Avainsana-arkisto: kevät

Kevätkätköilyä

Arkielämää, ,
Tänään suunnattiin kevätkätköilylle Kohmon metsiin. Sää ainakin oli mitä ihanin.
Repussa kulki iloinen matkustaja, joka nauraa räkätti, kun isi meinasi kaatua.
Toinen kätkö sijaitsi veden äärellä. Teevi tuijotteli haltioissaan vettä ja äiti bongasi västäräkin.
Kerrankin saatiin kuvia myös meistä.
Isin kanssa tuijoteltiin vielä vähän kuohuvaa vettä ennen kun jatkettiin matkaa.
Paikka oli hieno ja silta tuoksui ihanasti tervalle.
Ensin näin nämä. Kevään merkki, joita on jo näkynyt muutaman viikon ajan.
Metsästä löytyi raikkaan vihreää ja uutta sammalta.
Varmempi kevään merkki: Sinivuokko. Hyvin pieni, mutta tunnistettava.
Parin askeleen päässä niitä oli lisää! :)

Viikonloppua meillä on vietetty ulkoillen ja reippaillen. Minä olin lauantain sudenpenturetkellä opettamassa luonnontuntemusta ja tutustuttamassa pieniä partiolaisen alkuja kisakulttuuriin. Nyt on hallussa lähes kolmekymmentä metsiemme siivekästä visertäjää, sekä kymmenen yleisintä puulajia. Retki meni kaikinpuolin hyvin, mutta vaikka palasin jo illalla kotiin nukkumaan, olin rättipoikkiväsynyt. Onneksi muut johtajat olivat reippaampia ja mahdollistivat sudenpennuille kahden yön retkikokemuksen.

Teevi ja Janne viettivät aikaa mummulassa. Isomummun luona Teevi oli päässyt pulikoimaan uima-altaaseen ja ulkoilu mummulan pihassa oli maistunut myös. Ainut varjopuoli tässä ulkoilussa on se, ettei sitä saisi Teevin puolesta lopettaa ollenkaan. Sisään tuleminen aiheuttaa raivarit joka kerta. Riippumatta siitä, kuinka kauan ulkona on jo vietetty aikaa..

Tänään suuntasimme taas koko perheen harrastuksen pariin, geokätköilemään. Pienet kävelylenkit on mukava tapa viettää aikaa, kun Teevikin viihtyy vielä hyvin repussa. Pikkuhiljaa hänkin pääsee itse tallustelemaan erilaisiin maastoihin ja totuttelemaan metsässä liikkumiseen. Tänään otettiin pikkuinen paussi joen rannassa, missä Teevi tuijotteli vettä ja tutki tarkasti ympäristöä. Itse en jaksa enää pitkiä matkoja tallustaa ja se ottaa päähän, kun on tottunut liikkumaan reippaasti. Vähänkin liian luja vauhti tai pidempi matka saa mahan kivistämään, eikä liikkumisesta tule mitään. Tänään edettiin hissukseen ja nautittiin kevään ihmeistä, joten minäkin pysyin perässä. Syksyllä päästään onneksi taas pidemmille reissuille koko perhe.

 

Kevät on tullut

Arkielämää

Tänään me ollaan Teevin kanssa nautittu keväästä oikein kunnolla. Jo heti aamupalan jälkeen puin lapsen ja itseni vedenpitäviin vetimiin ja suuntasimme metsään. Metsässä ei vielä ollut kovin keväistä, mutta aurinko paistoi ja linnut lirkuttelivat jossain. Kuultiin myös joutsenten ääniä eli kevät todella on täällä. Metsästä oli tarkoitus käydä vähän napsimassa koivun oksia maljakkoon laitettavaksi. Äiti on tuonut joka kevät oksia kotiin, joten minäkin halusin. Pian niissä on jo lehtiä!

Teevi oli kuin kotonaan metsässä.

