Teatteritreenit
Ollako vai eikö olla, kas siinä tämän illan pulma.
Totuus tulee Teevin suusta.
Esikoiseni kanssa käyty keskustelu tänään töiden jälkeen:
M: Missäs äiti oli tänään?
T: Koulussa
M: Mihis äiti sitten meni?
T: Töihin. Isi menee töihin.. välillä.
M: Mihis te lähdette huomenna isin töiden jälkeen?
T: Raumalle. Äiti jää kotiin.. siivoomaan.
Että niin.
Tulehdusputki avattu
No niin. Nyt se on alkanut, nimittäin räkäkausi ja päiväkodin tautikannan läpikäyminen. Ensimmäiset merkit tästä lähestyvästä tautikaudesta saatiin jo ensimmäisellä päiväkotiviikolla, kun molempien nenä muuttui katkeamattoman limavanan tuottajaksi. Tämä trendi on jatkunut siitä asti ja loppuu kuulemma jouluna, kunnes tammikuussa alkaa kevätflunssa. Sitä odotellessa..
Mennin silmät ovat rähmineet jo elokuun alusta asti ja silloin neuvolassa sanottiin, että kyynelkanavat ovat ahtaat, joten se on normaalia. Lauantaiaamuna Menni ei kuitenkaan enään saanut silmiä itse auki, joten varasimme ajan lääkärille. Lääkäri totesikin silmätulehduksen ja saimme marssia apteekin kautta takaisin kotiin. Silmätipparumbaa kestää nyt viikon ajan, jonka jälkeen pitäisi taas nähdä eteensä. Onneksi tämä ei ollut tarttuvaa laatua ja Menni sai jatkaa päiväkotiarkea normaaliin tapaan. Tosin tämänpäiväisiin valokuvauksiin Menni marssii naama allergiasta ihottumalla ja silmät surkean punaisina helottaen. No muisto sekin tietysti.
Kun Mennin tulehdus alkoi olla niin sanotusti hoidossa, Teevi alkoi tiistaina valittaa korvakipua. Kuumettakin herralla oli ja päiväkodista kotiuduttuamme pikkumies nukahtikin istualtaan sohvalle. Ilta meni siis lääkärissä ja nukkuen. Tuomioksi saatiin korvatulehdus ja hoitomuodoksi antibiootit ja kotihoito. Niinpä tässä on sumplittu mun opintoasioita, Jannen työasioita ja sotkettu vielä Tätskänkin päiväjärjestys, että saatiin tällä hullun kiireisellä viikolla kotihoito onnistumaan. Onneksi on vähän joustoa kaikkien päiväjärjestyksessä ja melko helpolla selvittiin.
Aika pitkään Teevi selvisikin ilman antibiootin antibioottia ja nyt tilanteessa oli se etu, että hän osasi itse sanoa, mihin sattuu. Ei tarvinnut arvauksen perusteella kiikuttaa lääkärin ihmeteltäväksi, vaan diagnoosi oli melkeinpä valmiina, resepti vain puuttui. Nyt mun kurkussa tuntuu orastavaa kaktusilmiötä ja pitäisi lähteä illaksi töihin – eli puhumaan (tai huutamaan) kolmeksi tunniksi uima-altaaseen. Katsotaan, puhunko huomenna enää mitään.
P.S. Mulla olis niin paljon asiaa; päiväkodin aloitus, mun opintojen aloitus (tai jatkaminen), uuden (onko tää enää uusi?) kodin asioita, partioasioita, Mennin puheripuliasioita, Teevin päiväkuivuusasioita, ratsastuskuumeasioita ja vaikka mitä, mutta koska tietokoneeni ja kamerani ei halua tehdä yhteistyötä, olen jotenkin lamaantunut. Ei ilman kuvia voi sanoa mitään. Ainakaan blogissa. Palaamme siis astialle, kun tämä ongelma ratkeaa (tai saan uuden kameran.. tai koneen!). Listasin nyt nämä asiat tuonne sivupalkkiin, että muistan kertoa niistä kaikista vielä myöhemmin. :)
Me&i: kirppislöytöjä ja uusi mallisto
Tänään se julkaistiin; me&i:n uusi mallisto nimittäin. En ehkä olisi näin perillä asiasta, mutta ystäväni ryhtyi me&i-myyjäksi ja on tartuttanut minuun meandimanian. Okei, ei se ole niin vakavaa, mutta välillä kotiäitiyttä piristää pienet ilot esimerkiksi lastenvaatteiden muodossa. Me&i:n vaatteet ovat ihanan pirteän värisiä ja rentoja päällä, joten ne ovat saavuttaneet paraatipaikan meidän lasten vaatekaapeissa.
