Avainsana-arkisto: herkut

Uuni kuumana.

Tänään ollaan äidin kanssa häärätty keittiössä koko aamupäivä. Tuloksena syntyi pari pellillistä ihania karjalanpiirakoita, läjä sämpylöitä ja suuri vuoallinen lasagnea. Namskis!

Herättyäni äiti oli jo laittanut riisipuuron kiehumaan ja me aloitettiin karjalanpiirakkaprojektilla. Muistan, että joskus pienenä olen rypytellyt piirakoita, mutta nyt halusin opetella tekemään piirakoita ihan itse. Äiti tosin kaulitsi kaikki piirakat ja mun tehtäväksi jäi täyttö ja rypytys. Aika hienoja ja hyviä niistä tuli. Ihan yksin en ehkä jaksais kaikkia vaiheita väkästää, mutta porukallahan leipominen on kivempaa!

Valmiina uuniin.
Teevikin sai vähän kokeilla.
Valmiit piirakat.

Samalla innolla syntyi vielä pari pellillistä sämpylöitä ja vuoka lasagnea. Teevi sai istua pöydän päässä ihmettelemässä ja syömässä maissinaksuja. Hyvin viihtyi, kun sai seurata meidän muiden puuhia. Kyllä valmiit sämpylät maistuivat myös pikkumiehelle.

"Kyllä äiti ja mummi osaa leipoa ihan hyviä sämpylöitä"

Aamupäivän leipomisten jälkeen suunnattiin Jumboon ostamaan askartelutarvikkeita ja sovittamaan Uggeja. Jumboreissu oli kyllä suuri virhe, sillä joulukauden avajaiset joulupukkeineen ja tiernapoikineen olivat vetäneet paikalle muutaman muunkin shoppailijan. Pikaisen reissun tuloksena kannettiin kotiin paljon kivoja papereita ja tieto siitä, että Uggit kokoa 38 ovat sopivat. :) Budjetti ei ihan antanut periksi ostaa Andiamosta kyseisiä kenkiä, kun hintalapussa luki 330€, mutta löysin kivan nettikaupan joka tuo Uggit kotiovelleni vajaalla 80 eurolla. Se sopii mulle!

Illalla joogattiin käsiimme muutama kinkkinen kätköpurkki ja käytiin samalla kävelyllä kosteassa ja kylmässä syyssäässä. Teevi nukkui isin selässä hyvät pikkupäikkärit ja vanhemmat sai vähän liikuntaa. Yhden kätkön eteen tarvittiin myös äidin panostusta, kun Janne ja äiti punttasivat minut alikulkutunnelin katonrajaan noutamaan purkkia. Sieltähän se kuitenkin löytyi ja takasinkin saatiin. Nyt on taas yksi uusi vaikeusastekombinaatio suoritettu.

Iltapuuhaksi leivoin vielä vaniljamuffinsseja Haisulin reseptillä. Kerrankin ne kohosi oikein korkeiksi ja kauniiksi. Salaisuus taitaa olla matala lämpötila ja pitkä paistoaika. Tai sitten suuri määrä leivinjauhetta. :D Muffinssit saavat vielä huomenna tuorejuustokuorrutuksen ja nomparellihunnun. Eiköhän ne sitten kelpaa kaikille juhliville iseille.

Haisulin vaniljamuffinit.

Jaan nyt tämän onnistuneen reseptin myös teille:

125g notkeaa voita
130g sokeria
3 kananmunaa
2tl vaniljasokeria
1tl vaniljauutetta
1/2 vaniljatangon siemenet
200g vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl maitoa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat mukaan yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maitoon vaniljan siemenet sekä vaniljauute. Lisää sitten kuivia aineita ja vaniljamaitoa vuorotellen taikinan sekaan. Jaa taikina 10 suureen muffinssivuokaan ja paista 170 asteessa noin 25 minuuttia. Nauti!

 

 

Keskiviikko

Keskiviikkona Teevi nukkui pitkään ja rauhallinen aamu alkoi sämpylätaikinan vääntämisellä. Tällä kertaa ”Millan kokeileva keittiö” sovelsi sämpylötaikinasta tämännäköisen:

1 peruna
1 porkkana
5dl vettä
1pss kuivahiivaa
0,5dl öljyä
2tl suolaa
2rkl siirappia
1dl mysliä
0,5dl paahdettua sipulia
sämpyläjauhoja sopivasti

Varsin hyviä sämpylöistä tuli, taas kerran. Pitäisi ehdottomasti leipoa leipää useammin, on nimittäin halvempaa ja parempaa kuin kaupan leivät.

