Teevin tilankäytön puolesta meille mahtuisi vaikka vitoset. Nimittäin jokaöiset konttausharjoitukset päättyvät useimmiten taskuparkkeeraukseen aivan sängyn päätyyn.
Hyvää yötä kaikille!
Avainsana-arkisto: Teevi
Kiireistä kivaa
Oi oi. Kohta joku pääsee taas sanomaan, etten minä KOSKAAN päivitä tänne YHTÄÄN mitään. No, niin saattaa tosiaan käydä, jos viikko-ohjelma on yhtä kiireinen, kun meillä on ollut. Kivaa meillä on silti ollut. Kiire on paras ystäväni, koska silloin on oltava tehokas ja ikävätkin hommat tulevat tehdyiksi ikäänkuin huomaamatta.
Teevi on tällä viikolla (vihdoin!) oppinut konttaamaan eteenpäin. Ainakin silloin, kun edessä on jotain kiellettyä mielenkiintoista tavaraa. Tällaisia konttausmotivaattoreita ovat esimerkiksi Bitti, erilaiset johdot ja kaapelit, puhelin, kaukosäädin jne. Harmistuksilta ei ole kuitenkaan vältytty, kun edelleen konttausasennosta läsähtää aika usein naamalleen. Toinen uusi ilmiö on karhunkävely, jota Teevi harrastaa konttauksen lisäksi. Jalat ja kädet tikkusuorina, peppu pystyssä, herra yrittää päästä eteenpäin lattialla. Tämä etenemismuoto ei kuitenkaan ole tuottanut haluttua tulosta, joten useimmiten täytyy ottaa ryömimisvaihde käyttöön.
Eilen meillä oli pikkujoulumeininkiä, kun ihana pikku-Lina perheineen oli meillä ja syötiin mahat aivan liian täyteen hampparia. Oli ihan huippukiva ja herkullinen päivä. Ensin käytiin yhdessä valitsemassa kaupasta parhaat raaka-aineet ja sitten palattiin kotiin väkertämään megasuperhamppareita. Ihanaa tehdä asioita toisen pikkuperheen kanssa, kun lapset voi leikkiä keskenään ja aikuisillakin riittää juteltavaa, eikä ketään haittaa, jos mainitsee vaipanvaihdon kesken ruokailun.
Iltapäivällä käväistiin vielä asukastoimikunnan järjestämissä pikkujouluissa kerhohuoneella. Sielläkin sai herkutella ja tutustuttiin vähän paremmin naapuroston lapsiperheisiin. Kiva huomata, että pihapiirissä kasvaa uusi hiekkalaatikkosukupolvi Teevin kavereiksi. :)
Tänään sai avata partiolaisten joulukalenterin ensimmäisen luukun. Onhan sinullakin omasi? Olo ei kuitenkaan ollut kovinkaan jouluinen, säästä puhumattakaan. Vesisadetta uhmaten suuntasimme kuitenkin joulumarkkinoille äitini ja tätini kanssa. Teevi jäi isin kanssa päikkäreille kotiin ja naiset sai shoppailla rauhassa. Markkinoilla oli aika surkea ilmapiiri kun vettä tuli vaakatasossa ja ihmisiä oli vain kourallinen liikkeellä. Näin kuitenkin jotain todella suloista; jokivarren puunrunkoon oli väkerrelty tälläinen:
En tiedä, lieneekö kyseessä jokin kulttuuripääkaupunkitempaus vai pienen lapsen leikki, mutta valloittava tämä puunkoloihin rakennettu koti oli. Kodissa oli vielä olohuone ja vihreä asukas, mutta niistä ei ole kuvaa. Minua yllätti, että tämä taideteos oli saanut olla ihan rauhassa, eikä kukaan ollut tökkinyt postilaatikkoa nurin tai nyppinyt simpukoita pihatiestä omaan taskuun. Kiitos ihanat ihmiset!
Peilikuvia
Tänään kun äiti oli hevostelemassa, Teevi pääsi (jälleen kerran) hassuttelemaan isin kanssa.
Huomenta!
Yleensä asiat näyttävät valoisammilta aamuisin. Niin kävi meille tänä aamuna, kun Teevi nukkui 13 tunnin yöunet ja oli herättyään kuin toinen lapsi. Äiti ja isikin saivat hyvät unet ja koko perhe mönki sängystä ylös vasta vähän vaille kymmenen.
Kurkotus ylöspäin.
Tänään se vihdoin onnistui; Teevi pääsi kuin pääsikin punkemaan itsensä istumaan! Viikkojen kova ähellys palkittiin isolla kuhmulla, kun tasapaino ei riittänytkään ja tuloksena oli kupsahdus suoraan tv-tasoa päin. Se ei kuitenkaan menoa haitannut, vaan harjoitukset jatkuivat samaan malliin.
Kova treeni väsytti pikkuista niin, että vihdoinkin tänään sain hänet nukkumaan kahdet päikkärit. Melko lyhyet, mutta kuitenkin. Toivottavasti rytmi säilyisi tällaisena, eikä iltakiukuttelu palaisi ohjelmistoon. Tänään olin taas illan partiossa, mutta ilmeisesti isin seurana oli ollut hieman parempituulinen pikkumies.
Kuvissa näkyykin hienosti kasvaneet alahampaat. Tänään vilkkui jo ylärivissäkin valkoista, kun viikonlopun aikana puhkesi kolme ylähammasta. Ei ihme, jos vähän on kärttyinen, kun ikenet puhkeilee tohon tahtiin!