Tänä syksynä minäkin pidän ensimmäiset lastenvaatekutsuni, kun ihana ystäväni saapuu meille esittelemään uutta mallistoa. Tarkoitus on viettää mukavaa aamupäivää kaikkien äitiystävien kesken, syödä herkkuja ja samalla himoita kaikkia liian houkuttelevia vaatteita. Katsotaan, kuinka houkutuksia pystyy vastustamaan, sillä muutama lemppari uudesta mallistosta osui silmääni heti.
Yleensä uusien vaatteiden seurana on hieman liian suolainen hintalappu, joten suoraan kaupasta meille on kotiutunut vain yksi mekko, pipo ja paita. Loput meandit ovat löytäneet tiensä meille kirpputorin kautta. Silloinkin hinta on usein melko korkea, mutta hyviäkin löytöjä osuu kohdalle aina välillä. Viimeisen viikon sisään olen tehnyt neljä omasta mielestäni hyvää meandikauppaa. Merkissä hyvää on se, että vaatteet oikeasti kestävät käyttäjältä toiselle ja jos haalistumista tapahtuu, se tapahtuu ensimmäisissä pesuissa, joten uutenakin ostettu muistuttaa kohta vanhaa. Vertasin juuri uutena ostettua paitaa ja kirppikseltä yli puolet halvemmalla ostettua: kirpparipaita oli paremmassa kunnossa.
Mennin mekko kotiutui halvalla, koska siinä on liimatahra. Sitä ei tosin näe kuvasta, eikä livenäkään juuri. Kelpaa meille paremmin kuin hyvin. Tarkimmat lukijat huomaavat nyt huolestuttavan seikan: mekkohan on turkoosi ellei jopa sininen! En vielä tiedä, miten kestän tämän, mutta kuosi oli muuten niin ihana. Olen myös huomannut himoitsevani Teeville turkooseja housuja, koska melkein kaikissa meandin vaatteissa on turkoosit kantit. Katso vaikka:
Teeville sain hankittua kolme kivaa paitaa päiväkotiin. Elämän pieniä iloja! Jes.
Joistakin voi tuntua tyhmältä kuluttaa monta kymppiä pieniin vaatekappaleisiin, mutta niin kauan, kun meillä on varaa kaikkeen muuhunkin, pidän sitä ihan sopivana sijoituksena. Voi sitä rahat tyhmempäänkin käyttää. Ja nämähän voi sitten myydä siellä nettikirppiksellä vielä hyvällä rahalla eteenpäin.
Kurkistus Mennin valtakuntaan
Kesällä muutimme uuteen, omaan kotiin.
Pikkuhiljaa alkavat tavarat löytää paikoilleen ja elo uudessa ympäristössä sujuu jo rutiinilla. Lähialueen leikkipuistot on tarkastettu, päiväkotimatkaa harjoiteltu ja lähikaupan valikoimaan tutustuttu. Viihdymme alueella ja asunnossamme mitä parhaiten, joten haluan kertoa siitä myös teille.
Ajattelin esitellä meidän kotia huone kerrallaan, koska koko koti ei koskaan ole siisti samaan aikaan. Tällä kertaa helpoiten siistinä pysyvä huone eli Mennin valtakunta. Siistiys ei johdu asukkaan järjestelmällisyydestä, vaan siitä, että kaikki lelut majailevat vielä toistaiseksi Teevin huoneessa.