Puolenpäivän aikaan Teevin mummi tuli kylään ja me suunnattiin bussilla keskustaan shoppailemaan ja syömään. Teevin manduca unohtui eteiseen, joten Teevi sai istua vaunun kopan päässä ja tarkkailla ympärilleen. Täytyy kyllä vaihtaa käyttöön vaunujen ratasosa, jotta pikkuherra voi istua ja katsella maailmaa. Vaunuissa makaaminen ei nimittäin kuulu lempipuuhiin enää, päinvastoin.

Aivan ensimmäiseksi suunnattiin Amarilloon lounaalle. Olipas mukava käydä ulkona syömässä nyt, kun Teevi voi istua syöttötuolissa. Molemmat saivat syödä rauhassa ja Teevi nakersi maissinaksuja tyytyväisen oloisena. Vähän sai jo maistaa äitin lautaselta salaatinlehteäkin. Ei kauaakaan, kun Teevi jo kärkkyy äitin ranskanperunoita..

Kaupoilta tarttui matkaan taas kaikkea ihanaa ja hyödyllistäkin. Mummi osti Teeville ihanan talvihaalarin, kun meidän ostama on vielä aivan liian paksu. Tuo uusi haalari on sen verran ohut, että sitä voi jo nyt pitää, mutta villahaalarin kanssa menee pitkälle talveenkin. Nyt rattaisiin ja reppumatkoille on tuulen- ja vedenpitävää lämmintä. Vähän jouduin taas tinkimään väriasioissa, kun pojille ei ihan oikeasti ole kuin sinistä. Reimalla olisi ollut aivan ihana vihreä puku, mutta Reiman mitoitus ei sovi Teeville ollenkaan. Ne on aivan liian leveitä ja lyhyitä, Teevi näytti joltain sumopainijalta Reiman puvussa. Koville pakkasille kaapista löytyy kuitenkin ruskea Ticketin puku.

Uusi haalari.

Puolivuotislahjaksi Teevi sai mummilta Brion magneettipalikat (koska Linallakin on), joista iskä ehti tosin hukata jo kaksi ennen kuvaushetkeä. Äidin käsiin tarttui muutama uusi 80 senttinen body ja satukirja. Ne pistetään ehkä joulun piikkiin. Jotain täytyy vähän paketoidakin, että Teevi saa repiä papereita silpuksi.

Ihanat magneettipalikat.
Tammen satukirja on täynnä iltasatuja.

Tammen Suuri satukirja on täynnä ihania iltasatuja, joita pikkuhiljaa aletaan meidän perheessä lukea. Äidin sydämen sulatti kirjan kauniit kuvat ja perinteinen ulkoasu. Myös muutama tuttu satu löytyi sisällysluettelosta. Kirjojahan minulla ja Jannella on pilvinpimein, joten oikeastaan Teevi ei edes tarvitsisi yhtään omaa, jotenkin vaan silti ostin tämän. :)

Illalla pakkasin itseni ja Teevin mummin mukana kohti Vantaata ja mummilaa. Vietetään loppuviikko täällä, kun isillä on niin paljon töitä ja koulujuttuja hoidettavana. Janne tulee sitten perjantaina perästä viettämään viikonloppua meidän kanssa.

Viikonlopun seikkailut

Viikonloppu starttasi mukavasti perjantaista. Heti aamusta suuntasin Teevin kanssa neuvolaan ja sieltä sitten Janinan ja Linan luokse kyläilemään. Neuvolassa Teevi arvioitiin pitkäksi ja hoikaksi, sekä motorisesti hyvin kehittyneeksi pojaksi. Kokoa oli kertynyt 73 sentin ja 9450 gramman verran. Siellä kaikki meni siis hyvin ja seuraavan kerran sitten parin kuukauden päästä lääkärin tarkastettavaksi.

Puolivuotias!

Kyläilyreissulla lapset nukkuivat vuorotellen, niin, ettei paljon yhteistä leikkiaikaa jäänytkään. Linan nukkuessa käytiin vähän kuvailemassa puolivuotiskuvia lehtikasoissa ja sisällä lapset saivat vähän aikaa leikkien hurmata vanhempiaan. Noista kahdesta kyllä huomaa, että ikää on viikon tarkkuudella saman verran. Aivan mahtava kaksikko jo nyt. Odotellaanpa vuosi, niin ollaan ihan lirissä.

