Eilen vietimme mukavaa päivää naapureiden kanssa ja tutustuimme uuteen kirppikseen Turun keskustassa. Kyseessä oli Lastentarviketori Mollamaija, joka sijaitsee näppärästi ihan bussireitin matkalla, Yliopistonkadulla. Teevin syntymän jälkeen olen opetellut kirppistelyä ja usein onkin löytynyt jotain kivaa ostettavaa, vaikken vieläkään ole mikään penkomisen ystävä. Päälipuolin katselen pöydät ja kivojen pöytien kohdalla saatan syventyä tarkemmin tarjontaan.
Tällä kertaa etsinnässä oli välikausipuku, joka omaksikin yllätykseksi löytyi heti. Teevin kokoisia vaatteita alkaa olla aika vähän myynnissä, kun konttausikäisillä vaatteet tuppaavat kulumaan myyntikelvottomiksi ennen kuin jäävät pieniksi. Haalari oli kuitenkin mieluisan näköinen ja täysin käyttämättömän näköinen. HIntakin oli meille sopiva, kun alle kahdellakympillä sai. Lisäksi löysin samaiselta kirpparilta Rukkan kurahousut vitosella, joten ei turha reissu ollenkaan.
Teevi sai viime viikolla hirmuisen määrän uusia vaatteita tätskältä ja mummulta. Kassillinen täynnä ihania Aarikan ja Tutan vaatteita. Varsinkin housut tulivat kuin tilauksesta, sillä kaikista Teevin housuista alkaa puntit olla pari senttiä vajaat.
Etenkin Allu ja Tutan kirahvit on pop.
Joukossa oli myös kahdet pienen pienet potkuhousut masuasukin varalle. Ne näyttivät niin pikkuruisilta, etten voi uskoa, että Teevikin on joskus ollut niin pieni. Nyt pikkumies kävelee jo itse ja käyttää vaatteita, joiden kokolapussa lukee 80cm! Ehkä tämä kasvutahti nyt hieman hidastuu, sillä Janne jo eilen kauhisteli, että jos tota käyrää jatketaan, Teevi on 3-vuotiaana 2-metrinen.
Ihana Aarikan velourasu.
Harmaa on ollut Teevin vaatteissa aika yleinen väri ja samaa jatketaan edelleen, olosuhteiden pakosta. Sininen kun ei meille sovi, jää värivalikoima aika suppeaksi poikien osastolla. Tällä viikolla kävin juuri ihastelemassa tyttöjen värikkäitä röyhelö- ja rusetti-ihanuuksia, kun poikien osasto tarjosi vain ruskeaa, harmaata ja sinistä. Kyllä Teeviltä löytyy punaisia, oransseja, vihreitä ja jopa pinkkejä vaatteita, mutta niiden värien löytyminen ilman tyttömäisyyksiä on kyllä aika hankalaa.
Taas päivä on aloitettu reippaalla polskinnalla Caribialla. Teevi on oppinut hienosti sukeltamaan ilman, että vesi pääsee suuhun. Hän osaa myös kävellä itsekseen altaan matalassa kohdassa ja metsästää kelluvia ja uponneita leluja. Tänään ohjelmassa oli kainalosukelluksia äitin tai isin kainalossa ja uimarenkaan kanssa polskuttelua. Kainalosukelluksissa lapsi otetaan tukevasti kainaloon ja ponnistetaan altaan seinästä sukellukseen yhdessä. Lyhyen sukelluksen jälkeen noustaan pintaan ja nauretaan. Tämän nauramisosan Teevi on kyllä lisännyt harjoitukseen ihan itse.
Myös uudet uimarenkaat pääsivät sekä äidin että lapsen suosioon. Renkaan varassa on kiva räpiköidä lelujen perässä ja uittajan käsivarret on huomattavasti kevyemmällä rasituksella. Tänään isi kyllä muutenkin oli uittajan roolissa, paitsi sukellettaessa. Tänään jo mietittiin, että voisi tehdä visiitin tavalliseen uimahalliin Teevin kanssa. Voikohan noin pienen viedä tavalliseen altaaseen? Eihän se lämpöero ole kuin muutaman asteen verran.. Ehkä kesällä päästään polskimaan jo järviveteen.
Pitäisi muistaa ottaa kamera taas uintireissulle, että saataisiin uusia otoksia meidän vesipedosta. Nyt siellä alkaa olla aika valoisaakin, kun ulkoa tulee lisävaloa.
Kotona meillä oli ruoanlaittomaraton, kun valmistin ensin Teeville jauhelihakastiketta ja makaronia, itselle lounaaksi tonnikala-pastasalaattia ja vielä päivälliseksi kermaperunoita ja lihamureketta. Teevi onneksi istui nätisti syöttötuolissa ja nakersi kurkkua tai porkkanaa, joten sain rauhassa puuhailla. Salaatin tein äitin näppärällä lajittelumenetelmällä, joka suosii sekä allergisia että nirsoja salaatin puputtajia. Tällä kertaa kulhoon pääsi tammenlehtisalaattia, jääsalaattia, kirsikkatomaatteja, kurkkua, maissia, mandariinia, tonnikalaa, fetajuustoa ja makaronia. Nam.
Teevin uniaikaan siivosin koko keittiön ja laitoin kaupasta mukaan tarttuneet tulppaanit vaasiin. Vielä kun jaksaisi loppukodin raivata, niin olisi ihanaa. Kyllä tämä aurinkoinen ilma ja kukat piristää melkoisesti. Silti tämä järjetön väsymys saisi jo loppua, ettei joka päivä tarttis nuokkua iltapäivästä, jos ei ole ehtinyt päiväunille.
