Pianisti
Unenpäätä etsimässä.
Tänään iltasatua lukiessa selvisi, miksei Teevi saa illalla nukuttua. Siltä on unenpää päässyt karkuun. Sitä etsiessä pitää vaania, metsästää, hyppiä, hyökkäillä ja huhuilla ainakin tunnin verran, että unenpää väsyy ja alistuu kainaloon nukkumaan.
Aikaisemmin Teevi on nukahtanut nätisti omaan sänkyyn heti iltavellin jälkeen, mutta nykyisin sellaisesta ei ole tietoakaan. Sänkyyn jäädään seisoen huutamaan ja kiukuttelemaan niin, että rohkeampikin unenpää lähtee kyllä livohkaan. Niinpä Teevi nykyisin rauhoittuu aikuisen (lue: isin) syliin ja menee sänkyyn vasta, kun uni on jo kosketusetäisyydellä.
Tänään luin Teeville iltasatua ja yllätyin, kuinka kiltisti hän jaksoi sylissäni köllöttää ja kuunnella Hannele Huovin tarinaa Prinssi ja unenpää. Tarina oli suloinen ja kertoi Kiukku-Prinssistä, joka metsästää unenpäätä pitkin kuninkaallista niittyä. Lopulta prinssi väsyy metsästämiseen ja nukahtaa puun alle. Silloin unenpää kömpii prinssin kainaloon lepäämään seuraavaa iltaa varten.
Välillä me on luettu satuja päivisin, mutta vasta tänään aloitimme iltasatuilun. Teevi rakastaa kirjojen tutkimista (ja pureskelemista) ja käkättää usein ääneen värikkäille kuville. Tällä hetkellä Teevin kirjakokoelmaan kuuluu vain pahvisia vauvakirjoja, mutta aikuisen kanssa saa lukea isompia paperikirjojakin. Tammen Suuressa satukirjassa tarinat ovat vain muutaman sivun mittaisia, joten pienikin jaksaa kuunnella sadun kokonaan.
Iltasatuilu tai ylipäätään satuilu saa jäädä meidän päiväohjelmaan, sillä se on mukavaa meistä molemmista. Ehkä meistä pian tulee kirjaston suurkuluttajia, kun iltasadut loppuu omasta kirjahyllystä lyhyeen. Onneksi mummilasta ja mummulasta löytyy niin paljon äitin ja isin vanhoja satukirjoja, ettei pääse ihan heti loppumaan.
Isomummilassa
Tänään Volvon nokka käännettiin kohti Someroa ja Teevin isomummilaa. Pitkään on jo pitänyt käydä mummia moikkaamassa, mutta aikataulut ja säät ovat olleet meitä vastaan. Tämä sääasia tosin vaikuttaa vain siihen, että mummi kieltää tulemasta, kun on niin surkea ajokeli.. Ja se on aika usein. Tänään kuitenkin keli oli sopiva pieneen päiväajeluun.
Matkat ei enää ole takuuvarmoja nukkumishetkiä, sillä saattaa käydä myös niin, että Teevi kiljuu koko matkan täyttä kurkkua. Yksin ajaessa tämä on erityisen mukavaa. Tänään onnistuimme jotenkin välttämään suurempia raivareita, vaikkakin äidin lauluvarasto alkoi ehtyä suunnilleen Liedon kohdalla (menomatkalla). Seuraava isin homma onkin loihtia autoon sellainen levy, jolta löytyy kaikki lasten ikivihreät ja pari tuoreempaakin rallatusta, ettei äidin tarvitse päästä keksiä sanoja lastenlauluihin.
Perillä Teevi esitteli seisomistaitojaan ja pappa kalanperkausniksejä. Myös mummi sai esitellä kädentaitojaan, kun menin taas utelemaan neulomisvinkkejä. Tällä kertaa halusin oppia tekemään lapaseen semmosen aaltoreunan (tai muistella, miten se sujuu, sillä joskus olen moisen osannut). Mummilla oli taas vuosien saatossa paranneltu versio tästäkin, joten hyvä, että kysyin. Tosin tässä neuvoessa toinen lapanen tuli jo valmiiksi mummin toimesta.. ja lankakauppaankin mummi ehti soittaa ja varata lisää lankaa toiseenkin lapaseen. Melko tehokasta. Mummi oli kutonut myös valtavan suloisia vauvan villasukkia, joiden ohje täytyy kyllä painaa muistiin tulevaisuuden varalle. Kukahan kirjottaisi kaikki mummin niksit ja ohjeet paperille, että muutkin vois niistä hyötyä?
Talvipäivän puuhia.
Viikonloppuna talvi on löytänyt Turkuunkin ja se on parasta!
Eilen aloitimme aamun reippaalla kävelylenkillä Caribian lämpöön ja pulahdimme mummin kanssa pesulaan (lue: kylpylään) polskimaan. Teevi oli ihmeissään, kun ei saanut uiskennella yksikseen ja suurin osa ajasta kuluikin muita lapsia seuraillen ja ihmetellen. Edellisestä vauvauinnista on vierähtänyt jo kuukausi, joten sukeltelu ei sujunut ihan mallikkaasti, vaan suu unohtui auki joka kerta. Niinpä tyydyimme lastenaltaassa lillumiseen ja erilaisten lelujen nakerteluun. Kivaa kuitenkin oli ja tunti vierähti nopeasti.
