Avainsana-arkisto: Teevi

Ruutuja ja silmukoita.

Arkielämää,

Nyt pääsin aloittamaan palmikkosukkien neulomisen. Ensin piti kyllä tehdä melkoinen määrä aivotyöskentelyä, että kuvio meni tajuntaan asti. Piirtelin itse elämäni ensimmäisen ruutupiirroksenkin ajatuksia hahmottamaan, ettei mene niin helposti neuloessa sekaisin. Ennen en ole edes osannut moista lukea. Mummi antoi kärsivällistä puhelinneuvontaa ja nyt alkaa jo sujua. Aluksi oli ongelmia sukkien reikärivin kanssa, kun en meinannut millään saada rei’istä yhtä suuria. Nyt se kuitenkin sujuu, kun opin tekemään langankierron oikeaa kautta eli nappaamaan langan puikolle yläkautta. Lisäksi jokatoisen kerroksen kavennukset pitääkin tehdä etureunasta ja jokatoisen takareunasta. Ihmeellistä kikkailua.

Näitä neuloessa meneekin kivasti tämä ilta ja lauantaiyön kipinävuoro. Mitenhän osaan olla ihan yksin kokonaisen yön kotona, kun Janne ja Teevi lähtevät jo tänään Raumalle? Huomenna suuntaankin heti aamusta tallille talvileireilemään tai huolehtimaan leiriläisten ruokahuollosta ja majoituksesta. Taitaa ikävä olla äideille hankalampaa kuin lapsille. Onneksi siellä on muuta seuraa ja ohjelmaa joka minuutiksi. :)

Taapero ja sen kärry.

Arkielämää,

Joulupukki toi Teeville taaperokärryn ja sinnikäs harjoittelu on tuonut kävelytaidon. Vielä kärry on miestä nopeampi ja matka tuppaa päätymään mahalaskuun, mutta into on silti kova. Vasta eilen ja tänään kärry on päässyt oikeaan käyttöön, kun Teevi on harjoitellut kävelyä isin opastuksessa. Sen huomioon ottaen, kehitys on ollut huimaa ja nyt mennään pieniä matkoja jo ihan yksin.

Tästä se lähtee.
Kävely on aika kivaa.
Eteenpäin..
Hups! Tie päättyy.
"Kato isi!"
"Ja äiti myös."
Ei se pysähtyminen onneksi menoa haittaa.

Kohta meillä siis kävellään. Toivottavasti yölliset kävelyharjoitukset voi sen jälkeen unohtaa ja keskittyä vain lepäämiseen.

Tavallista arkea.

Arkielämää, ,

Heippa taas pitkästä aikaa. Meillä on elelty tavallistakin tavallisempaa arkielämää ja pieni laiskuuskärpänen on päässyt puraisemaan blogivarpaastani. Tai sitten se kaikki bloggausenergia on ohjautunut heppablogiin, jota on nyt tohinalla väännetty viikon verran ja vihdoin alkaa näyttää hyvältä. Käy vaikka kurkkaamassa osoitteessa kirkonkulmanratsutalli.net/blogi. Jokatapauksessa on käynyt niin, että tämä Telkku on jäänyt pahasti jälkeen meidän elämästä. Hups.

Mulla on valokuvausmasennus, kun odottelen vaan uutta objektiivia postilaatikkoon, eikä vanhalla jaksais millään kuvata mitään. Eli siis vihdoin se uusi putki on tilattu ja ihan oikeasti matkalla meille. Kiitos kaikille joulutontuille ja Jannen ahkeroinnille, että meillä oli varaa päivittää kuvauskalustoa. Pian pääsee kuvailemaan Teeviä ja heppoja ja vaikka mitä. Toivottavasti valokuvausinspiraatio nostaisi päätään ja pääsisin taas valokuvauksen makuun, muutenkin kuin automaatilla räpsien. Nyt ainakin tuntuu siltä, että olis kiva mennä ulos tutkimaan maailmaa etsimen läpi. Kaikki näyttää niin kivalta aurinkoisena pakkaspäivänä.

Tässä päivityshiljaisuuden aikana Teevi on oppinut seisomaan ilman tukea jo melko pitkiäkin aikoja. Tosin seisomaan nousussa tarvitaan vielä tukea, eikä tyyppi itsekään taida tietää seisovansa vain käteen puristetun sukan henkistä tukea vasten. Vähän aikaa huojutaan ja sitten pyllähdetään taas lattialle. Onneksi kaatumiseen on kehittynyt hyvä taktiikka, eikä takaraivo enää pamahda lattiaan läheskään joka kerta. Ei nyt ihan vielä tarttis lähteä kävelemään kuitenkaan, vaikka isomummi pelottelikin, että Eero-eno on alkanut kävelemään 10 kuukauden iässä.

"Häh?"
Legopalikasta saa henkistä tukea.