Sillä aikaa, kun täällä on ollut hiljaista, me ollaan reissattu ja temmelletty ympäriinsä Teevin kanssa. Viime keskiviikkona otimme suunnaksi Someron ja vietimme siellä isomummilapäivää. Somerolta jatkoimme kummilaan, Hennalle ja perjantaina siirryimme mummilaan viikonlopun viettoon.
Melkoinen reissu olikin. Hennalla Teevi oppi kävelemään ilman tukea ja ottikin jo melkein 10 huojuvaa askelta heti ensi yrittämällä. Taitoa on harjoiteltu loppuviikon aikana, mutta ei se kävely vielä ihan ilman muksahduksia suju..
Nyt me ollaan kuitenkin taas kotona ja päivä alkoi reippaalla kauppareissulla. Teevi varustautui keväiseen auringonpaisteeseen uusilla kengillä, hanskoilla ja päheillä arskoilla.
Kevätterveiset kaikille täältä Turusta! Ihana aurinko on vihdoin täällä.
Teevi muutti torstaina meidän makuuhuoneesta omaan huoneeseen nukkumaan. Leikkiminen tapahtuu edelleen enimmäkseen olohuoneen lattialla, mutta onpahan nyt ainakin paikka Teevin omille tavaroille.
Muutos sujui rauhallisesti ja Teevi on nukkunut omassa huoneessaan erittäin hyvin. Kaikki osapuolet saavat paremmat unet, kun ei herätetä toinen toisiamme tuhinoillamme ja kyljen kääntämisellä.
Jos täällä Telkkublogissa kertoisi välillä itse päähenkilön toilailuista; niitä meinaan riittää. Kohta alkaa 10 kuukautta olla kasassa ja melkoinen määrä uusia taitoja ja metkuja paljastuu joka päivä. Meidän pikkumies on joka päivä vain isompi ja isompi, eikä se asia taida muuttua jatkossakaan. :)
Viime päivinä Teevi on keksinyt asioiden kurkkimisen. Teevi kurkkii ovien alle, pianon ja sohvan alle, tavaroiden taakse tai vaikka laatikoihin. Huvittavinta on, kun tyyppi kykkii peppu pystyssä sohvan vieressä ja kurkkii, mitä sieltä alta oikein löytyykään. Viimeksi vauvauinnissakin piti kurkata pukuhuoneen oven alta, jos vaikka isi näkyis siellä.
Isin perään ollaan nyt muutenkin. Aamulla itkettää, kun isi lähtee töihin ja sitten taas nauretaan kun nähdään ikkunasta, että isi tulee kotiin. Kotona Janne ei sitten saakaan hetken rauhaa, kun pikkumies konttaa perässä jopa vessaan.. Päivät onneksi sujuu hyvin, eikä isiä ikävöidä kesken päivän.
Mitäs täältä Veikon lelulaatikosta löytyykään?
Kävelyharjoitukset jatkuvat joka päivä. Kärryn kanssa mennään jo tosi kovaa pitkin kämppää ja nauru on herkässä. Vielä kun oppisi kääntymään itse. Ilman tukea askelten ottaminen ei ihan vielä suju, vaikka yritys on kova. Muutaman kerran jalka on noussut maasta, mutta sitten tasapaino on pettänyt ja peppu läsähtänyt maahan. Ei mene enää montaa päivää ja Teevi painelee Bitin harmiksi ympäri kämppää omin jaloin. Äitin ja isin pitäis varmaan suunnata nokkansa kenkäkauppaan ja hankkia Teeville kunnolliset ensiaskelkengät. Jotenkin ne tuntuvat kuitenkin vielä turhilta, kun ei tonne lumihankeen kukaan jaksa lähteä taapertamaan. Tulis vaan se kevät nopeasti, niin pääsis ulos leikkimään. :) Suomi on siitä huono maa, että aina ihmiset odottaa sitä seuraavaa vuodenaikaa. Oli se sitten mikä tahansa.
Kävelyn lisäksi lempipuuhiin kuuluu ehdottomasti legopalikoilla leikkiminen; varsinkin niiden repiminen irti toisistaan. Äidin hommiin kuuluu väsymätön legopalikoiden yhdistäminen irti repimistä varten. Legojen ohella myös kirjat ovat päässeet suurkulutuksen kohteeksi. Niitä pureskellaan, selataan, heitellään ja tutkitaan hyvin tarkasti. Parhaimmistoon tällä saralla kuuluu ehdottomasti lehmäkirja, joka ammuu nenästä painamalla. Teevi on keksinyt painamiseen ihan oman taktiikan ja käyttää omaa nenäänsä apuna. Sivusta katsojalla on naurussa pitelemistä, kun tyyppi tökkii kirjaa nenällään ja nauraa.
Teevistä on kuoriutunut oikea lukutoukka.
Unijärjestelyt on joulun jälkeen ollut vähän päälaellaan, eikä nukkumaan meneminen ole ollut kovin helppoa. Teevi on nukkunut oikeastaan vain isin syliin. Eilen päätin, että tähän on tultava muutos ja pistin Teevin iltamaidon jälkeen suoraan omaan sänkyyn. Tarvittiin 35 makuulle laskemista ja noin 20 ihhahhaata, että Teevi luovutti, mutta sinne jäi. Tänään päästiin 8 laskemisella ja muutamalla ihhahhaalla, joten eiköhän se omaan sänkyyn nukahtaminen muistu pian mieleen.
Muuten arki sujuu normaaleja raiteita pitkin, kevättä jo odotellen.
