankaita. Tavoitteena oli mahdollisimman värikäs kokonaisuus, että se sopisi sitten kaiken kanssa kivasti yhteen. Lopulta päädyimme kuuteen erilaiseen kankaaseen, jotka jollain kierolla tavalla sopivat yhteen. Kaikkia ostettiin puolen metrin pala ja hintaa kertyi yhteensä vajaa 18€. IKEA:sta lähti mukaan myös 10 tyynyä rahin täyttämistä varten. Halvempaa vanua ei saa mistään, kun yksi tyyny maksaa vaivaiset 95 senttiä. Ja tähän projektiin vanua kuluikin melkoinen määrä..

Päiväuniaikaan lattialla näytti tältä. Kaikki osat oli leikelty.

Rahiin tarvittiin 12 puoliympyrän muotoista palaa ja 12 ovaalipalasta. Piirsin kaavat sanomalehtipaperille ja leikkelin kaikki kankaat jo kotona valmiiksi, että pääsisin Raumalla nopeasti alkuun. Ompelemaan pääsin vasta tänään, kun eilinen päivä meni geokätköilyn merkeissä. Palat ommeltiin suoralla ompeleella yhteen ja Pia huolitteli kaikki reunat vielä varmuudeksi saumurilla. Jannekin pääsi osallistumaan, kun vuorossa oli valmiiden osien täyttäminen vanulla. Voisin sanoa, että täyttäminen on tämän projektin inhottavin osa. Kaksitoista palaa täytyy tunkea täyteen vanua ja sitähän kuluu. Yhteensä tähän rahiin kului 9 tyynyllistä vanua..

Aamupäivästä projekti näytti tältä..

Lopuksi palat täytyy vielä yhdistää palloksi. Sommitteluun ja ajatustyöhön on turha käyttää hirmuisesti aikaa, sillä aina joku pala on ”väärässä” paikassa. Jonkun aikaa paloja pyöriteltiin ja mietittiin, mutta loppujen lopuksi yhdisteleminen tapahtui jokseenkin summanmutikassa. Ompeluun käytettiin ohutta virkkauslankaa, jotta lopputulos kestäisi retuutusta, eikä ompeleet katkeilisi heti.

Valmis pallero!

Lopputuloksesta tuli tosi hieno. Sitä on nyt ihasteltu koko päivän ja Teevi on pyöritellyt palloa ympäri kämppää. Rahi pääsee piristäväksi värilaikuksi meidän olohuonetta koristamaan, joskin jossain vaiheessa Teevi saattaa omia sen omaan huoneeseen. Siinä vaiheessa meille saattaa muuttaa toinen, mustavalkoinen, rahi.

Vauhti oli liian hurja kameralle.

 

Iso mies, pieni uhma.

Toisinaan meillä asuu jo aika iso pikkumies, mutta toisinaan se hukkuu johonkin ja lattialla rimpuileekin uhmakas ja kiukkuinen taapero. Tänään on ollut jälkimmäinen päivä. Jokainen e-alkuinen kaksikirjaiminen sana saa aikaan itkupotkuraivarit, joiden taltuttamiseen vaaditaankin jokunen tovi. Hermo menee myös, jos joku asia ei aivan heti onnistu. Jos palapelin pala ei sovikaan koloon välittömästi, sohva on kiipeämiseen liian korkea tai lapio ei suostu yhteistyöhön, on raivari taattu. Mistähän lie perinyt tämänkin ominaisuuden? Luulenpa, että suurin turhautumisen aihe on tällä hetkellä kuitenkin se, ettei vielä saa sanotuksi asioitaan, eikä äiti aina heti ymmärrä, mitä pienessä mielessä pyörii.

Onneksi useimpina päivinä sängystä herää jo reipas poika, joka tomerasti auttaa erilaisissa kotihommissa. Sanavarasto on kehittynyt ymmärtämisen osalta jo melkoiseksi ja tavaroiden hakeminen onkin mielihommaa. Vaipanvaihdon aikaan Teevi hakee itse uuden vaipan ja vie likaisen roskikseen. Pyykkiä ripustaessa hän ravistaa ja ojentaa pyykit yksitellen ripustettavaksi. Myös imurointi ja pölyjen pyyhkiminen kuuluu ehdottomiin lempipuuhiin. Väsymyksen yllättäessä mennään sängyn viereen ja unikin tulee jo itsekseen omassa sängyssä. Tänään syöttötuolista poistettiin turvakaari ja ruokahetki menikin heti rauhallisemmissa merkeissä. Teevi on jo aikaa sitten oppinut nousemaan pois syöttötuolista turvakaaresta huolimatta eli ihan turhaanhan se siinä oli. Nyt hän istui nätisti ja melko ylpeänä paikoillaan koko ruokailun ajan.

Näin istuu isot pojat.

 

 

Kaatuu!

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi.. ja kuusi palikkaa muodostavat Teevin käsissä tornin. Kauaa ei torni pystyssä pysy, koska leikin paras osa on tietysti kaataminen.

Näin tää vaan sujuu.
Väli aplodit itselle onnistuneesta suorituksesta.
Kolmas palikka on jo aseteltava keskittyneesti.
KAATUU!

Kuutta palikkaa korkeampaa tornia ei vielä saada aikaiseksi, koska palikoita on tasan kuusi. Onneksi tämä asia korjantuu lähipäivinä.. :) Sitten rakennetaankin oikea pilvenpiirtäjä. Ja kaadetaan se, tietenkin!