Tortaina ajeltiin Somerolle viettämään talvipäivää. Matkalla maisemat olivat kuin sadusta; lumiset puut kimmelsivät auringossa ja silmän kantamattomiin näkyi vain puhdasta lunta. Teevi kuitenkin tuhisi takapenkillä, enkä viitsinyt pysähtyä näkyjä kuvaamaan. Perillä mummilla linssin eteen pääsivät kuuraiset terassin ikkunat. Kauniita ja mielenkiintoisia kuvioita luonto olikin saanut aikaan.
Viimeinkin sain inspiraation ja aloitin uuden käsityöprojektin. Tällä kertaa innostuin Janinan palmikkovillityksestä ja päätin itsekin kokeilla palmikoiden neulomista. Alkuun ohjetta piti tankata kerta toisensa jälkeen, mutta nyt neulominen sujuu jo ulkomuistista. Turhaan olen siis vältellyt hankalan näköisiä palmikkoneuleita. Oikeasti ne on ihan yksinkertaisia, enkä apupuikkoakaan ole tarvinnut. Mummi neuvoi, ettei apupuikkoa kannata ostaa, koska se on hankala. Itse taas päädyin apupuikottomuuteen siitä syystä, että ne olivat kaupasta loppu. Hyvin sujuu ihan tavallisella sukkapuikollakin, kun itse työ on pyöröpuikolla.
Pipon ohjeen löysin Kaitaliinan blogista. Sieltä löytyy myös paljon muita ihanuuksia neuleohjeista resepteihin, kannattaa siis käydä kurkkaamassa. Neuleohjeet ovat selkeitä ja kysyäkin saa, jos ei ihan mene jakeluun. Loistavaa!
Pipoa kutoessa tutustuin myös uuteen lankaan, Novitan Isoveljeen. Yleensä en ole kutonut mitään Nalle-lankaa paksummasta, koska en tykkää pitää paksuja neuleita. Pipoon tuo lanka on kuitenkin juuri sopiva ja työkin valmistuu mukavan nopeasti paksusta langasta. Puikkovarastonikin karttuu puikko puikolta; tätä työtä varten täytyi hankkia 40cm numero 6 pyöröpuikko. Toivottavasti joskus voi aloittaa työn kuin työn kiertämättä puikkokaupan kautta. Ehkä sitten mummona.
Viikonloppua on vietetty oman kodin suojissa, pitkästä aikaa. Perjantaista asti onkin vain lököilty, eikä todo-lista ole juuri lyhentynyt.. Ei se onneksi haittaa. Välillä on ihan mukavaa vain olla ja möllöttää, vielä kun Teevikin keksis lököilyn mukavuuden. Tänä aamuna yritin sitä Teeville opettaa, mutta 20 yli seitsämän oli pakko nousta ylös, kun unipuput lenteli ja eiffeltorni meinas tulla niskaan.
Eilen päiväohjelmaan kuului ikeareissu ja tyhjäksi päässeen jääkaapin täydennystä. Kerrankin päästiin ikeasta ulos ilman yhtään heräteostosta, kuitin loppusumman ollessa 10€. Listalla oli pääasiassa lisäkoukkuja muumimukitankoihin, mutta ostettiin myös pattereita ja tiskiharja. Ilman hodareita ei tietenkään voi ovesta poistua, joten hodaritiskin kautta autoon ja ruokakauppaan. Nam.
Muumimukinäyttely on ollut joulun jälkeen vajavainen, kun tangoista on puuttunut koukkuja ja uusia mukeja on tullut jopa neljä. Nyt seinältä löytyy 22 muumimukia ja yksi odottelee vielä kaapissa siihen asti, että saadaan parillinen määrä kuppeja tankoon. Seuraavaksi täytyy varmaan ostaa uusi tanko. :)
Illalla herkuteltiin terveellisillä herkuilla, kun ruokakaupassa valittiin sipsien tilalle kasviksia ja dippiä. Oli aika herkkua!
Tänään rentoilua on jatkettu sunnuntaityyliin. Teevin päiväunien jälkeen suunnattiin kävellen äänestämään, kun minulta oli jäänyt ennakkoääni antamatta. Pakkasesta huolimatta Teevi viihtyi hyvin kantorepussa ja punainen nenä vain vilkkui, kun pää kääntyi milloin minkäkin kiinnostavan perässä. Ilma ei omaan nenäänkään tuntunut niin kylmältä kuin aiemmin tällä viikolla, liekö syynä tottuminen vai oikea lauhtuminen.
