Tänään se vihdoin onnistui; Teevi pääsi kuin pääsikin punkemaan itsensä istumaan! Viikkojen kova ähellys palkittiin isolla kuhmulla, kun tasapaino ei riittänytkään ja tuloksena oli kupsahdus suoraan tv-tasoa päin. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan harjoitukset jatkuivat samaan malliin.
Ihan itse. Asento on vielä vähän vino, mutta tästä se lähtee!Sitterikin kelpaa vain nojatuoliksi!
Kova treeni väsytti pikkuista niin, että vihdoinkin tänään sain hänet nukkumaan kahdet päikkärit. Melko lyhyet, mutta kuitenkin. Toivottavasti rytmi säilyisi tällaisena, eikä iltakiukuttelu palaisi ohjelmistoon. Tänään olin taas illan partiossa, mutta ilmeisesti isin seurana oli ollut hieman parempituulinen pikkumies.
Kuvissa näkyykin hienosti kasvaneet alahampaat. Tänään vilkkui jo ylärivissäkin valkoista, kun viikonlopun aikana puhkesi kolme ylähammasta. Ei ihme, jos vähän on kärttyinen, kun ikenet puhkeilee tohon tahtiin!
Tänään ollaan äidin kanssa häärätty keittiössä koko aamupäivä. Tuloksena syntyi pari pellillistä ihania karjalanpiirakoita, läjä sämpylöitä ja suuri vuoallinen lasagnea. Namskis!
Herättyäni äiti oli jo laittanut riisipuuron kiehumaan ja me aloitettiin karjalanpiirakkaprojektilla. Muistan, että joskus pienenä olen rypytellyt piirakoita, mutta nyt halusin opetella tekemään piirakoita ihan itse. Äiti tosin kaulitsi kaikki piirakat ja mun tehtäväksi jäi täyttö ja rypytys. Aika hienoja ja hyviä niistä tuli. Ihan yksin en ehkä jaksais kaikkia vaiheita väkästää, mutta porukallahan leipominen on kivempaa!
Valmiina uuniin.Teevikin sai vähän kokeilla.Valmiit piirakat.
Samalla innolla syntyi vielä pari pellillistä sämpylöitä ja vuoka lasagnea. Teevi sai istua pöydän päässä ihmettelemässä ja syömässä maissinaksuja. Hyvin viihtyi, kun sai seurata meidän muiden puuhia. Kyllä valmiit sämpylät maistuivat myös pikkumiehelle.
"Kyllä äiti ja mummi osaa leipoa ihan hyviä sämpylöitä"
Aamupäivän leipomisten jälkeen suunnattiin Jumboon ostamaan askartelutarvikkeita ja sovittamaan Uggeja. Jumboreissu oli kyllä suuri virhe, sillä joulukauden avajaiset joulupukkeineen ja tiernapoikineen olivat vetäneet paikalle muutaman muunkin shoppailijan. Pikaisen reissun tuloksena kannettiin kotiin paljon kivoja papereita ja tieto siitä, että Uggit kokoa 38 ovat sopivat. :) Budjetti ei ihan antanut periksi ostaa Andiamosta kyseisiä kenkiä, kun hintalapussa luki 330€, mutta löysin kivan nettikaupan joka tuo Uggit kotiovelleni vajaalla 80 eurolla. Se sopii mulle!
Illalla joogattiin käsiimme muutama kinkkinen kätköpurkki ja käytiin samalla kävelyllä kosteassa ja kylmässä syyssäässä. Teevi nukkui isin selässä hyvät pikkupäikkärit ja vanhemmat sai vähän liikuntaa. Yhden kätkön eteen tarvittiin myös äidin panostusta, kun Janne ja äiti punttasivat minut alikulkutunnelin katonrajaan noutamaan purkkia. Sieltähän se kuitenkin löytyi ja takasinkin saatiin. Nyt on taas yksi uusi vaikeusastekombinaatio suoritettu.
