Kaikki kirjoittajan Milla artikkelit

Ruutuja ja silmukoita.

17/02/2012Arkielämäädiy, TeeviMilla

Nyt pääsin aloittamaan palmikkosukkien neulomisen. Ensin piti kyllä tehdä melkoinen määrä aivotyöskentelyä, että kuvio meni tajuntaan asti. Piirtelin itse elämäni ensimmäisen ruutupiirroksenkin ajatuksia hahmottamaan, ettei mene niin helposti neuloessa sekaisin. Ennen en ole edes osannut moista lukea. Mummi antoi kärsivällistä puhelinneuvontaa ja nyt alkaa jo sujua. Aluksi oli ongelmia sukkien reikärivin kanssa, kun en meinannut millään saada rei’istä yhtä suuria. Nyt se kuitenkin sujuu, kun opin tekemään langankierron oikeaa kautta eli nappaamaan langan puikolle yläkautta. Lisäksi jokatoisen kerroksen kavennukset pitääkin tehdä etureunasta ja jokatoisen takareunasta. Ihmeellistä kikkailua.

Näitä neuloessa meneekin kivasti tämä ilta ja lauantaiyön kipinävuoro. Mitenhän osaan olla ihan yksin kokonaisen yön kotona, kun Janne ja Teevi lähtevät jo tänään Raumalle? Huomenna suuntaankin heti aamusta tallille talvileireilemään tai huolehtimaan leiriläisten ruokahuollosta ja majoituksesta. Taitaa ikävä olla äideille hankalampaa kuin lapsille. Onneksi siellä on muuta seuraa ja ohjelmaa joka minuutiksi. :)

Pipo

15/02/2012ArkielämäädiyMilla

Ensimmäinen pipo valmistui jo viime torstaina ja viikonloppuna se löysi uuden kodin Sallan päästä. Viikonloppuna aloittelin uutta pipoa, jotta oma pääkin pysyisi lämpimänä. Aika helppoa ja nopeaa tuo kuviokin oli, kun ideasta sai kiinni. Seuraavaksi projektiksi puikoille pääsee palmikkosukat mallia mummi. Puhelinneuvottelun jälkeen ohjekin on raapustettu ruutupaperille ja enää odotellaan puikkoja. Etsin 3,5 numeron puikkojani hullunlailla, kunnes selvisi, että ne oleilevat Raumalla. No onneksi Janne suuntaa sinne lauantaina.

Tupsuun käytin Isoveljen sijasta ohuempaa lankaa, koska kerä loppui kesken. Lopputulos näyttää silti oikein kivalta ainakin omaan silmään. Tupsua tehdessä apuna oli mummin tupsukehikko, joka itseasiassa on varsin kelvollinen kapine. Ajattelin sitä aivan turhaksi, kun aina olen tupsut tehnyt pahvikiekoilla. Kehikkoon on kuitenkin helpompi kietoa lanka, eikä sitä aina tarvitse repiä kappaleiksi. Suosittelen!

Jäinen satumaa.

12/02/2012Arkielämäätalvi, valokuvausMilla

Tortaina ajeltiin Somerolle viettämään talvipäivää. Matkalla maisemat olivat kuin sadusta; lumiset puut kimmelsivät auringossa ja silmän kantamattomiin näkyi vain puhdasta lunta. Teevi kuitenkin tuhisi takapenkillä, enkä viitsinyt pysähtyä näkyjä kuvaamaan. Perillä mummilla linssin eteen pääsivät kuuraiset terassin ikkunat. Kauniita ja mielenkiintoisia kuvioita luonto olikin saanut aikaan.

Puikoilla.

08/02/2012ArkielämäädiyMilla

Viimeinkin sain inspiraation ja aloitin uuden käsityöprojektin. Tällä kertaa innostuin Janinan palmikkovillityksestä ja päätin itsekin kokeilla palmikoiden neulomista. Alkuun ohjetta piti tankata kerta toisensa jälkeen, mutta nyt neulominen sujuu jo ulkomuistista. Turhaan olen siis vältellyt hankalan näköisiä palmikkoneuleita. Oikeasti ne on ihan yksinkertaisia, enkä apupuikkoakaan ole tarvinnut. Mummi neuvoi, ettei apupuikkoa kannata ostaa, koska se on hankala. Itse taas päädyin apupuikottomuuteen siitä syystä, että ne olivat kaupasta loppu. Hyvin sujuu ihan tavallisella sukkapuikollakin, kun itse työ on pyöröpuikolla.