Iltapäivällä saatiin vielä vieraita Rauman suunnalta ja Teevi sai ihania uusia lakanoita. Nyt pikkuinen jo kuorsaa isin sylissä ja pääsee kohta uusiin lakanoihin nukkumaan. Toivottavasti uni maistuu sinisten siilien seurassa.
Joulupukki toi Teeville taaperokärryn ja sinnikäs harjoittelu on tuonut kävelytaidon. Vielä kärry on miestä nopeampi ja matka tuppaa päätymään mahalaskuun, mutta into on silti kova. Vasta eilen ja tänään kärry on päässyt oikeaan käyttöön, kun Teevi on harjoitellut kävelyä isin opastuksessa. Sen huomioon ottaen, kehitys on ollut huimaa ja nyt mennään pieniä matkoja jo ihan yksin.
Kohta meillä siis kävellään. Toivottavasti yölliset kävelyharjoitukset voi sen jälkeen unohtaa ja keskittyä vain lepäämiseen.
Magisso on jokaisen teenjuojan paras ystävä. Itse rakastan irtoteetä, eikä meillä juuri pussiteetä olekaan, joten joululahjaksi saamani magisson teekuppi on päässyt ahkeraan käyttöön. Kupissa parasta on se, että voin tehdä teetä vain yhden kupillisen, eikä keitettävästä teelaadusta tarvitse sopia Jannen kanssa. :) Molemmat voivat valmistaa kupillisen höyryävää teetä ihan oman maun mukaan. Toinen hyvä puoli on se, että kuppi on tarpeeksi iso ja valmistettu muovista. Näpit ei pala teetä nauttiessa, eikä kuppi pudotessakaan pääse hajoamaan. Lisäksi tämän ihmeen voi laittaa tiskikoneeseen. Täydellinen kapine siis.
Tänään olin reipas ja leivoin leipää ihan itse. Löysin kivan peltileipäreseptin ChocoChili-blogista ja päätin ryhtyä toimeen. Leivästä tuli varsin maukasta ja sen voimalla jaksoin kirjoittaa tämänkin postauksen. :)
Ja kaikille, jotka nyt haluavat tuollaisen kupin; sellaisen voi ostaa esmes Stockmannilta.
Heippa taas pitkästä aikaa. Meillä on elelty tavallistakin tavallisempaa arkielämää ja pieni laiskuuskärpänen on päässyt puraisemaan blogivarpaastani. Tai sitten se kaikki bloggausenergia on ohjautunut heppablogiin, jota on nyt tohinalla väännetty viikon verran ja vihdoin alkaa näyttää hyvältä. Käy vaikka kurkkaamassa osoitteessa kirkonkulmanratsutalli.net/blogi. Jokatapauksessa on käynyt niin, että tämä Telkku on jäänyt pahasti jälkeen meidän elämästä. Hups.
Mulla on valokuvausmasennus, kun odottelen vaan uutta objektiivia postilaatikkoon, eikä vanhalla jaksais millään kuvata mitään. Eli siis vihdoin se uusi putki on tilattu ja ihan oikeasti matkalla meille. Kiitos kaikille joulutontuille ja Jannen ahkeroinnille, että meillä oli varaa päivittää kuvauskalustoa. Pian pääsee kuvailemaan Teeviä ja heppoja ja vaikka mitä. Toivottavasti valokuvausinspiraatio nostaisi päätään ja pääsisin taas valokuvauksen makuun, muutenkin kuin automaatilla räpsien. Nyt ainakin tuntuu siltä, että olis kiva mennä ulos tutkimaan maailmaa etsimen läpi. Kaikki näyttää niin kivalta aurinkoisena pakkaspäivänä.
Tässä päivityshiljaisuuden aikana Teevi on oppinut seisomaan ilman tukea jo melko pitkiäkin aikoja. Tosin seisomaan nousussa tarvitaan vielä tukea, eikä tyyppi itsekään taida tietää seisovansa vain käteen puristetun sukan henkistä tukea vasten. Vähän aikaa huojutaan ja sitten pyllähdetään taas lattialle. Onneksi kaatumiseen on kehittynyt hyvä taktiikka, eikä takaraivo enää pamahda lattiaan läheskään joka kerta. Ei nyt ihan vielä tarttis lähteä kävelemään kuitenkaan, vaikka isomummi pelottelikin, että Eero-eno on alkanut kävelemään 10 kuukauden iässä.