Iltapuuhaksi leivoin vielä vaniljamuffinsseja Haisulin reseptillä. Kerrankin ne kohosi oikein korkeiksi ja kauniiksi. Salaisuus taitaa olla matala lämpötila ja pitkä paistoaika. Tai sitten suuri määrä leivinjauhetta. :D Muffinssit saavat vielä huomenna tuorejuustokuorrutuksen ja nomparellihunnun. Eiköhän ne sitten kelpaa kaikille juhliville iseille.
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat mukaan yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää maitoon vaniljan siemenet sekä vaniljauute. Lisää sitten kuivia aineita ja vaniljamaitoa vuorotellen taikinan sekaan. Jaa taikina 10 suureen muffinssivuokaan ja paista 170 asteessa noin 25 minuuttia. Nauti!
Tänään olemme viettäneet päivää Teevin kummin ja pikkuserkkujen kanssa. Kivaa, kun Henna-kummikin on päivät kotona, niin voi mennä aina kyläilemään kun muut on töissä. Harmi vaan, että kummila on täällä niin kaukana kotoa.
Aamulla kaipasin jo talvirenkaita auton alle, kun mittari näytti -4 astetta ja parkkihallin katto oli peilijäässä. Onneksi tiet olivat jo sulaneet ja pääsimme turvallisesti perille. Jokapaikka oli kauniin kuuran peitossa ja ilma nipisteli kivasti nenänpäästä. Tulisi jo talvi, olen valmis.
Jokapaikkaa koristi jäinen huntu."Aika hyvää tämä hiekkalelu!"
Teevi pääsi tänään kokeilemaan Kertun hiekkalaatikkoa, ihka ensimmäinen kertaa koko elämässä! Uuden haalarin kanssa oli hyvä istua hiekkiksen nurkassa ja mutustaa hiekkaleluja. Uudella terassilla pidettiin myös konttausharjoituksia Kertun johdolla.
Kerttu näyttää esimerkkiä.Kerttu: "Näin vaan!""Tästä se lähtee..""Ai näin vai?"
Kotimatkalla käväistiin pikaisesti vaarilla sanomassa heipat, kun ne lähtee huomenna etelän lämpöön. Viikon päästä taas nähdään. Ilta meni mummilassa rennosti leikkien ja kylvyssä polskien. Nyt pikkumies nukkuu retkisängyssään, mummin lehmäpehmolelu naamallaan!
Keskiviikkona Teevi nukkui pitkään ja rauhallinen aamu alkoi sämpylätaikinan vääntämisellä. Tällä kertaa ”Millan kokeileva keittiö” sovelsi sämpylötaikinasta tämännäköisen:
Varsin hyviä sämpylöistä tuli, taas kerran. Pitäisi ehdottomasti leipoa leipää useammin, on nimittäin halvempaa ja parempaa kuin kaupan leivät.
Puolenpäivän aikaan Teevin mummi tuli kylään ja me suunnattiin bussilla keskustaan shoppailemaan ja syömään. Teevin manduca unohtui eteiseen, joten Teevi sai istua vaunun kopan päässä ja tarkkailla ympärilleen. Täytyy kyllä vaihtaa käyttöön vaunujen ratasosa, jotta pikkuherra voi istua ja katsella maailmaa. Vaunuissa makaaminen ei nimittäin kuulu lempipuuhiin enää, päinvastoin.
Aivan ensimmäiseksi suunnattiin Amarilloon lounaalle. Olipas mukava käydä ulkona syömässä nyt, kun Teevi voi istua syöttötuolissa. Molemmat saivat syödä rauhassa ja Teevi nakersi maissinaksuja tyytyväisen oloisena. Vähän sai jo maistaa äitin lautaselta salaatinlehteäkin. Ei kauaakaan, kun Teevi jo kärkkyy äitin ranskanperunoita..