Uinnin jälkeen lähdimme keskustaan etsimään äidille takkia, mutta Turussa ei tuntunut olevan tarpeeksi kauppoja sopivan löytymiseksi. Minä kuitenkin löysin maailman ihanimman talvitakin Jannen kaappaaman tilalle. Se on hieno ja kirkkaan ORANSSI! Nyt uskon, ettei Janne omi kovin äkkiä kilometrin päähän hohtavaa ihanuuttani. Ja mikä parasta, tänne tuli talvi, joten saan käyttääkin sitä jo pian. Eilen vedin uggitkin ensimmäistä kertaa jalkaan, kun mittari vihdoin kääntyi miinuksen puolelle. Pysyisi nyt siellä, niin minä olisin erittäin tyytyväinen yksilö.
Tänään vuorossa oli Myllyn vaatekaupat ja vihdoin oikeanlainen takki löytyi mummillekin. Teevi viihtyi hienosti ostoskärryissä ja nautiskeli kiljahtelusta isoissa kaupoissa. Jotain pientä löytyi Teevillekin; pakkasen ajankohtaiseksi tuoma kauluri, joka on unohtunut ostaa jo monta kertaa, sekä upouusi pallo! Pallottelu on Teevin lempipuuhia, mutta oma pallo on puuttunut. Pallon puutteessa kotona on lennellyt kaikki smurffeista muovimukeihin.
Illalla uskaltauduimme vielä pihalle totuttelemaan pakkaskeleihin ja pulkkailuun. Teevi sai viikolla vauvapulkan ja nyt vihdoin päästiin sitä koeajamaan. Vähän jännitti, mutta loppumatkasta uskallettiin jo vähän hymyilläkin. Pulkasta puuttuu vielä turvavyö, mutta rauhallisessa kyydissä Teevi pysyi hyvin kyydissä ilmankin.
Ihana punanenäinen palloro viihtyi siis hyvin pakkasessakin ja alkusyksystä ostettu haalarikin pääsi vihdoin päälle. Tähän asti se on ollut ihan liian kuuma. Nyt punanenä on siirtynyt tuhisemaan pinnasängyn suojiin ja aikuiset siirtyvät sohvannurkkaan seuraamaan Greyn anatomian juonenkäänteitä.
Teevin pakastekalastajan herkku
Tein Teeville tässä joku päivä ruokaa, joka tuoksuu ja maistuu tosi hyvällä (toisin kuin edellinen muhennos, joka haisi kuvottavalle, mutta maku oli ihan ok = ei enää kukkakaalia Teevin mössöihin). Tällaista se oli:
Pakastekalastajan herkku
1 kesäkurpitsa
1 tomaatti
3 porkkanaa
1/2 bataatti
1 sipuli
100g seitä
2dl riisiä
vettä
mustapippuria
valkopippuria
tilliä
Nyt odottelen, että pikkumies herää lounaalle ja päästään kylään syömään vohveleita. Teevin unirytmi on joulun sairastelun jälkeen ollut ihan mitä sattuu, joten joskus herätään kuudelta ja nukutaan päiväunia jo kahdeksalta.. Toisinaan nukutaan kahdeksaan ja päästään tavoitteeseen, eli päikkäreille lounaan jälkeen. Tänään on ollut sellainen kello kuuden päivä ja Teevi on nukkua porskuttanut nyt kohta kolme tuntia putkeen. Harmi vain, naapurissamme tehdään remonttia, joten äiti ei saa hetken rauhaa sirkkelimelun keskellä. Murr.
Tänään..
.. vietimme mukavaa päivää yhdessä Teevin bestiksen Linan kanssa. Ohjelmassa oli päiväunia, ruokailua, lohikeiton valmistusta, vaatteiden kierrätystä ja höpöttelyä. Teevi ja Lina tutustuivat toisiinsa aktiivisemmin ja tohina lattialla oli melkoinen. Ihanaa, kun lapset alkavat pikkuhiljaa viihtyä pidempiä aikoja keskenään.
Teevillä on isomummin kutoma maailman ihanin villapuku. Harmi, ettei vieläkään ole tarpeeksi kylmä. Tänään tosin vipellettiin autoon pelkissä villapuvuissa ja jätettiin toppahaalarit naulakkoon. Saatiin tänään Teeville vauvapulkka ja lumi olisi jo kaivattua. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ole todennäköisin sääilmiö, kun tien varsilla voi havaita leskenlehden ja taivaalla lentelee joutsenaurat. Ehkä talvi jää välistä..
Illemmalla päätin aloittaa uuden käsityöprojektin, kun vanhat on aikaa sitten valmistuneet ja jotain olisi kiva tehdä. Kaapissa odotteli kaksi vyyhtiä ontelokudetta, joista pitäisi valmistua virkkaamalla koreja. Ensin vyyhdit piti kuitenkin keriä ja siinähän paras apu on Teevi Janne. Niinpä miehet asialle ja kamera käteen..
Teevin päivä päättyy melko usein kylpyammeeseen, sillä tyypistä on vauvauinnissa kuoriutunut melkoinen vesipeto. Nykyisin kannattaa olla kuitenkin tarkkana, sillä kylvettäjä on yleensä vähintään yhtä märkä kuin itse kylpijä.