Manduca
Kantokiertueen kunniaksi päätin itsekin kirjoittaa vähän meidän perheen kantotottumuksista ja -välineistä. Meillähän on tällä hetkellä käytössä pääasiassa manduca, mutta Teevin ollessa ihan pieni, kannoin häntä myös liinassa.
Meillä ei kanneta minkään psyykkisen tai fyysisen kehityksen takia, vaan käytännön pakosta. On toki mukavaa, että kantaessa lapsi saa olla lähellä ja kokea olonsa turvalliseksi repun suojissa, mutta useimmiten syy kantamiseen löytyy siitä, että vaunuilla ei pääse tai tarvitsen käsiäni johonkin muuhun. Liikumme koko perheen voimin paljon metsässä, johon harvoin on asiaa vaunujen kanssa, vaikka polut olisivat kuinka leveitä ja rattaat kuinka jousitetut ja suurirenkaiset tahansa. Silloin manduca on ehdoton apuväline. Yhden partiolaisen ja yhden suunnistajan perheessä metsä ja luonto ovat tärkeässä roolissa ja meistä on tärkeää kuljettaa Teeviä mukana metsässä mahdollisimman paljon. Näin metsästä tulee luonnollinen ja tuttu ympäristö jo pienestä pitäen.
Lisäksi reppua käytetään kaupungilla, kun Teevi ei jaksa millään olla vaunuissa. Säästösyistä vaunut on kuitenkin kaupungilla mukana, koska siten pääsee ilmaiseksi bussiin. :) Miksi ihmeessä käytäntö ei voisi olla se, että alle 7-vuotiaan kanssa pääsee ilmaseksi oli hän rattaissa tai ei?
Yleensä kantojuhdaksi pääsee isi, mutta kannan toki itsekin, jos olen yksin liikkeellä. Painolasti hidastaa Jannen kiitolaukkaa kätköilyretkillä edes vähän ja mä pysyn perässä nippanappa. Teevin ollessa pienempi, pidin enemmän kantoliinasta kuin manducasta, mutta nyt myös minä olen oppinut pitämään manducasta enemmän. Liinana meillä oli Kimperin 5 metrinen trikooliina, josta pidin jo kuosinkin takia aivan mielettömästi. Liinan sidontaan meni toki aina hetki aikaa ja opettelemista riitti aluksi. Liinan sai kuitenkin tiukemmalle ja vauvan erilaisiin asentoihin kuin manducassa, joten pienen koliikkisen vauvan sai helpommin rauhoittumaan liinaan.
Manducassa ehdotonta plussaa on sen helppo pukeminen ja hyvät säätömahdollisuudet. Reppu sopii niin miehelle kuin minullekin, eikä säätöjen muuttamiseen mene puoltapäivää. Manducan hyvän lantiovyön takia taakka ei tunnu painavalta, vaikka mukana raahaa melkein 10 kiloista lasta. Myös pehmusteet ovat hyvät, eikä hiertymiä pääse syntymään pitkänkään kantamisen aikana. Ihan pienelle vauvalle repussa on vauvatuki, jota en kyllä koskaan osannut käyttää kunnolla. Teevi jäi aina hassuun asentoon ja vaihdoin nopeasti liinaan. Nyt isompana Teevi asettuu reppuun oikein hyvin ja nauttii olostaan korkealla. Nyt Teevi jo näkee ympärilleen repusta ja viihtyy siellä pitkiäkin aikoja. Usein pitkän kävelylenkin aikana pikkumies nukahtaa tasaiseen hytkyntään. Tällöin on kätevää, että repussa on erillinen ”huppu”, joka tukee päätä, jos lapsi ei jaksa kannatella sitä itse tai nukahtaa kesken reissun.
Tänään olen opetellut Teevin laittamista manducaan selkäpuolelle. Se ei ole niin yksinkertaista, mutta opettelu on kaiken vaivan arvoista. Selässä kantaminen jättää kädet vapaiksi muille askareille ja itkuinen lapsi on helppo pitää lähellä, vaikka ruokaa laittaessa. Yleensä kannan Teeviä etupuolella, mutta arjen askareet eivät suju kovin helposti kun rintakehästä kasvaa lapsi ja kädet lyhenevät 20 sentillä. Yritäpä siinä sitten ripustaa pyykkiä, pedata sänkyä tai kuoria perunoita. Tänään sain keitettyä Teeville sosetta ja vanhemmille jauhelihakeittoa kun Teevi tutkiskeli maailmaa repusta käsin.
Ei Teevi tietenkään koko päivää repussa roiku. Pyrin siihen, että Teevi olisi lattialla mönkimässä suurimman osan päivästä. Sitterikin on käytössä pääasiassa ruokahetkinä, kun Teevi juo maitoa pullosta. Teevi viihtyykin jo hyvin pitkiä aikoja lattialla ja harjoittelee liikkumista jatkuvasti. Myös lelut ovat saaneet aivan uuden merkityksen, kun herra ryömii lelujen perässä ja innostuu uusista tavaroista jatkuvasti. Välillä kuitenkin kokoaikainen konttaus- ja istumisharjoittelu vie voimat ja on kiva päästä rötköttelemään äitin selkään.
Kantoliinan plussat/miinukset:
+ erilaiset sidonnat
+ tiukka
+ ei hiertäviä hihnoja
+ mahdollistaa imettämisen ja lapsen nukkumisen
– sidontojen opetteleminen vie aikaa
– trikooliina löystyy, jos liikkuu paljon
– nukkuva lapsi on vaikea saada pois liinan sisältä
Manducan vastaavat:
+ tukeva
+ helppo pukea päälle
+ todella hyvät säätömahdollisuudet
+ ei niin kuuma kesällä
+ saa selkään tai eteen
– lapsella vain yksi asento