Tämä on todellakin blogin kahdessadas artikkeli. Huisia. Sen kunniaksi esittelen teille lahjakkaan valokuvaajan otoksia parin viikon takaa.
Mennin sukkamuotia.Menni ja sen täti.Pikkusikko.”UKA” vuhvuh.Peilipissiskuva. Vähän meni hutiin.Patteritaidetta.Omat jalat.Mattotekstuuria.
Teevi sai Lauralla kameran käteensä ja alkoi räpsiä. Tällä tahdilla pikkuherrasta saattaa tulla tulevaisuuden valokuvaaja. Ainakin kuvamateriaalia satelee siihen tahtiin. Osa on jopa hienosti tarkennettu ja taiteellista silmääkin näyttää löytyvän. ;)
On niiin kovin hiljaista blogin virrassa, että tulin esittelemään pari kivaa fotoa Mennin iltapäivästä. Milla ja Teevi ovat partiossa, joten meillä on taas ihan omat bileet. (täällä huutelee siis perheen isähenkilö)
Tänään sain siitä kuvamateriaalia, kun palasin yhdistetyltä kirpputori-partioreissulta. Isi siis harjoittelee lapsikuvausta ja lapset poseeraamista. Vielä lapsilla on petrattavaa paikallaan pysymisessä, mutta isi on jo aika hyvä.
Eilen satoi vettä koko päivän. No onneksi pikkusade ei tätä perhettä pysäytä, vaan me suuntasimme illan pimeyteen lenkille. Heijastinliivein, lisäheijastimin ja sadekuplan alle verhoituin tuplarattain lähdimme liikenteeseen. Tunnin reippailu suuntautui mun lempparipaikalle, Halistenkoskelle.
Koskella räpsin muutaman kuvan vesisadetta uhmaten. Hipstamaticin random-asetuksilla tuloksena olikin melko hienoja ylläreitä, vaikka Janne epäilikin mustaa lopputulosta. Eikö olekin aika hieno paikka?
Tortaina ajeltiin Somerolle viettämään talvipäivää. Matkalla maisemat olivat kuin sadusta; lumiset puut kimmelsivät auringossa ja silmän kantamattomiin näkyi vain puhdasta lunta. Teevi kuitenkin tuhisi takapenkillä, enkä viitsinyt pysähtyä näkyjä kuvaamaan. Perillä mummilla linssin eteen pääsivät kuuraiset terassin ikkunat. Kauniita ja mielenkiintoisia kuvioita luonto olikin saanut aikaan.
Heippa taas pitkästä aikaa. Meillä on elelty tavallistakin tavallisempaa arkielämää ja pieni laiskuuskärpänen on päässyt puraisemaan blogivarpaastani. Tai sitten se kaikki bloggausenergia on ohjautunut heppablogiin, jota on nyt tohinalla väännetty viikon verran ja vihdoin alkaa näyttää hyvältä. Käy vaikka kurkkaamassa osoitteessa kirkonkulmanratsutalli.net/blogi. Jokatapauksessa on käynyt niin, että tämä Telkku on jäänyt pahasti jälkeen meidän elämästä. Hups.
Mulla on valokuvausmasennus, kun odottelen vaan uutta objektiivia postilaatikkoon, eikä vanhalla jaksais millään kuvata mitään. Eli siis vihdoin se uusi putki on tilattu ja ihan oikeasti matkalla meille. Kiitos kaikille joulutontuille ja Jannen ahkeroinnille, että meillä oli varaa päivittää kuvauskalustoa. Pian pääsee kuvailemaan Teeviä ja heppoja ja vaikka mitä. Toivottavasti valokuvausinspiraatio nostaisi päätään ja pääsisin taas valokuvauksen makuun, muutenkin kuin automaatilla räpsien. Nyt ainakin tuntuu siltä, että olis kiva mennä ulos tutkimaan maailmaa etsimen läpi. Kaikki näyttää niin kivalta aurinkoisena pakkaspäivänä.
Tässä päivityshiljaisuuden aikana Teevi on oppinut seisomaan ilman tukea jo melko pitkiäkin aikoja. Tosin seisomaan nousussa tarvitaan vielä tukea, eikä tyyppi itsekään taida tietää seisovansa vain käteen puristetun sukan henkistä tukea vasten. Vähän aikaa huojutaan ja sitten pyllähdetään taas lattialle. Onneksi kaatumiseen on kehittynyt hyvä taktiikka, eikä takaraivo enää pamahda lattiaan läheskään joka kerta. Ei nyt ihan vielä tarttis lähteä kävelemään kuitenkaan, vaikka isomummi pelottelikin, että Eero-eno on alkanut kävelemään 10 kuukauden iässä.
"Häh?"Legopalikasta saa henkistä tukea.
Äiti ei aina ihan ehdi näihin tilanteisiin mukaan."Äiti, kato nyt!"Polvet koukkuun ja pyllylleen. Niin nämä harjoitukset yleensä päättyy."Nyt mä voisin tulla syliin huilaamaan, mut ota ensin se kuva."