Rusettipipo

Rusettipipo

Rusetit näyttävät olevan kevään the juttu. Tai sitten se on vaan mun oma mielipide, mutta kivoja ovat kuitenkin. Itse rakastuin internetin ihmeellisessä maailmassa erääseen rusettipipoon, joka kuitenkin oli lompakolleni liian iso pala purtavaksi ja jouduin nielemään tappioni.

Onneksi mun miehellä on maailman paras sisko, jonka kätköistä löytyy mitä vaan ja joka osaa tehdä melkein mitä vaan. Hänen kravattivarastoja tutkiessani keksin, että kravateista vois syntyä aika päheä rusetti ja siitä aika hieno pipo. Tällä hetkellä kravattivalikoima sisälsi vain punaisia kapeita kravatteja, joten niillä sitten mentiin. Vaikkei kravatit ole samanlaiset, sopii ne mielestäni hienosti yhteen. Hetken väänneltyäni sain rusetin aikaiseksi ja laitoin tilauksen piposta vetämään. Noin viikon päästä pipo toimitettiin kotiovelle. Siis täydellinen palvelu (rusettikin oli hienompi kuin mun tekemä). Nyt pipo onkin päässyt ihan jokapäiväiseen käyttöön, vaikka välillä meinaa korvia palella ohuessa trikoopipossa, kun pakkaslukemat paukkuvat parissakymmenessä.

Mennilläkin on oma rusettipipo.
Mennilläkin on oma rusettipipo.

Pipo on myös kerännyt valtavasti huomiota ja kehuja. Odotan innolla, että me päästään Mennin kanssa edustamaan samanlaisissa pipoissa. Vielä pitäisi tehdä muutama väriversio, että kaikkien vaatteiden kanssa olis sopiva rusetti. Nyt vaan kiertelemään kirppiksiä, että löytyis jotkut pirtsakat kravatit seuraavaan pipoviritelmään. Ja ehkä uskallan yrittää tällaista itsekin, kun mulla on toimiva ompelukonekin (on ollut jo jonkin aikaa, mut en oo vieläkään kokeillut..)

Teeastiasto ja rymyhaalari

Tänään äitini oli käymässä meillä ja toi Mennille ja Teeville ihanan tuliaisen: virkatun teeastiaston. Äiti oli löytänyt ohjeen jo aiemmin ja nyt hän oli virkannut kaksi kuppia, kaksi lautasta, pikkuleipiä ja teekannun.  Suloiset, eikä tarvitse miettiä hajoamistakaan. Teevi otti astiaston heti käyttöön ja tarjoili kaikille teetä pienistä kupeista. Hän osasi myös hienosti leikkisyödä pikkuleipiä. Maiskutus vaan kuului, kun pikkumies popsi keksiä. Näyttää siis siltä, että virkatut astiat löysivät tiensä leikkeihin.

Mulla olis langat jo valmiina virkattuja hedelmiä ja kuppikakkuja varten. Vielä pitäisi saada jostain innostuskärpäsen purema ja aikaa. Innostuskärpänen kävi jo vähän näykkimässä, kun näin nämä söpöydet, mutta aikaa ei ole vuorokausiin tulossa lisää ainakaan hetkeen.

Teeastiasto

Ilmiselvästi keittiöleikki on nyt in, sillä kaikki kupit, vispilät ja leluruoka ovat suosikkeja. Teevi osaa tarjoilla ruokaa ja syöttää nukkea sujuvasti. Ehkä lastenhuoneeseen voidaan hankkia pian uuni, jotta Teevi saa kuppikakut paistettua ja teeveden keitettyä ihan itse.

Varavaarin vahtiessa lapsia kävimme äidin kanssa kirpputorilla siistimässä pöydän ja tekemässä muutamia löytöjä. Itselleni löysin 2kg:n käsipainot, jotka on pitänyt ostaa jo jonkin aikaa, Teevi ja Menni saivat kauniit hernepussit ja äitikin teki mieleisiä löytöjä. Paras löytö oli kuitenkin kaunis Reimatecin välikausihaalari, jonka lunastin (tai äiti lunasti) Mennille kympillä. Haalari on jo jonkin verran kulunut, mutta kuosi oli kaunis ja pääosin haalari oli vielä hyväkuntoinen. Kelpaa käyttöön ainakin kauniimpina kevätpäivinä ja toimii hyvin varahaalarina. Saa siitä kympin verran hyötyä ihan varmasti. Menni kuluttaa haalaria vielä melko paljon, koska kevät menee konttaamalla. Polvet eivät varmaan pysyisi uudenveroisina meidän käytössä muutamaa päivää kauempaa.