Teevillä riitti metsässä katseltavaa (ja maisteltavaa), eikä pieni lumihankikaan haitannut tarpomista. Kurahousut olivat kyllä ehdottomat, kun jokapaikassa oli niin märkää. Eikä nuo 92 senttiset pöksyt niin isoilta näytäkään, vaikka kirppiksellä vähän epäilinkin asiaa.. Ihan pian metsään pääsee tekemään puroja, kun viimeisetkin lumet sulaa pois.

Kotona mentiin suoraan takapihalle istuttamaan narsisseja. Toivottavasti ne nyt ei palellu yöllä. Mummi kyllä lupasi, ettei niin käy. Istutin narsissit vanhojen kanervien tilalle parvekelaatikoihin, joten homma oli nopea. Sammaleetkin oli säilynyt hyvin talven yli ja näyttää kivalta kun vihreät narsissin varret pilkistää sammalpeitteen välistä. Teevin mielestä takapihakin oli aika jännä paikka ja jokainen nurkka piti koluta tarkkaan. Aidan alta oli myös kiva kurkistella..

Istutuspuuhien jälkeen bongattiin naapurit ja suunnattiin vielä leikkipuistoon leikkimään tunniksi. Vihdoin Teevikin uskalsi ottaa taaperokärryn ja kävellä ympäri pihaa. Tähän asti muut lapset on olleet vähän pelottavia, eikä äitin sylistä ole uskallettu kovin pitkälle.

Nyt Teevi nukkua tuhisee vaunuissaan, toivottavasti pari tuntia tämän väsytyksen jälkeen ja minä laittelin vähän pääsiäisjuttuja kotiin. Ei meillä aikaisempina vuosina ole juuri koristeita ollut pääsiäisenä tai joulunakaan, mutta Teevin takia on kiva laittaa. Ei se vielä niistä ymmärrä, mutta perinteet on tärkeitä opettaa jo pienestä. Sitäpaitsi kaikki pienet keltaiset asia on aika suloisia.

Pienet tipuset tuo piristystä.
Koivun oksat saivat pääsiäisilmeen.
Lasimunat löysivät paikkansa maljakon pohjalta.

 

Iltakävelyllä.

Arkielämää,

Eilisellä shoppailureissulla pistäydyimme myös Lindexillä ja mukaan tarttui uusi Fixin wind-fleecehaalari, sekä ihana kevätpipo. Teevillä oli syksyllä Polarn o. pyretin haalari ja olisin halunnut samanlaisen myös kevääksi, mutta harmikseni niitä ei valmisteta tarpeeksi isoja. Fixin versiossakin koot loppuvat 80:een, mutta kevääksi se varmasti riittää.

Iltakävelylle Teevi sai laittaa uudet vaatteet ja tyyppi näyttikin jo niin isolta pojalta jengipipoineen. :) Muutamat kävelyaskeleetkin onnistui kengistä huolimatta..

Kohta ulkoleikit varmaan lisääntyykin, kun säät lämpenee ja päästään hiekkalaatikolle temmeltämään. Maanantaina sitä hommaa jo harjoteltiinkin ja Teevi konttaili pitkin leikkipuistoa naapurin poikien kanssa. Äidilläkin oli ihan mukavaa, kun sai höpistä muiden vanhempien kanssa.

Pääsiäismunat

Arkielämää

Tänään käytiin shoppailureissulla kiertämässä Ikea ja Mylly, mutta saalis jäi aika laihaksi. Lapulle oli päässyt uudet verhot, tyynyliinat ja sisustustaulujen kankaat olohuoneeseen ja paljon pikkukivaa kevääseen, mutta mitään niistä ei löytynyt. Ikeakassin pohjalta kotiin pääsi yksi hillopurkki, 5 keltaista tekotulppaania ja keltainen kynttilä.

Myllyssä ei ollut sen parempi tarjonta. Kaikki keltaiset asiat oli kiven alla, eikä vaateosastotkaan innostaneet ostamaan. Yhden himoitsemani asian kävin kuitenkin noukkimassa Pentikin myymälästä. Kyseessä oli lasiset pääsiäismunat, jotka bongasin viikonlopun kauppareissulla. Ne on valloittavia ja sitäpaitsi kestäviä. Tavalliset pääsiäismunat olisin jo syönyt parempiin suihin.

