Sillä aikaa, kun täällä on ollut hiljaista, me ollaan reissattu ja temmelletty ympäriinsä Teevin kanssa. Viime keskiviikkona otimme suunnaksi Someron ja vietimme siellä isomummilapäivää. Somerolta jatkoimme kummilaan, Hennalle ja perjantaina siirryimme mummilaan viikonlopun viettoon.

Melkoinen reissu olikin. Hennalla Teevi oppi kävelemään ilman tukea ja ottikin jo melkein 10 huojuvaa askelta heti ensi yrittämällä. Taitoa on harjoiteltu loppuviikon aikana, mutta ei se kävely vielä ihan ilman muksahduksia suju..

Nyt me ollaan kuitenkin taas kotona ja päivä alkoi reippaalla kauppareissulla. Teevi varustautui keväiseen auringonpaisteeseen uusilla kengillä, hanskoilla ja päheillä arskoilla.

Kevätterveiset kaikille täältä Turusta! Ihana aurinko on vihdoin täällä.

Jos täällä Telkkublogissa kertoisi välillä itse päähenkilön toilailuista; niitä meinaan riittää. Kohta alkaa 10 kuukautta olla kasassa ja melkoinen määrä uusia taitoja ja metkuja paljastuu joka päivä. Meidän pikkumies on joka päivä vain isompi ja isompi, eikä se asia taida muuttua jatkossakaan. :)

Viime päivinä Teevi on keksinyt asioiden kurkkimisen. Teevi kurkkii ovien alle, pianon ja sohvan alle, tavaroiden taakse tai vaikka laatikoihin. Huvittavinta on, kun tyyppi kykkii peppu pystyssä sohvan vieressä ja kurkkii, mitä sieltä alta oikein löytyykään. Viimeksi vauvauinnissakin piti kurkata pukuhuoneen oven alta, jos vaikka isi näkyis siellä.

Isin perään ollaan nyt muutenkin. Aamulla itkettää, kun isi lähtee töihin ja sitten taas nauretaan kun nähdään ikkunasta, että isi tulee kotiin. Kotona Janne ei sitten saakaan hetken rauhaa, kun pikkumies konttaa perässä jopa vessaan.. Päivät onneksi sujuu hyvin, eikä isiä ikävöidä kesken päivän.

Kävelyharjoitukset jatkuvat joka päivä. Kärryn kanssa mennään jo tosi kovaa pitkin kämppää ja nauru on herkässä. Vielä kun oppisi kääntymään itse. Ilman tukea askelten ottaminen ei ihan vielä suju, vaikka yritys on kova. Muutaman kerran jalka on noussut maasta, mutta sitten tasapaino on pettänyt ja peppu läsähtänyt maahan. Ei mene enää montaa päivää ja Teevi painelee Bitin harmiksi ympäri kämppää omin jaloin. Äitin ja isin pitäis varmaan suunnata nokkansa kenkäkauppaan ja hankkia Teeville kunnolliset ensiaskelkengät. Jotenkin ne tuntuvat kuitenkin vielä turhilta, kun ei tonne lumihankeen kukaan jaksa lähteä taapertamaan. Tulis vaan se kevät nopeasti, niin pääsis ulos leikkimään. :) Suomi on siitä huono maa, että aina ihmiset odottaa sitä seuraavaa vuodenaikaa. Oli se sitten mikä tahansa.

Kävelyn lisäksi lempipuuhiin kuuluu ehdottomasti legopalikoilla leikkiminen; varsinkin niiden repiminen irti toisistaan. Äidin hommiin kuuluu väsymätön legopalikoiden yhdistäminen irti repimistä varten. Legojen ohella myös kirjat ovat päässeet suurkulutuksen kohteeksi. Niitä pureskellaan, selataan, heitellään ja tutkitaan hyvin tarkasti. Parhaimmistoon tällä saralla kuuluu ehdottomasti lehmäkirja, joka ammuu nenästä painamalla. Teevi on keksinyt painamiseen ihan oman taktiikan ja käyttää omaa nenäänsä apuna. Sivusta katsojalla on naurussa pitelemistä, kun tyyppi tökkii kirjaa nenällään ja nauraa.

Unijärjestelyt on joulun jälkeen ollut vähän päälaellaan, eikä nukkumaan meneminen ole ollut kovin helppoa. Teevi on nukkunut oikeastaan vain isin syliin. Eilen päätin, että tähän on tultava muutos ja pistin Teevin iltamaidon jälkeen suoraan omaan sänkyyn. Tarvittiin 35 makuulle laskemista ja noin 20 ihhahhaata, että Teevi luovutti, mutta sinne jäi. Tänään päästiin 8 laskemisella ja muutamalla ihhahhaalla, joten eiköhän se omaan sänkyyn nukahtaminen muistu pian mieleen.

Muuten arki sujuu normaaleja raiteita pitkin, kevättä jo odotellen.