Äiti pisti lehtikasaan.

 Linan ja Teevin hullutuksia..

Teevi: "Mistäs toi tohon tuli?"
"Hä?"
"Mitäs tuolla on?"
Miten niin samassa tahdissa?
Lina: "Oo sä nyt hiljaa, niin mä kerron tän jutun!"

Ja kohti seuraavia seikkailuja.

Teevi: "Supi supi.. Ei kerrota äiteille!"

Äitien aika kului kuin siivillä ja kohta olikin jo ratsastustunnin vuoro. Tämän viikon perjantai olikin melko poikkeuksellinen, kun päästiin ratsastamaan. Tunti oli tiistain korvaava tunti ja tarkoitus oli jatkaa alkeiskurssia. Toisin kuitenkin kävi. Kentän keskelle oli ilmestynyt pari ihmisenkorkuista hiekkakasaa, eikä koulutunnin pito ollut mitenkään mahdollista. Niinpä suuntasimme pimeään maastoon. Tällä kertaa sain toivomani hevosen ja tunti meni kerrankin hyvin. En toivonut tätä hevosta siksi, että se olisi erityisen hyvä tai kiva ratsastaa, vaan lähinnä päinvastoin. Olen pelännyt kyseistä hevosta ensimmäisestä ratsastuskerrasta asti ja polle kyllä osaa käyttää tätä asiaa minua vastaan. Onneksi tällä kertaa sain näytettyä, kuka on pomo, eikä ongelmia alun jälkeen päässyt syntymään. Päästiin ravaamaan pitkin pimeitä metsäteitä ja tunti oli todella mukava. Vähän olin kateellinen Janinalle, kun hän sai aivan upean hevosen, mutta enköhän mäkin sillä vielä pääse ratsastelemaan. :)

Lauantaina saimme aivan ihania vieraita suoraan pääkaupunkiseudulta. Meillä on ollut lukioaikaisten ystävien kanssa tapana kokoontua vähintään kerran vuodessa tänne Turkuun viettämään viikonloppua ja syömään liian hyvin. Tällä kertaa tuo syömistavoite ainakin täyttyi, kun valmistimme kolme pellillistä pitsaa, kaksia erilaisia muffinsseja, bageleita ja sämpylöitä.

Turkinpippurimuffinssit valmiina uuniin.
Valmiit muffinssit.

Lauantain ohjelmaan kuului myös ystävien tutustuttamista geokätköilyn saloihin ja muutaman kätkön hakemista Kupittaan alueelta. Vähän taisi geokärpänen puraista myös ystäviäni!

Kätköilemään lähdössä.
"Ja sitten seuraaksi tuohon suuntaan."

 

Tänään aamu alkoi siis bageleiden ja sämpylöiden leipomisella. En ole ikinä valmistanut bageleita ja rinkeleiden keittäminen siirappivedessä vähän arvelutti. Bageleista tuli kuitenkin varsin maukkaita ja aamupalallakin saatiin ähky aikaiseksi..

Bagelien uittamista.

Pian aamupalan jälkeen ystävämme suuntasivat kotia kohti ja meidän perhe suuntasi kätköille. Teeville lounasta napaan ja menoksi. Geoipana pääsi reppumatkustajaksi, kun suuntasimme Kuralan maastoihin. Kylämäellä näkyi ihan oikeita lampaita ja lehmiäkin.

Kuuden kätkön kierroksen jälkeen palasimme kotiin syömään ja laittamaan paikkoja kuntoon. Kauaa ei kotona kuitenkaan viihdytty, vaan pian oli uusi kätkökartta laadittu ja nokka osoitti kohti Kupittaata. Teevi nukkui ensin kiltisti vaunuissa, mutta kuten yleensä iltaisin, hän heräsi huutamaan pienen hetken päästä. Ainoa keino rauhoittaa lapsi on laittaa hänet Manducaan. Niinpä matka jatkui tyhjiä vaunuja työnnellen, Teevi repussa roikkuen. Manduca on kyllä maailman paras keksintö. Siinä lasta voi kantaa ilman, että painoa juurikaan tuntee ja Teevi ainakin viihtyy repussa todella hyvin.