Munat: Pentik, 12kpl / 14€.

Vesipedon aamupäivä.

Arkielämää, , ,

Taas päivä on aloitettu reippaalla polskinnalla Caribialla. Teevi on oppinut hienosti sukeltamaan ilman, että vesi pääsee suuhun. Hän osaa myös kävellä itsekseen altaan matalassa kohdassa ja metsästää kelluvia ja uponneita leluja. Tänään ohjelmassa oli kainalosukelluksia äitin tai isin kainalossa ja uimarenkaan kanssa polskuttelua. Kainalosukelluksissa lapsi otetaan tukevasti kainaloon ja ponnistetaan altaan seinästä sukellukseen yhdessä. Lyhyen sukelluksen jälkeen noustaan pintaan ja nauretaan. Tämän nauramisosan Teevi on kyllä lisännyt harjoitukseen ihan itse.

Myös uudet uimarenkaat pääsivät sekä äidin että lapsen suosioon. Renkaan varassa on kiva räpiköidä lelujen perässä ja uittajan käsivarret on huomattavasti kevyemmällä rasituksella. Tänään isi kyllä muutenkin oli uittajan roolissa, paitsi sukellettaessa. Tänään jo mietittiin, että voisi tehdä visiitin tavalliseen uimahalliin Teevin kanssa. Voikohan noin pienen viedä tavalliseen altaaseen? Eihän se lämpöero ole kuin muutaman asteen verran.. Ehkä kesällä päästään polskimaan jo järviveteen.

Pitäisi muistaa ottaa kamera taas uintireissulle, että saataisiin uusia otoksia meidän vesipedosta. Nyt siellä alkaa olla aika valoisaakin, kun ulkoa tulee lisävaloa.

Kotona meillä oli ruoanlaittomaraton, kun valmistin ensin Teeville jauhelihakastiketta ja makaronia, itselle lounaaksi tonnikala-pastasalaattia ja vielä päivälliseksi kermaperunoita ja lihamureketta. Teevi onneksi istui nätisti syöttötuolissa ja nakersi kurkkua tai porkkanaa, joten sain rauhassa puuhailla. Salaatin tein äitin näppärällä lajittelumenetelmällä, joka suosii sekä allergisia että nirsoja salaatin puputtajia. Tällä kertaa kulhoon pääsi tammenlehtisalaattia, jääsalaattia, kirsikkatomaatteja, kurkkua, maissia, mandariinia, tonnikalaa, fetajuustoa ja makaronia. Nam.

Teevin uniaikaan siivosin koko keittiön ja laitoin kaupasta mukaan tarttuneet tulppaanit vaasiin. Vielä kun jaksaisi loppukodin raivata, niin olisi ihanaa. Kyllä tämä aurinkoinen ilma ja kukat piristää melkoisesti. Silti tämä järjetön väsymys saisi jo loppua, ettei joka päivä tarttis nuokkua iltapäivästä, jos ei ole ehtinyt päiväunille.

Kevätaurinko

Ajatuksia, Arkielämää

Tänään pitkästä aikaa nautin kotipäivistä todella paljon. Aamupäivä puuhailtiin Teevin kanssa kaikenlaista; keiteltiin kalakeittoa, pestiin pyykkiä, leikittiin legoilla ja järjesteltiin tavaroita. Lounaan jälkeen tuuppasin pikkumiehen etupihalle unille ja huomasin kevätauringon lämmittävän voiman.

Niinpä kaivoin puutarhatuolin varastosta, keitin teen ja nappasin kirjan käteen. Mittari näytti +17 astetta ja aurinko lämmitti ihoa mukavasti. Nopeasti vierähti tunti auringossa kirjaa lueskellen, lintujen sirkutusta ja Teevin kuorsausta kuunnellessa. Kuinka voimauttavaa kevään tulo onkaan.