Avainsana-arkisto: geokätköily

Wappu

Arkielämää, , , ,

Vappuaattona Teevi sai jäädä mummun ja taatan hoiviin, kun minä ja Janne karattiin nauttimaan vappufiiliksestä kaupungille. Pitkästä aikaa ihan kahdestaan päästiin moikkaamaan kavereita ja viettämään vapaa-aikaa ilman mitään suurempaa syytä tai sovittua menoa.

Kuudeksi suunnattiin muiden ylioppineiden kanssa painamaan hattua päähän ja siitä sitten siirryttiin muualle juhlimaan. Vähän vanhoiksi me on taidettu tulla, kun välissä kierreltiin vähän geokätköilemässä ja ennen yhtätoista jo suunnattiin mäkkärin kautta kotiin nukkumaan. Pääasia kuitenkin, että päästiin näkemään kavereita ja viettämään aikaa kodin ulkopuolelle. Teevillä onkin ihania ja innokkaita hoitohenkilöitä vaikka muille jakaa. Suuri kiitos heille! :)

Geokätköllä.

Geokätköily keskusta-alueella sujuu muuten varsin helposti, kun päällä on haalarit ja kaikki muu kansa on vapputunnelmissa. Lyhyessä ajassa saimme kierrettyä kahdeksan kätköä, joille ei ole asiaa tavallisena arkipäivänä. Vappuna kukaan ei ihmettele, jos yksi teekkari heiluu korkealla valotolpassa tai konttaa yliopistonmäen penkin alla. Suosittelen.

Vappupäivänä kipusimme vartiovuorenmäelle perinteiselle vappupiknikille. Mummu ja tätskä olivat jo aiemmin ommelleet Teeville hienot vappuhaalarit ja edellisenä iltana valmistui vappuhattukin, joten vaatetus oli ainakin edustava. Teevi keräsikin paljon katseita ja kommentteja päheissä kuteissaan. Pienen pieni teekkarin alku kulki paikasta toiseen isin hartioilla ja nautiskeli huomiosta ja hunajamelonista.

Kevätkätköilyä

Arkielämää, ,
Tänään suunnattiin kevätkätköilylle Kohmon metsiin. Sää ainakin oli mitä ihanin.
Repussa kulki iloinen matkustaja, joka nauraa räkätti, kun isi meinasi kaatua.
Toinen kätkö sijaitsi veden äärellä. Teevi tuijotteli haltioissaan vettä ja äiti bongasi västäräkin.
Kerrankin saatiin kuvia myös meistä.
Isin kanssa tuijoteltiin vielä vähän kuohuvaa vettä ennen kun jatkettiin matkaa.
Paikka oli hieno ja silta tuoksui ihanasti tervalle.
Ensin näin nämä. Kevään merkki, joita on jo näkynyt muutaman viikon ajan.
Metsästä löytyi raikkaan vihreää ja uutta sammalta.
Varmempi kevään merkki: Sinivuokko. Hyvin pieni, mutta tunnistettava.
Parin askeleen päässä niitä oli lisää! :)

Viikonloppua meillä on vietetty ulkoillen ja reippaillen. Minä olin lauantain sudenpenturetkellä opettamassa luonnontuntemusta ja tutustuttamassa pieniä partiolaisen alkuja kisakulttuuriin. Nyt on hallussa lähes kolmekymmentä metsiemme siivekästä visertäjää, sekä kymmenen yleisintä puulajia. Retki meni kaikinpuolin hyvin, mutta vaikka palasin jo illalla kotiin nukkumaan, olin rättipoikkiväsynyt. Onneksi muut johtajat olivat reippaampia ja mahdollistivat sudenpennuille kahden yön retkikokemuksen.

Teevi ja Janne viettivät aikaa mummulassa. Isomummun luona Teevi oli päässyt pulikoimaan uima-altaaseen ja ulkoilu mummulan pihassa oli maistunut myös. Ainut varjopuoli tässä ulkoilussa on se, ettei sitä saisi Teevin puolesta lopettaa ollenkaan. Sisään tuleminen aiheuttaa raivarit joka kerta. Riippumatta siitä, kuinka kauan ulkona on jo vietetty aikaa..

Tänään suuntasimme taas koko perheen harrastuksen pariin, geokätköilemään. Pienet kävelylenkit on mukava tapa viettää aikaa, kun Teevikin viihtyy vielä hyvin repussa. Pikkuhiljaa hänkin pääsee itse tallustelemaan erilaisiin maastoihin ja totuttelemaan metsässä liikkumiseen. Tänään otettiin pikkuinen paussi joen rannassa, missä Teevi tuijotteli vettä ja tutki tarkasti ympäristöä. Itse en jaksa enää pitkiä matkoja tallustaa ja se ottaa päähän, kun on tottunut liikkumaan reippaasti. Vähänkin liian luja vauhti tai pidempi matka saa mahan kivistämään, eikä liikkumisesta tule mitään. Tänään edettiin hissukseen ja nautittiin kevään ihmeistä, joten minäkin pysyin perässä. Syksyllä päästään onneksi taas pidemmille reissuille koko perhe.