Pipon ohjeen löysin Kaitaliinan blogista. Sieltä löytyy myös paljon muita ihanuuksia neuleohjeista resepteihin, kannattaa siis käydä kurkkaamassa. Neuleohjeet ovat selkeitä ja kysyäkin saa, jos ei ihan mene jakeluun. Loistavaa!

Pipoa kutoessa tutustuin myös uuteen lankaan, Novitan Isoveljeen. Yleensä en ole kutonut mitään Nalle-lankaa paksummasta, koska en tykkää pitää paksuja neuleita. Pipoon tuo lanka on kuitenkin juuri sopiva ja työkin valmistuu mukavan nopeasti paksusta langasta. Puikkovarastonikin karttuu puikko puikolta; tätä työtä varten täytyi hankkia 40cm numero 6 pyöröpuikko. Toivottavasti joskus voi aloittaa työn kuin työn kiertämättä puikkokaupan kautta. Ehkä sitten mummona.

Kerrankin kotona.

05/02/2012ArkielämääMilla

Viikonloppua on vietetty oman kodin suojissa, pitkästä aikaa. Perjantaista asti onkin vain lököilty, eikä todo-lista ole juuri lyhentynyt.. Ei se onneksi haittaa. Välillä on ihan mukavaa vain olla ja möllöttää, vielä kun Teevikin keksis lököilyn mukavuuden. Tänä aamuna yritin sitä Teeville opettaa, mutta 20 yli seitsämän oli pakko nousta ylös, kun unipuput lenteli ja eiffeltorni meinas tulla niskaan.

Eilen päiväohjelmaan kuului ikeareissu ja tyhjäksi päässeen jääkaapin täydennystä. Kerrankin päästiin ikeasta ulos ilman yhtään heräteostosta, kuitin loppusumman ollessa 10€. Listalla oli pääasiassa lisäkoukkuja muumimukitankoihin, mutta ostettiin myös pattereita ja tiskiharja. Ilman hodareita ei tietenkään voi ovesta poistua, joten hodaritiskin kautta autoon ja ruokakauppaan. Nam.

Muumimukinäyttely on ollut joulun jälkeen vajavainen, kun tangoista on puuttunut koukkuja ja uusia mukeja on tullut jopa neljä. Nyt seinältä löytyy 22 muumimukia ja yksi odottelee vielä kaapissa siihen asti, että saadaan parillinen määrä kuppeja tankoon. Seuraavaksi täytyy varmaan ostaa uusi tanko. :)

Illalla herkuteltiin terveellisillä herkuilla, kun ruokakaupassa valittiin sipsien tilalle kasviksia ja dippiä. Oli aika herkkua!

Tänään rentoilua on jatkettu sunnuntaityyliin. Teevin päiväunien jälkeen suunnattiin kävellen äänestämään, kun minulta oli jäänyt ennakkoääni antamatta. Pakkasesta huolimatta Teevi viihtyi hyvin kantorepussa ja punainen nenä vain vilkkui, kun pää kääntyi milloin minkäkin kiinnostavan perässä. Ilma ei omaan nenäänkään tuntunut niin kylmältä kuin aiemmin tällä viikolla, liekö syynä tottuminen vai oikea lauhtuminen.

Iltapäivällä saatiin vielä vieraita Rauman suunnalta ja Teevi sai ihania uusia lakanoita. Nyt pikkuinen jo kuorsaa isin sylissä ja pääsee kohta uusiin lakanoihin nukkumaan. Toivottavasti uni maistuu sinisten siilien seurassa.

Taapero ja sen kärry.

04/02/2012ArkielämääTeevi, uudet taidotMilla

Joulupukki toi Teeville taaperokärryn ja sinnikäs harjoittelu on tuonut kävelytaidon. Vielä kärry on miestä nopeampi ja matka tuppaa päätymään mahalaskuun, mutta into on silti kova. Vasta eilen ja tänään kärry on päässyt oikeaan käyttöön, kun Teevi on harjoitellut kävelyä isin opastuksessa. Sen huomioon ottaen, kehitys on ollut huimaa ja nyt mennään pieniä matkoja jo ihan yksin.