Illan reitti kulki Turun sairaalan ohi ja matkalla muistelimme viime syksyä ja sitä, kun ensimmäistä (ja toista) kertaa näimme meidän pienen ihmisen taimen. Tuntuu siltä, että siitä olisi vain hetki, mutta silti Teevi on jo puolivuotias pikkumies.

Rakenneultrassa Teevi näytti jo ihan itseltään.

Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan loistava. Oli ihanaa nähdä vanhoja ystäviä ja viettää aikaa yhdessä. Täytyisi ehdottomasti nähdä useamminkin!

Äitien tekemää ruokaa

Nyt, kun olen äiti, on minulle tullut ruokastressi. Ruoan pitäisi olla hyvää ja terveellistä ja ennen kaikkea maistua äidin tekemältä. Lauantaina onnistuin jo saamaan ruskeasta kastikkeesta ruskeaa ja ihan syötävän makuistakin. Ehkä siis äitiys on se avain.

Tänään meillä oli Teevin kanssa ohjelmassa perusteellinen kauppareissu ja sosetalkoot. Pakastimen sosevarastot alkoivat jo ehtyä, joten oli aivan pakko suunnata vihannesosastolle ja pistää herkut porisemaan.

Kauppareissut autolla ei enää olekaan niin yksinkertaisia kuin ennen, koska Teevi ei enää mahdu kantokoppaan. Hän ei kuitenkaan osaa istua vielä niin hyvin, että uskaltaisin laittaa istumaan ostoskärryjen penkkiin, joten ainoa mahdollisuus on kantaa tuota reilun 9 kilon painoista mötikkää kantorepussa tai mennä vaunuilla. Vainuissa taas on se ongelma, että niitä työnnellessä ei voi työntää ostoskärryjä ja ostokset pitää kasata jotenkin siihen nukkuvan lapsen päälle. Tänään valitsimme kuitenkin vaunut ja kävelimme läheiseen Prismaan.

Kaunis syksy.
Lehtiä.
Kauppamatkan maisemia ja syksyn satoa.

Kaupasta tarttui mukaan porkkanoita, perunoita, bataattia, parsakaalia, kukkakaalia… ja maissinaksuja. Kotona aloin kuorimaan ja pilkkomaan kaikenmaailman vihanneksia ja istutin Teevin syöttötuoliin katselemaan. Ajattelin testata tuota ”jokaisen äidin lapsen hiljennys” -niksiä ja ojensin Teeville maissinaksun. Ensin naksu sai osakseen kummastuneen ja hieman epäilevän katseen, mutta pian se olikin jo suussa. Eikä aikaakaan, kun naksu oli kadonnut jo parempiin suihin.

"Mikä ihme tää on?"
"Jos mä tätä kuitenkin vähän maistan?!"

Tästä naksukokeilusta innostuneena päätin höyryttää osan porkkanoista, kukkakaalista ja parsakaalista isommiksi paloiksi, jotte Teevi voi kokeilla sormiruokailua. Ostin myös kurkun ja omenan, joita voi antaa sellaisenaan käteen. Katsotaan, miten se lähtee sujumaan. Ainakin naksua pikkumies osasi jo ihan pureskella kahdella pienen pienellä hampaallaan.

Tästä se lähtee. Löytyy jos vaikka mitä.

Nyt Teevi on jo niin iso, että kasvissoseiden lisäksi pitää väkertää myös liha- ja kalasoseita. Aiemmin tein jo kanasosetta pakastimeen ja tänään oli vuorossa sei ja naudanliha. Vastustin neuvolantätiä ja ostin naudan paistijauhelihaa, koska muuta hyvää lihaa ei ollut saatavilla. Lisäksi kaikissa (neuvolasta saaduissa) ohjeläpysköissä lukee, että kannattaa käyttää kokolihaa tai paistijauhelihaa. Että niin. Uskon kuitenkin syvästi, että itsetehdyt ruoat ovat parempia kuin purkkipöperöt, vaikka sitten käyttäisin jauhettua lihaa.

Soseuttamista vaille valmiit

Nyt Teevillä on taas ainakin kuukaudeksi jos jonkinmoista sosetta valmiina. Vielä pöperöt odottelee pakastamista, mutta suurin homma on jo valmis. Ja siinä sivussa tein aika hyvää nakkikeittoa, ihan melkein äidin tekemän makuista. Ainakin yhden ihmisen mielestä mun tekemä ruoka on sitä äidin tekemän makuista. Ja mummeillahan on aina paremmat pöperöt. :)

Syömään!