 

Hiekkalaatikolla.

Arkielämää, ,

Pääsiäinen on sujunut rauhallisissa merkeissä. Perjantaiaamuna pakkauduimme autoon ja ajoimme Somerolle isomummilaan. Myös mummi ja varavaari tulivat viettämään pääsiäistä Kalliolaan, joten meillä oli neljän sukupolven miniloma. Teevi oli vielä vähän kipeä, mutta nautti selvästi pihahommista mummin ja Riston kanssa. Kurahaalarit päällä pikkumies viipotti vastaan, kun me Jannen kanssa palattiin kätköilyretkeltä Forssasta.

Sunnuntaina vietimme kotipäivää ulkoillen ja leikkien koko perheen voimin. Aamupäivästä Janne oli auttamassa naapureita muuttopuuhissa, mutta muuten koko perhe oli yhdessä. Vaikka aikuisen mielestä meidän pihan leikkipuisto on aika ankea, Teeville siellä riittää tekemistä ja ihmeteltävää. Hauskinta on ryömiä liukumäen alta ja kurkistella sieltä äitiä tai isiä. Samalla voi kikattaa hullun lailla. Myös taaperokärryn kanssa kurvailu ja lapiointi on kivaa, vaikkei lapioon juuri hiekkaa jääkään.

Someron Tarjoustalosta löytyi käteen paremmin sopivat hanskat, joilla onnistuu lapiointi ja muut hiekkalaatikkohommat. Keltainen lapio onkin muodostunut Teevin lemppariksi, eikä ilman sitä voisi mennä mihinkään. Tänäänkin se olisi pitänyt saada mukaan pyöräretkelle.

Viimeistä vapaapäivää vietiin tänään. Aamupäivä ulkoiltiin normaalisti ja Teevi tuhisikin lähes kolmen tunnin verran päiväunia. Raitis ilma on kyllä tehokas unilääke. Iltapäivällä suunnattiin vielä kätköilyretkelle lähimaastoon. Pyörällä suhahdettiin Valkiasvuoren juurelle ja lähdettiin kiipeämään ylöspäin. Kolmen kätkön pikakierros oli juuri sopiva liikuntahetki kaikille. Teevi naureskeli ja kiljahteli manducassa, kun Janne pomppi kiveltä toiselle. Onneksi myös Teevi tykkää luonnossa liikkumisesta ja muustakin ulkoilusta. Joka päivä me yritetään ulkoilla ainakin jollain lailla, jotta siitä tulisi luonnollinen tapa myös lapsille.

 

Koeajolla.

Arkielämää, ,

Harja-autot pörräsivät pihallamme koko aamupäivän ja siitä innostuneena päätimme avata pyöräilykauden heti tänään.

Ensimmäinen reissu Prismaan meinasi lannistaa meidät, sillä lastenistuimet olivat jo loppu, eikä lisäeristä ollut tietoa. Onneksi partion kevätkokous pakotti ajamaan Itäharjun Prisman ohi ja sieltä sain mukaani hienon turvaistuimen ja tietysti kypärän. Kypärävalikoima oli masentava, kun jo pienten poikien kypäriä koristi monsterit ja pääkallot. Löysin kuitenkin yksinäisen kalakuvioisen kypärän ja sain ostaa sen siitä huolimatta, että se oli viime vuoden mallikappale, eikä sille ollut olemassa mitään oikeaa hintaa. Meidän lompakolle sopi myyjän ratkaisu myydä se halvimman lastenkypärän hinnalla.

Illalla Janne asensi penkin pyöräänsä ja lähdettiin koeajolle läheisen geokätkön luokse. Allekirjoittanut ei ole ajanut pyörää puoleentoista vuoteen, joten vähän oli nihkeää menoa. Paremmin pyöräily kuitenkin sujui kuin kävely nyt, kun maha on alkanut hankaloittamaan elämää. Lyhyitä retkiä lähimaastoon voidaankin varmaan kevään aikana tehdä koko perheen voimin tai sitten miehet saa pyöräillä keskenään. Janne himoitsee jo geokätköille, joten varmasti lähipäivinä pörrätään nämä lähiseudun hakematta jääneet kätköt. Tänään käytiin jo kahdella tunnustelemassa ja sieltähän ne löytyivät odottamasta. Tuskin päästään viime kesän lukemiin tänä kesänä, kun minä en jaksa kävellä ja Teevi taas haluaa kävellä itse. :) Viime vuonna Teevi pötkötteli kiltisti vaunuissa vaikka viiden tunnin lenkin..

Teevi isin kyydissä. (Huomaa uudet kengät!)
Metsän reunassa piti odottaa, kun äiti kävi etsimässä kätköä.

Koeajo meni ihan hyvin, vaikka Teeviä aluksi hieman hirvittikin kyydissä. Muutaman kerran jälkeen kaikilla on varmaan vähän rennompi fiilis.