Äiti ei aina ihan ehdi näihin tilanteisiin mukaan.
"Äiti, kato nyt!"
Polvet koukkuun ja pyllylleen. Niin nämä harjoitukset yleensä päättyy.
"Nyt mä voisin tulla syliin huilaamaan, mut ota ensin se kuva."

Unenpäätä etsimässä.

Arkielämää,

Tänään iltasatua lukiessa selvisi, miksei Teevi saa illalla nukuttua. Siltä on unenpää päässyt karkuun. Sitä etsiessä pitää vaania, metsästää, hyppiä, hyökkäillä ja huhuilla ainakin tunnin verran, että unenpää väsyy ja alistuu kainaloon nukkumaan.

Teevi muistuttaa illalla tätä Kiukku-Prinssiä.

Aikaisemmin Teevi on nukahtanut nätisti omaan sänkyyn heti iltavellin jälkeen, mutta nykyisin sellaisesta ei ole tietoakaan. Sänkyyn jäädään seisoen huutamaan ja kiukuttelemaan niin, että rohkeampikin unenpää lähtee kyllä livohkaan. Niinpä Teevi nykyisin rauhoittuu aikuisen (lue: isin) syliin ja menee sänkyyn vasta, kun uni on jo kosketusetäisyydellä.

Tänään luin Teeville iltasatua ja yllätyin, kuinka kiltisti hän jaksoi sylissäni köllöttää ja kuunnella Hannele Huovin tarinaa Prinssi ja unenpää. Tarina oli suloinen ja kertoi Kiukku-Prinssistä, joka metsästää unenpäätä pitkin kuninkaallista niittyä. Lopulta prinssi väsyy metsästämiseen ja nukahtaa puun alle. Silloin unenpää kömpii prinssin kainaloon lepäämään seuraavaa iltaa varten.

Välillä me on luettu satuja päivisin, mutta vasta tänään aloitimme iltasatuilun. Teevi rakastaa kirjojen tutkimista (ja pureskelemista) ja käkättää usein ääneen värikkäille kuville. Tällä hetkellä Teevin kirjakokoelmaan kuuluu vain pahvisia vauvakirjoja, mutta aikuisen kanssa saa lukea isompia paperikirjojakin. Tammen Suuressa satukirjassa tarinat ovat vain muutaman sivun mittaisia, joten pienikin jaksaa kuunnella sadun kokonaan.

Iltasatujen lähde.

Iltasatuilu tai ylipäätään satuilu saa jäädä meidän päiväohjelmaan, sillä se on mukavaa meistä molemmista. Ehkä meistä pian tulee kirjaston suurkuluttajia, kun iltasadut loppuu omasta kirjahyllystä lyhyeen. Onneksi mummilasta ja mummulasta löytyy niin paljon äitin ja isin vanhoja satukirjoja, ettei pääse ihan heti loppumaan.

Isomummilassa

Arkielämää,

Tänään Volvon nokka käännettiin kohti Someroa ja Teevin isomummilaa. Pitkään on jo pitänyt käydä mummia moikkaamassa, mutta aikataulut ja säät ovat olleet meitä vastaan. Tämä sääasia tosin vaikuttaa vain siihen, että mummi kieltää tulemasta, kun on niin surkea ajokeli.. Ja se on aika usein. Tänään kuitenkin keli oli sopiva pieneen päiväajeluun.

Matkat ei enää ole takuuvarmoja nukkumishetkiä, sillä saattaa käydä myös niin, että Teevi kiljuu koko matkan täyttä kurkkua. Yksin ajaessa tämä on erityisen mukavaa. Tänään onnistuimme jotenkin välttämään suurempia raivareita, vaikkakin äidin lauluvarasto alkoi ehtyä suunnilleen Liedon kohdalla (menomatkalla). Seuraava isin homma onkin loihtia autoon sellainen levy, jolta löytyy kaikki lasten ikivihreät ja pari tuoreempaakin rallatusta, ettei äidin tarvitse päästä keksiä sanoja lastenlauluihin.

Teevi viihtyi vispilän kanssa, kun aikuiset laittoivat sapuskaa.

Perillä Teevi esitteli seisomistaitojaan ja pappa kalanperkausniksejä. Myös mummi sai esitellä kädentaitojaan, kun menin taas utelemaan neulomisvinkkejä. Tällä kertaa halusin oppia tekemään lapaseen semmosen aaltoreunan (tai muistella, miten se sujuu, sillä joskus olen moisen osannut). Mummilla oli taas vuosien saatossa paranneltu versio tästäkin, joten hyvä, että kysyin. Tosin tässä neuvoessa toinen lapanen tuli jo valmiiksi mummin toimesta.. ja lankakauppaankin mummi ehti soittaa ja varata lisää lankaa toiseenkin lapaseen. Melko tehokasta. Mummi oli kutonut myös valtavan suloisia vauvan villasukkia, joiden ohje täytyy kyllä painaa muistiin tulevaisuuden varalle. Kukahan kirjottaisi kaikki mummin niksit ja ohjeet paperille, että muutkin vois niistä hyötyä?

Vauvan sukat, mallia ylipolven.