Varahaalari.

Nyt alkaa vihdoin olla välikausi hallussa. Teeviltä puuttuu vielä sellaiset kengät, joilla pärjätään Amala-kenkien käyttöönottoon asti, mutta muuten olemme valmiita kevääseen! Tervetuloa kevät!

Tänään

Menni heräsi klo 2.18..
..ja nukahti klo 04.02.
Muu perhe heräsi klo 7. Menni jatkoi uniaan.
Janne lähti töihin.
Söimme Teevin kanssa aamupalaa.
Silitin, viikkasin ja hinnoittelin kirppistavaroita.
Teevi istui Bitin kanssa kirppislaatikossa ja pelasi ipadilla.

PahvilaatikossaMenni heräsi ja sai aamupuuroa.
Klo10 lähdimme naapuriin kyläilemään.
Paikalla oli 4 lasta ja 3 äitiä.
Teevi meni ovella paniikkiin ja kiljui täyttä kurkkua.
Lapset leikkivät ja äidit juttelivat teekuppien (tai kahvikuppien) äärellä.
Klo 12 palasimme kotiin ja Teevi sai lounaaksi kaurapuuroa, koska ei ollut muuta.
Menni sai lounaaksi valmista ruokaa pakastimesta.
Laitoin päivällisen uuniin.
Molemmat lapset nukkuivat klo12.40.
Jatkoin silitysurakkaa.
Menni heräsi ja sai välipalaa.
Teevi jatkoi uniaan klo15.20 asti.
Lähdimme puistoon vaihtamaan kuulumisia naapureiden kanssa.
Teevi kiipeili lumikasoissa.
Kävimme äkkiä syömässä päivällistä ja Janne tuli kotiin.
Lähdimme kirppikselle täydentämään ja siivoamaan pöytää.
Tavaraa oli mennyt jonkin verran. Jee.
Ajelimme suoraan kyläilemään Raisioon.
Ostin Mennille vähän uusia vanhoja vaatteita.
Teevi kokkaili leikkikeittiössä.
Haimme kotimatkalla kaksi postipakettia.
Paketeista paljastui Mennin pinkit ulkohousut ja nimijuna!
Lapsille iltapalaa.
Teevi meni vapaaehtoisesti yksin sänkyyn ja nukahti sinne.
Mennikin nukahti omaan sänkyyn!
Koko kämpän pikasiivous Kaisa ja puoli valtakuntaa -ohjelman aikana.
Aikuisille lämpimiä voileipiä, blogeja ja HHU.

Kevytkenkäinen

Meillä on rakastuttu Crocseihin. Ne on niin mukavia jalassa, hyvännäköisiä ja kevyitä. Tuntuu, ettei kenkiä olisikaan. Mun Crocs-valikoima sisältää kahdet tennarit, saappaat, talvisaappaat, varvassandaalit ja kahdet perinteisen crocsit. Jannen kaapistakin löytyy kahdet Crocsit ja Teevi on saapastellut koko talven talvicrocseissaan. Talvicrocsit ovat osoittautuneet todella lämpimiksi ja käsittämättömän kestäviksi. Lokakuusta asti päivittäisessä käytössä olleet Crocs-saapikkaat eivät uusille juuri häpeä. Ei naarmuja, kulumaa tai muitakaan käytönmerkkejä, siis täydelliset taaperokengät. Lisäksi ne kestävät vettä, joten loskakeleilläkään ei tarvita toisia kenkiä. Niinpä kevätkenkiä pohtiessa oli helppo päätyä.. tättädää.. Crocseihin.

Amala-kengissä kuljetaan sisälläkin. Vielä.
Amala-kengissä kuljetaan sisälläkin. Vielä.

