Avainsana-arkisto: uudet taidot

Kompisar

Pikkuhiljaa kaverit alkavat olla tärkeitä myös Teevin elämässä. Oman pihan leikkipuistossa pyörii onneksi iso joukko 1-4 -vuotiaita poikia, joten seuraa riittää. Suurin ilo tähän mennessä on kuitenkin ollut isompien lasten puuhien seurailu ja uusien taitojen opettelu matkimalla. Välillä meno onkin melko hurjaa, kun 1-vuotias yrittää matkia 3-vuotiasta, eikä se aina ihan suju. Teevi on kuitenkin oppinut hurjan hienosti selviytymään pihan vaativasta kiipeilytelineestä ja ajamaan potkumopolla muiden perässä. Monikaan yksivuotias ei ole yhtä reipas ja rohkea!

"Tää riippusilta on siis niin lälly!"

Pihassa oppii myös tärkeitä vuorovaikutustaitoja, kun kaikki leikkivät samoilla leluilla ja aina toisen lelut ovat parempia kuin omat. Lainaaminen, vuorottelu ja pikkuriitojen sopiminen ovat jo arkipäivää Teevinkin elämässä.

Teevi pitää puoliaan mopon suhteen.

Olemme taas pitkästä aikaa viettäneet aikaa Teevin ihka ensimmäisen ystävän, Linan, kanssa ja kaverukset ovatkin melkoinen tihulaiskaksikko. On hauska katsoa, kuinka samanlaisia ja toisaalta erilaisia meidän taaperot on. Kaksikko on tuntenut syntymästään asti, joten heistä tulee varmasti tärkeät ystävykset pikkuhiljaa. VIelä ei yhteiset leikit kiinnosta kovinkaan paljoa, mutta varmasti vuoden päästä viimeistään saadaan seurata yhteisiä leikkihetkiä. :)

 

Iso mies, pieni uhma.

Toisinaan meillä asuu jo aika iso pikkumies, mutta toisinaan se hukkuu johonkin ja lattialla rimpuileekin uhmakas ja kiukkuinen taapero. Tänään on ollut jälkimmäinen päivä. Jokainen e-alkuinen kaksikirjaiminen sana saa aikaan itkupotkuraivarit, joiden taltuttamiseen vaaditaankin jokunen tovi. Hermo menee myös, jos joku asia ei aivan heti onnistu. Jos palapelin pala ei sovikaan koloon välittömästi, sohva on kiipeämiseen liian korkea tai lapio ei suostu yhteistyöhön, on raivari taattu. Mistähän lie perinyt tämänkin ominaisuuden? Luulenpa, että suurin turhautumisen aihe on tällä hetkellä kuitenkin se, ettei vielä saa sanotuksi asioitaan, eikä äiti aina heti ymmärrä, mitä pienessä mielessä pyörii.

Onneksi useimpina päivinä sängystä herää jo reipas poika, joka tomerasti auttaa erilaisissa kotihommissa. Sanavarasto on kehittynyt ymmärtämisen osalta jo melkoiseksi ja tavaroiden hakeminen onkin mielihommaa. Vaipanvaihdon aikaan Teevi hakee itse uuden vaipan ja vie likaisen roskikseen. Pyykkiä ripustaessa hän ravistaa ja ojentaa pyykit yksitellen ripustettavaksi. Myös imurointi ja pölyjen pyyhkiminen kuuluu ehdottomiin lempipuuhiin. Väsymyksen yllättäessä mennään sängyn viereen ja unikin tulee jo itsekseen omassa sängyssä. Tänään syöttötuolista poistettiin turvakaari ja ruokahetki menikin heti rauhallisemmissa merkeissä. Teevi on jo aikaa sitten oppinut nousemaan pois syöttötuolista turvakaaresta huolimatta eli ihan turhaanhan se siinä oli. Nyt hän istui nätisti ja melko ylpeänä paikoillaan koko ruokailun ajan.

Näin istuu isot pojat.

 

 

Kaatuu!

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi.. ja kuusi palikkaa muodostavat Teevin käsissä tornin. Kauaa ei torni pystyssä pysy, koska leikin paras osa on tietysti kaataminen.

Näin tää vaan sujuu.
Väli aplodit itselle onnistuneesta suorituksesta.
Kolmas palikka on jo aseteltava keskittyneesti.
KAATUU!

Kuutta palikkaa korkeampaa tornia ei vielä saada aikaiseksi, koska palikoita on tasan kuusi. Onneksi tämä asia korjantuu lähipäivinä.. :) Sitten rakennetaankin oikea pilvenpiirtäjä. Ja kaadetaan se, tietenkin!

Taapero ja sen kärry.

Joulupukki toi Teeville taaperokärryn ja sinnikäs harjoittelu on tuonut kävelytaidon. Vielä kärry on miestä nopeampi ja matka tuppaa päätymään mahalaskuun, mutta into on silti kova. Vasta eilen ja tänään kärry on päässyt oikeaan käyttöön, kun Teevi on harjoitellut kävelyä isin opastuksessa. Sen huomioon ottaen, kehitys on ollut huimaa ja nyt mennään pieniä matkoja jo ihan yksin.

Tästä se lähtee.
Kävely on aika kivaa.
Eteenpäin..
Hups! Tie päättyy.
"Kato isi!"
"Ja äiti myös."
Ei se pysähtyminen onneksi menoa haittaa.

Kohta meillä siis kävellään. Toivottavasti yölliset kävelyharjoitukset voi sen jälkeen unohtaa ja keskittyä vain lepäämiseen.