Tänään pitkästä aikaa nautin kotipäivistä todella paljon. Aamupäivä puuhailtiin Teevin kanssa kaikenlaista; keiteltiin kalakeittoa, pestiin pyykkiä, leikittiin legoilla ja järjesteltiin tavaroita. Lounaan jälkeen tuuppasin pikkumiehen etupihalle unille ja huomasin kevätauringon lämmittävän voiman.
Niinpä kaivoin puutarhatuolin varastosta, keitin teen ja nappasin kirjan käteen. Mittari näytti +17 astetta ja aurinko lämmitti ihoa mukavasti. Nopeasti vierähti tunti auringossa kirjaa lueskellen, lintujen sirkutusta ja Teevin kuorsausta kuunnellessa. Kuinka voimauttavaa kevään tulo onkaan.
Teevi muutti torstaina meidän makuuhuoneesta omaan huoneeseen nukkumaan. Leikkiminen tapahtuu edelleen enimmäkseen olohuoneen lattialla, mutta onpahan nyt ainakin paikka Teevin omille tavaroille.
Muutos sujui rauhallisesti ja Teevi on nukkunut omassa huoneessaan erittäin hyvin. Kaikki osapuolet saavat paremmat unet, kun ei herätetä toinen toisiamme tuhinoillamme ja kyljen kääntämisellä.
Jos täällä Telkkublogissa kertoisi välillä itse päähenkilön toilailuista; niitä meinaan riittää. Kohta alkaa 10 kuukautta olla kasassa ja melkoinen määrä uusia taitoja ja metkuja paljastuu joka päivä. Meidän pikkumies on joka päivä vain isompi ja isompi, eikä se asia taida muuttua jatkossakaan. :)
Viime päivinä Teevi on keksinyt asioiden kurkkimisen. Teevi kurkkii ovien alle, pianon ja sohvan alle, tavaroiden taakse tai vaikka laatikoihin. Huvittavinta on, kun tyyppi kykkii peppu pystyssä sohvan vieressä ja kurkkii, mitä sieltä alta oikein löytyykään. Viimeksi vauvauinnissakin piti kurkata pukuhuoneen oven alta, jos vaikka isi näkyis siellä.
Isin perään ollaan nyt muutenkin. Aamulla itkettää, kun isi lähtee töihin ja sitten taas nauretaan kun nähdään ikkunasta, että isi tulee kotiin. Kotona Janne ei sitten saakaan hetken rauhaa, kun pikkumies konttaa perässä jopa vessaan.. Päivät onneksi sujuu hyvin, eikä isiä ikävöidä kesken päivän.
Mitäs täältä Veikon lelulaatikosta löytyykään?
Kävelyharjoitukset jatkuvat joka päivä. Kärryn kanssa mennään jo tosi kovaa pitkin kämppää ja nauru on herkässä. Vielä kun oppisi kääntymään itse. Ilman tukea askelten ottaminen ei ihan vielä suju, vaikka yritys on kova. Muutaman kerran jalka on noussut maasta, mutta sitten tasapaino on pettänyt ja peppu läsähtänyt maahan. Ei mene enää montaa päivää ja Teevi painelee Bitin harmiksi ympäri kämppää omin jaloin. Äitin ja isin pitäis varmaan suunnata nokkansa kenkäkauppaan ja hankkia Teeville kunnolliset ensiaskelkengät. Jotenkin ne tuntuvat kuitenkin vielä turhilta, kun ei tonne lumihankeen kukaan jaksa lähteä taapertamaan. Tulis vaan se kevät nopeasti, niin pääsis ulos leikkimään. :) Suomi on siitä huono maa, että aina ihmiset odottaa sitä seuraavaa vuodenaikaa. Oli se sitten mikä tahansa.