Olin jo jonkin aikaa katsellut outletissa Cars-tennareita, mutta en ollut vielä täysin lämmennyt näille Amala-kengille. Viime viikolla verkkokauppaan pärähti superale ja outlet-tuotteista sai 40 prosentin lisäalen, jos tilasi yli neljä paria kenkiä. Niinpä suoritimme pikaneuvottelun ja päädyimme naapurin kanssa kimppatilaukseen. Nyt ei poikien tarvitse olla kateellisia toisten kengistä, kun kaikilla on samanlaiset. :) Äiditkin jäivät hyvälle mielelle, kun kengille jäi hintaa vain 16€ / pari. Nämä eivät toki kestä vettä, mutta kevät mennään tennarit ja kumisaappaat linjalla. Teevin po.pin kumpparit mahtuu vielä, mutta seuraavat saattaakin olla jotain muuta merkkiä. ;)

Tennarit

Nyt jonkin aikaa näitä katseltuani olen päätynyt siihen, että ne on oikeestaan tosi kivat. Näyttää ihan ison pojan kengiltä ja isohan Teevi jo onkin. Kohta kaksi vuotta. Kääk.

Crocsit

Kokoasia oli todella vaikea, kun tilattiin nettikaupasta. Päädyin mittausten ja mietintätuokioiden jälkeen kokoon 25-26 eli crocs-kokoon 9. Kengät ovat aika reilut ja varpaille jää melkein 2cm kasvu- ja käyntivaraa, mutta kanta on silti napakka ja kengät istuvat jalkaan hyvin. Sisällä suoritettujen testijuoksujen perusteelle koko on juuri sopiva. Kengät pysyy mukana menossa ja mahtuvat vielä pitkään. Toivottavasti nämä ovat yhtä laadukkaat ja käytännölliset kuin edeltäjänsä. Nyt me vaan Teevin kanssa seurataan ikkunasta kun lumi sulaa, että pääsis kirmailee Amalilla.

Kun äiti on poissa

Mitä isi ja lapset tekevät, kun äiti on poissa?

Tänään sain siitä kuvamateriaalia, kun palasin yhdistetyltä kirpputori-partioreissulta. Isi siis harjoittelee lapsikuvausta ja lapset poseeraamista. Vielä lapsilla on petrattavaa paikallaan pysymisessä, mutta isi on jo aika hyvä.

 

Kirput kiertoon

Kirppistelyä

 

Tänään kannoin kaikki meille ylimääräiset lastenvaatteet lastenvaatekirpputori Pikkusiiliin. Vuokrasin kirppikseltä pöydän viikoksi, mutta sitä saa jatkaa halutessaan toisen viikon putkeen. Parin päivän aikana varmaan selviää, kannattaako toisen viikon vuokraus vai ei. Vaatteita oli kertynyt melkoinen määrä, yhteensä yli 4 ikeakassillista. Läheskään kaikki ei mahtunut pöytään kerralla, joten täytyy käydä lisäämässä tavaraa pikkuhiljaa. Muutenkin ajattelin käydä päivittäin siistimässä pöydän, jotta tavara menisi helpommin kaupaksi.

Kaikkien vaatteiden hinnoittelu ja silittäminen vei yllättävän paljon aikaa, mutta toivottavasti tuottaa tulosta. Pääasia ainakin, että saadaan taas kaappeihin väljyyttä.

Vaatteita läpikäydessä fiilikset oli vähän vaihtelevat. Oli ihana muistella, mikä vaate oli mahtunut milloinkin ja kumpi (vai molemmat) sitä oli käyttänyt. Oli myös haikeaa ajatella, ettei me enää tarvita niin pieniä vaatteita ainakaan vähään aikaan koskaan. Hinnoittelukin oli hankalaa, kun jollain vaatekappaleella saattoi olla itselle arvaamaton arvo, mutta muille se on ihan samanlainen kuin joku muukin body. Yritin hinnoitella vaatteet tasapuolisesti ja mieluummin liian halvoiksi kuin ylihintaisiksi, mutta silti se oli mutkikasta. Yritin noudattaa sääntöä: mitä itse tästä maksaisin? Tällä logiikalla mentiin. Siniset vaatteet lähtee halvemmalla, käykää vaikka kattomassa.