Viime viikolla (ja tämän viikon alussa) vietimme aikaa Teevin mummulassa Raumalla. Äidin ohjelmassa oli ompelua, lepäilyä, geokätköilyä, ulkoilua, shoppailua ja mansikoiden syömistä. Teevin ohjelmassa oli traktorilla ajelua, traktorilla ajelua, traktorilla ajelua.. ja vähän muutakin ulkoilua.

Jannen vanha traktori pääsi siis tehokäyttöön, kun taata kaivoi sen varastosta. Polkimien yläpuolelle piti virittää pienemmille jaloille sopiva tuki, ettei varpaat joudu polkimien väliin ja nokkaan kiinnitettiin naru mummumoottoria varten. Tällä kulkuvälineellä sitten ajettiin pihaa ympäri ja ympäri lukuisia kertoja. Yhden ”moottorin” väsyessä toinen sai jatkaa, mutta kuski ei väsymisen merkkejä osoittanut.

Paikalla oli koko ajan vaihteleva määrä Teevin hoitajia, joten ehdittiin vähän lomaillakin. Lauantaina vietettiin koko päivä geokätköjä metsästäen ja löytyihän niitä reilut parikymmentä. Minun jalkojen kenkkuilun takia suurin osa oli autolla lähestyttävää lajia, mutta kyllä kävelykilometrejä silti kertyi yksi jos toinenkin. Vieläkin minusta on hankalaa jättää Teevi hoitoon, jos ei ole mitään ”oikeaa syytä”. Tiedän, että molemmat Teevin isovanhemmat hoitavat häntä mielellään, mutta silti se tuntuu hassulta, kun periaatteessa voisi hoitaa ihan itsekin. On kuitenkin hyvä, että Teevi saa olla muidenkin aikuisten kanssa ihan yksikseen ja totuttelee pikkuhiljaa. Joskus kuitenkin tulee tilanteita, kun hoitoapua oikeasti tarvitaan.

Myös Rallya kokeiltiin, mutta itku tuli aina kun moottori laitettiin käyntiin. Iso traktrori on kuitenkin jo muodostunut hitiksi Someron mummilassa ja täälläkin piti päästä ohjailemaan kuin iso mies.

Pihassa riitti myös muuta kiinnostavaa tekemistä ja tutkittavia paikkoja. Harmillisen paljon oli sadepäiviä, mutta niistäkin selvittiin sadevaatteiden turvin. Ehkä ensi kesänä leikkimökkikin pitää raivata leikkikuntoon, sillä nyt sinne ei ihan mahtunut leikkimään..