Kaupoilta tarttui matkaan taas kaikkea ihanaa ja hyödyllistäkin. Mummi osti Teeville ihanan talvihaalarin, kun meidän ostama on vielä aivan liian paksu. Tuo uusi haalari on sen verran ohut, että sitä voi jo nyt pitää, mutta villahaalarin kanssa menee pitkälle talveenkin. Nyt rattaisiin ja reppumatkoille on tuulen- ja vedenpitävää lämmintä. Vähän jouduin taas tinkimään väriasioissa, kun pojille ei ihan oikeasti ole kuin sinistä. Reimalla olisi ollut aivan ihana vihreä puku, mutta Reiman mitoitus ei sovi Teeville ollenkaan. Ne on aivan liian leveitä ja lyhyitä, Teevi näytti joltain sumopainijalta Reiman puvussa. Koville pakkasille kaapista löytyy kuitenkin ruskea Ticketin puku.
Uusi haalari.
Puolivuotislahjaksi Teevi sai mummilta Brion magneettipalikat (koska Linallakin on), joista iskä ehti tosin hukata jo kaksi ennen kuvaushetkeä. Äidin käsiin tarttui muutama uusi 80 senttinen body ja satukirja. Ne pistetään ehkä joulun piikkiin. Jotain täytyy vähän paketoidakin, että Teevi saa repiä papereita silpuksi.
Ihanat magneettipalikat.Tammen satukirja on täynnä iltasatuja.
Tammen Suuri satukirja on täynnä ihania iltasatuja, joita pikkuhiljaa aletaan meidän perheessä lukea. Äidin sydämen sulatti kirjan kauniit kuvat ja perinteinen ulkoasu. Myös muutama tuttu satu löytyi sisällysluettelosta. Kirjojahan minulla ja Jannella on pilvinpimein, joten oikeastaan Teevi ei edes tarvitsisi yhtään omaa, jotenkin vaan silti ostin tämän. :)
Illalla pakkasin itseni ja Teevin mummin mukana kohti Vantaata ja mummilaa. Vietetään loppuviikko täällä, kun isillä on niin paljon töitä ja koulujuttuja hoidettavana. Janne tulee sitten perjantaina perästä viettämään viikonloppua meidän kanssa.
Aamu alkoi klo6.15, kun Teevi oli päättänyt, että on aika nousta ylös. Ilmeisesti hän oli innoissaan jo lähtemässä uimaan. Vanhemmat sen sijaan ei. Siinä se sitten möyri meidän välissä ja me torkuttiin puoliunessa. Tietenkin Teevi nukahti juuri, kun piti nousta ja valmistautua lähtöön. Vuorostaan Teevi piti herättää. Huoh.
Tänäänkään Teevi ei suostunut nukkumaan päiväunia kunnolla ja minulla oli melkoisen työteliäs päivä, kun pikkuherra vaati viihdytystä taukoamatta. Uinnin jälkeen Teevi simahti kyllä heti ja nukkuin reilun tunnin päikkärit, mutta loppu päivä menikin taas kukkuessa ja kiukutellessa. Syliin se sitten simahti hetkeksi, mutta unta kesti noin 20 minuuttia, ennen tunnin raivareita. Toivottavasti tämä nyt on joku ohimenevä ilmiö, sillä tuollaista kiukuttelua ei yksin jaksais kuunnella ihan joka päivä. Onneksi Janne pääsi kotiin ajoissa ja suoritettiin vuoronvaihto niin, että mä pääsin valmistautumaan ratsastustuntiin.
Illan ratsastustunti meni tosi kivasti. Kentästä oli käytössä jo puolikas ja päästiin harjoittelemaan ravia ja käännöksiä oikein kunnolla. Sain vielä ihanan hevosen, joka totteli kuin unelma. Myös satula oli luxus-mallia, ainakin verrattuna aiempiin kokemuksiin vanhoista satuloista, todella pehmeä ja mukava istua. Ravi sujui jo melko hyvin ja kevennyksetkin alkoi osua kohdilleen. Mukavaa, kun nyt ihan oikeasti edistyy jokaisella tunnilla ja jää vähän pureskeltavaa kotiinkin.
