Pari viikkoa sitten osallistuin opiskelijaristeilylle (elämäni ensimmäiselle!), mutta ei siitä sen enempää kuin se, että löysin sieltä tuliaiseksi Teevin joulunodotuksen hittituotteen: muumijoulukalenterin. Omaa mieltäni lämmitti se tosiasia, että kalenterin kylkeen oli liimattu -50% -tarra. Tässä vaiheessa en nimittäin vielä osannut arvata kalenterin tuomaa iloa ja jännitystä joulua odottavan 2-vuotiaan elämässä. Pelkoni oli, että kaikki luukut on revitty auki jo ennen ensimmäistä adventtia ja suurin osa hahmoistakin on hukkunut jo Lucian päivään mennessä. Toisin kuitenkin kävi.

Teevi on hyvin tarkka kalenterin hahmoista ja malttaa hienosti odottaa oikeaa päivää ennen luukun avaamista. Aamuisin kalenteria ei yleensä ehditä avaamaan, mutta heti päiväkotipäivän jälkeen Teevi kipittää kalenterin luo ja sanoo: ”Avataan tää!” ja ”Mitäs sieltä mahtaa tulla?” (tuo ”mahtaa” täytyy tunkea nykyisin joka lauseeseen, mistä lie opittua).  Luukku avataan suuren jännityksen leijuessa ilmassa ja seuraava kysymys on ”Kukas tää on?”. Kalenterin sisältä onkin löytynyt jo monta uudempaa tuttavuutta, kuten ”Hattivaiset”, ”Eedlikson”, ”Vilijonkan laspi” ja tietenkin ”esi-isä”.

Hahmot pääsevät ulos kolostaan vain hetken ihmettelyä varten ja sen jälkeen Teevi järjestää ne tunnollisesti takaisin omiin luukkuihinsa. Siellä ne viettävät suurimman osan ajastaan, eikä niillä saa leikkiä tai pitää esillä. Jokaisena päivänä avataan kaikki siihen mennessä avatut luukut uudelleen ja tarkistetaan, että kaikki on tallessa. Minua huvitti suuresti, kun tajusin, että Teevi on perinyt tämän hyvin tarkan järjestelmällisyyden minulta. Itseltäni tämä ominaisuus on kyllä kadonnut johonkin näin aikuisikään mennessä. Ainakin osittain. Muutenkin on hauskaa huomata, miten omat ja Jannen ominaisuudet alkavat näkyä enemmän ja enemmän myös Teevissä. Mistä lie johtuukin, että Teeville jaettiin itsenäisyyspäivän juhlassa ”vuoden höpöttäjä” -mitali?

Muuten meillä ei vielä ole päästy joulunodotuksen sisälle, sillä loppuvuoden kiire ja stressi tuntuu vielä painavan niskassa. Huomenna on kuitenkin vuorossa vuoden viimeiset tentit ja sen jälkeen voi pikkuhiljaa alkaa valmistautua jouluun. Joulukortit on tekemättä (ja varmaan myös jäävät tekemättä), joululahjat on hankkimatta, joulukoristeet levittämättä ja joulumieli löytymättä, mutta kyllä se joulu sieltä tulee vaikka ilman näitä kaikkia, väistämättä.