Tässä kodissa molemmilla lapsilla on omat huoneet, vaikka aluksi olimme suunnitelleet yhteistä. Asunnon valmiit värivalinnat (vihreä ja pinkki huone) kuitenkin johdattelivat meidät tähän kahden lastenhuoneen ratkaisuun. Lisäksi totesimme, että työhuone olisi tilan haaskausta, kun ei meistä kumpikaan kuitenkaan tee hommia siellä. Työhuone muuttuisi hyvin äkkiä varastoksi ja kaiken ylimääräisen roinan tyyssijaksi (tällä hetkellä sitä virkaa hoitaa makuuhuoneen nurkka). Olen niin onnellinen tästä päätöksestä, sillä nyt pääsin sisustamaan ja järjestämään sekä pojan että tytön huonetta. Ei tarvinnut miettiä iänikuisia unisex-juttuja, vaan Mennille prinsessajuttuja ja Teeville poikien niitä unisex-juttuja. Teevin huoneeseen kurkistetaan myöhemmin, mutta nyt: Tervetuloa Mennin huoneeseen!
Mennin huoneessa ei ole ovea. Aluksi se vaikutti ihan siedettävältä ajatukselta; eihän Menni tarvitse omaa rauhaa vielä moneen vuoteen. Avoimesta oviaukosta olisi helppo tarkkailla neidin touhuja, eikä se yölläkään haittaisi, sillä Menni on nukkuu sikeästi. Todellisuus kuitenkin paljastui suunnilleen ensimmäisten päiväunien aikaan.. Ei, se ei häiritse Menniä tippaakaan, mutta Teevi ei voi käsittää, miksei hän voi kurvata Mennin huoneeseen potkuautollaan tai keitellä soppaa leikkikeittiössä, kun Menni vetelee sikeitä. No, varmasti tähänkin järjestelyyn totutaan ajan mittaan ja pianhan Menni nukkuu päiväunet päiväkodissa (jaiks).
Mennin huoneessa on suhteellisen vähän tavaraa: pinnasänky, leikkikeittiö, lelusäkki, keinuhevonen, nojatuoli ja jakkara. Enempää pieni neiti ei tosin tarvitsekaan. Lamppu on uusi ostos, mutta matto siirrettiin olohuoneesta Mennin lattiaa peittämään.
Huoneen seinustan on vallannut kirjahyllyt, jotka eivät mahtuneet mihinkään muualle. Ratkaisu on loppujen lopuksi todella hyvä, sillä kirjahyllyt rauhoittavat huoneen ilmettä peittämällä valtaosan rauhattomasta tapetista. Pinkki on ihana, mutta koko seinän verran oli jo liikaa. Alahyllyt antavat myös lisätilaa leluille sitten, kun sitä tarvitaan. Vallitsevasta trendistä voisi äkkiseltään päätellä, että se hetki on käsillä hyvin pian. Tällä hetkellä Mennin huoneessa on vain leikkikeittiö ja tätskän tekemään pussiin sujahtaneet pehmoeläimet. Muut leikit levitetään pääasiassa Teevin huoneen lattialle.
Pieni keltainen nojatuoli on kesäinen kirppislöytö. Se maksoi 5 euroa ja on mieluisuudellaan tienannut jo jokaisen sentin takaisin. Menni lepäilee tuolissa mielellään pehmolelu kainalossa ja katselee maailman menoa. Tuoli odottelee vielä uutta päällistä, vaikka keltainen toimiikin hyvin huoneen piristysruiskeena!
Tilasin jo muuttoviikolla Mennin huoneeseen valkoisia perhostarroja. Ne olivat kuitenkin tilapäisesti loppu ja jouduin odottelemaan niitä hieman pidempään. Mutta onneksi odotin; ne ovat ihania ja tuovat sopivan lisän Mennin huoneen (tylsän) ruskeaan seinään. Lisäansioita tarrat saavat halvasta hinnasta, sillä 83 (kyllä: kahdeksankymmentäkolme) perhosta liihotteli kotiimme 14 euron maksua vastaan! Vielä pitäisi keksiä, mihin loput noin 60 perhosta sijoittaisin, mutta se on pieni murhe se.