Tallilla on tiistaisin todella mukavia tallityttöjä. Ilman niitä olisin varmaan ihan pulassa. Aluksi oli vaikea suhtautua siihen, että 12-vuotias ihan oikeasti tietää paremmin kuin minä, mutta nyt olen jo erittäin iloinen näistä avuliaista heppatytöistä. Vielä jotkut asiat aiheuttaa vähän epävarmuutta ja on kiva, että siinä lähellä on joku jolta voi kysäistä, kun opettaja ei aina ehdi paikalle. Ja he oikeasti tietävät paremmin! :)
Huomenna odotellaan mummia kylään ja yritetään vähän siivoilla paikkoja, kun tänään ei kaikelta kiukuttelulta ehditty. Pidetään peukkuja, että Teevin unirytmikin palautuisi normaaleille raiteilleen.
Tänään Teevi on vastustanut nukkumattia oikein urakalla. Aamuseitsämästä asti pikkuherra pysyi hereillä sinnikkäästi aina pitkälle iltapäivään asti. Ei sillä, etteikö olisi väsyttänyt, mutta nukkuminen ei näyttänyt kiinnostavan sitten ollenkaan.
Aamusta lähdimme kaupungille etsimään Teeville sopivaa ja lämmintä pipoa, sekä ostamaan iskälle lahjaa tulevaa sunnuntaita ajatellen. Bussimatkan ajan Teevi suostui köllöttelemään vaunussa ja katseli vain ihmeissään ympärilleen. Kaupoille hermo kuitenkin meni (tyypillinen mies siis) ja mun oli pakko nostaa lapsi Manducaan jatkamaan shoppailua. Positiivista tässä reissussa oli se, että löysin Teeville kaksi ihanaa pipoa ja vieläpä -50%. Lisäksi sain hankittua suunnittelemani isänpäivälahjan ilman suurempia ongelmia. Tarttuipa mukaan uusi lyhtykin koristamaan keittiön ikkunaa..
Uudet päänlämmittimet.
Iltapäivästä Teevin unettomuus muuttui häiritseväksi, koska mikään tässä maailmassa ei ollut kovin hyvin. Itketti sängyssä ja lattialla, vaunuista puhumattakaan. Olisi pitänyt saada olla vain äiskän sylissä, mielellään maitoa hitaasti pullosta litkien. Mikään normaali konsti ei tehonnut ja hermo alkoi kiristyä molemmilla osapuolilla pikkuhiljaa. Viimeisenä keinona laitoin Teevin taas Manducaan ja lähdin moikkaamaan hiekkalaatikkoäitejä (ja isejä) meidän taloyhtiön leikkipaikalle. Ainakin lapsi rauhottui ja äiti sai raitista ilmaa ja juttuseuraa.
Vielä on vähän hankalaa tutustua muihin vanhempiin, kun Teevi ei ole hiekkalaatikkoiässä. Välillä neljä seinää kuitenkin tulevat liian tutuiksi ja on kiva päästä vähän ulos. Kerran aiemminkin kävin pyörähtämässä leikkipaikalla ja kaikki tyypit vaikuttivat oikein mukavilta, eikä ketään haitannut, ettei Teevi vielä möyri kuralätäköissä. Tosi kiva, jos tästä omasta pihasta saisi edes muutaman äitikaverin. :) Matkalla kotiin päin Teevi sitten vihdoin nukahti reppuun ja sain hänet vielä onnistuneesti siirrettyä vaunuun nukkumaan. Unta ei kuitenkaan kestänyt kuin 40 minuuttia ja taas itkettiin. Huoh.
Pikapikaa päivällistä nassuun ja sitten äidin partiokokoukseen. Otin tällä kertaa Teevin mukaan, että Janne sai tehtyä koulujuttuja eteenpäin. Partiossa meillä oli ohjelmassa ulkoleikkejä, joten Teevin läsnäolo ei juurikaan vaikuttanut ohjelmaan. Sudenpennutkin olivat innoissaan, kun tapasivat vihdoin sen henkilön, joka lymysi vatsassani lähes koko viime vuoden. Koko kokouksen Teevi viihtyi Manducan suojissa tarkkailemassa, mitä tapahtui, mutta uni ei vahingossakaan tavoittanut silmiä. Kotiin tullessa olikin onneksi jo melkein yöunien aika ja vellin jälkeen päästiin nukkumaan. Jonkun aikaa sängystä kuului ”lauleskelua”, mutta nyt se nukkuu. Vihdoinkin.