Kävelyn lisäksi lempipuuhiin kuuluu ehdottomasti legopalikoilla leikkiminen; varsinkin niiden repiminen irti toisistaan. Äidin hommiin kuuluu väsymätön legopalikoiden yhdistäminen irti repimistä varten. Legojen ohella myös kirjat ovat päässeet suurkulutuksen kohteeksi. Niitä pureskellaan, selataan, heitellään ja tutkitaan hyvin tarkasti. Parhaimmistoon tällä saralla kuuluu ehdottomasti lehmäkirja, joka ammuu nenästä painamalla. Teevi on keksinyt painamiseen ihan oman taktiikan ja käyttää omaa nenäänsä apuna. Sivusta katsojalla on naurussa pitelemistä, kun tyyppi tökkii kirjaa nenällään ja nauraa.
Teevistä on kuoriutunut oikea lukutoukka.
Unijärjestelyt on joulun jälkeen ollut vähän päälaellaan, eikä nukkumaan meneminen ole ollut kovin helppoa. Teevi on nukkunut oikeastaan vain isin syliin. Eilen päätin, että tähän on tultava muutos ja pistin Teevin iltamaidon jälkeen suoraan omaan sänkyyn. Tarvittiin 35 makuulle laskemista ja noin 20 ihhahhaata, että Teevi luovutti, mutta sinne jäi. Tänään päästiin 8 laskemisella ja muutamalla ihhahhaalla, joten eiköhän se omaan sänkyyn nukahtaminen muistu pian mieleen.
Muuten arki sujuu normaaleja raiteita pitkin, kevättä jo odotellen.
Nyt pääsin aloittamaan palmikkosukkien neulomisen. Ensin piti kyllä tehdä melkoinen määrä aivotyöskentelyä, että kuvio meni tajuntaan asti. Piirtelin itse elämäni ensimmäisen ruutupiirroksenkin ajatuksia hahmottamaan, ettei mene niin helposti neuloessa sekaisin. Ennen en ole edes osannut moista lukea. Mummi antoi kärsivällistä puhelinneuvontaa ja nyt alkaa jo sujua. Aluksi oli ongelmia sukkien reikärivin kanssa, kun en meinannut millään saada rei’istä yhtä suuria. Nyt se kuitenkin sujuu, kun opin tekemään langankierron oikeaa kautta eli nappaamaan langan puikolle yläkautta. Lisäksi jokatoisen kerroksen kavennukset pitääkin tehdä etureunasta ja jokatoisen takareunasta. Ihmeellistä kikkailua.
Näitä neuloessa meneekin kivasti tämä ilta ja lauantaiyön kipinävuoro. Mitenhän osaan olla ihan yksin kokonaisen yön kotona, kun Janne ja Teevi lähtevät jo tänään Raumalle? Huomenna suuntaankin heti aamusta tallille talvileireilemään tai huolehtimaan leiriläisten ruokahuollosta ja majoituksesta. Taitaa ikävä olla äideille hankalampaa kuin lapsille. Onneksi siellä on muuta seuraa ja ohjelmaa joka minuutiksi. :)
Ensimmäinen pipo valmistui jo viime torstaina ja viikonloppuna se löysi uuden kodin Sallan päästä. Viikonloppuna aloittelin uutta pipoa, jotta oma pääkin pysyisi lämpimänä. Aika helppoa ja nopeaa tuo kuviokin oli, kun ideasta sai kiinni. Seuraavaksi projektiksi puikoille pääsee palmikkosukat mallia mummi. Puhelinneuvottelun jälkeen ohjekin on raapustettu ruutupaperille ja enää odotellaan puikkoja. Etsin 3,5 numeron puikkojani hullunlailla, kunnes selvisi, että ne oleilevat Raumalla. No onneksi Janne suuntaa sinne lauantaina.
Tupsuun käytin Isoveljen sijasta ohuempaa lankaa, koska kerä loppui kesken. Lopputulos näyttää silti oikein kivalta ainakin omaan silmään. Tupsua tehdessä apuna oli mummin tupsukehikko, joka itseasiassa on varsin kelvollinen kapine. Ajattelin sitä aivan turhaksi, kun aina olen tupsut tehnyt pahvikiekoilla. Kehikkoon on kuitenkin helpompi kietoa lanka, eikä sitä aina tarvitse repiä kappaleiksi. Suosittelen!
