Tosi hurjat tontut pukeutuu hevisaurustonttulakkiin, sillä punainen on niiin nähty!
Pikainen joulutervehdys
Aihearkisto: Arkielämää
Ihhahhaa.
Viikko on taas vierähtänyt hurjalla vauhdilla. Teevi on oppinut konttaamaan entistä nopeammin ja suurin osa päivästä meneekin perässä juostessa ja takaisin olohuoneeseen palauttaessa. Myös sana EI on tullut tutuksi sekä vanhemmille, että lapselle. Enää ei riitä, että tavara on sohvalla tai tv-tasolla, kun pikkumies könyää pystyyn ja nappaa kiinnostavat tavarat alta aikayksikön. Uutta oppiessa ei olla vältytty kupsahtamisilta ja virhearvioinneilta, joten surkea itku raikuu ei:den välissä.
Uusi hitti ”lelu” on lattiantasoon kaadettu peili, jonka yli on hauska kontata ja nauraa samalla. Naurun saa aikaan myös Bitti ja kukkuu-leikit. Bitin ja Teevin tutustumisesta on jäänyt jo muutama merkki, kun molempia Teevin poskia koristaa naarmu. Aika paljon Bitti kuitenkin sietää lääppimistä ja retuutusta, muttei kaikkea tarvitsekaan kestää.
Isin kanssa Teevi on taas hullutellut ja opetellut mm. ratsastusta. Ihan ensin kuivaharjoiteltiin äidin vanhan kypärän kanssa pahvilaatikkoratsastusta ja sitten päästiinkin jo keinuhevosen kyytiin.
Amme
Teevi on muutaman viime päivän aikana oppinut ryömimään hirvittävää vauhtia. Tänään istuin olohuoneessa, kun yhtäkkiä kuulin kolinaa vessasta. Siellähän pikkumies oli jo tutkimassa wc:n mattoa hyvinkin tarkasti. Eilen laitoin pyykkiä eteisessä. Käytän pyykkien kuljetuksessa Teevin ammetta, koska se on näppärästi aina saatavilla ja sopivan kokoinen. Jätin tyhjän ammeen eteiseen ja näin siinä kävi:
Ja saatattekin ehkä arvata, kuinka tässä kävi? Amme kippasi ja hupsis kupsis, pää kolahti lattiaan. Mutta ei se mitään, uusiin seikkailuihin!
Taskuparkki
Teevin tilankäytön puolesta meille mahtuisi vaikka vitoset. Nimittäin jokaöiset konttausharjoitukset päättyvät useimmiten taskuparkkeeraukseen aivan sängyn päätyyn.
Hyvää yötä kaikille!
Joulutunnelmia
Adventin kunniaksi ja myrskysäähän turhautuneena virittelin kotiin vähän joulutunnelmaa. Sinooperista mukaan tarttuneet ikkunatarrat on niin symppikset, että tekis ihan mieli olla jouluna kotona. Yleensä ei olla kotiin laitettu joulukoristeita, kun joulunpyhät menee kuitenkin reissussa. Tänä jouluna päätin kuitenkin aloittaa joulukoristeiden hamstraamisen, että niitä sitten löytyy, kun Teevi on isompi ja ymmärtää joulusta enemmän. Ja onhan ne tietty kivoja ihan omana ilonakin.
Kiireistä kivaa
Oi oi. Kohta joku pääsee taas sanomaan, etten minä KOSKAAN päivitä tänne YHTÄÄN mitään. No, niin saattaa tosiaan käydä, jos viikko-ohjelma on yhtä kiireinen, kun meillä on ollut. Kivaa meillä on silti ollut. Kiire on paras ystäväni, koska silloin on oltava tehokas ja ikävätkin hommat tulevat tehdyiksi ikäänkuin huomaamatta.
Teevi on tällä viikolla (vihdoin!) oppinut konttaamaan eteenpäin. Ainakin silloin, kun edessä on jotain kiellettyä mielenkiintoista tavaraa. Tällaisia konttausmotivaattoreita ovat esimerkiksi Bitti, erilaiset johdot ja kaapelit, puhelin, kaukosäädin jne. Harmistuksilta ei ole kuitenkaan vältytty, kun edelleen konttausasennosta läsähtää aika usein naamalleen. Toinen uusi ilmiö on karhunkävely, jota Teevi harrastaa konttauksen lisäksi. Jalat ja kädet tikkusuorina, peppu pystyssä, herra yrittää päästä eteenpäin lattialla. Tämä etenemismuoto ei kuitenkaan ole tuottanut haluttua tulosta, joten useimmiten täytyy ottaa ryömimisvaihde käyttöön.
Eilen meillä oli pikkujoulumeininkiä, kun ihana pikku-Lina perheineen oli meillä ja syötiin mahat aivan liian täyteen hampparia. Oli ihan huippukiva ja herkullinen päivä. Ensin käytiin yhdessä valitsemassa kaupasta parhaat raaka-aineet ja sitten palattiin kotiin väkertämään megasuperhamppareita. Ihanaa tehdä asioita toisen pikkuperheen kanssa, kun lapset voi leikkiä keskenään ja aikuisillakin riittää juteltavaa, eikä ketään haittaa, jos mainitsee vaipanvaihdon kesken ruokailun.
Iltapäivällä käväistiin vielä asukastoimikunnan järjestämissä pikkujouluissa kerhohuoneella. Sielläkin sai herkutella ja tutustuttiin vähän paremmin naapuroston lapsiperheisiin. Kiva huomata, että pihapiirissä kasvaa uusi hiekkalaatikkosukupolvi Teevin kavereiksi. :)
Tänään sai avata partiolaisten joulukalenterin ensimmäisen luukun. Onhan sinullakin omasi? Olo ei kuitenkaan ollut kovinkaan jouluinen, säästä puhumattakaan. Vesisadetta uhmaten suuntasimme kuitenkin joulumarkkinoille äitini ja tätini kanssa. Teevi jäi isin kanssa päikkäreille kotiin ja naiset sai shoppailla rauhassa. Markkinoilla oli aika surkea ilmapiiri kun vettä tuli vaakatasossa ja ihmisiä oli vain kourallinen liikkeellä. Näin kuitenkin jotain todella suloista; jokivarren puunrunkoon oli väkerrelty tälläinen:
En tiedä, lieneekö kyseessä jokin kulttuuripääkaupunkitempaus vai pienen lapsen leikki, mutta valloittava tämä puunkoloihin rakennettu koti oli. Kodissa oli vielä olohuone ja vihreä asukas, mutta niistä ei ole kuvaa. Minua yllätti, että tämä taideteos oli saanut olla ihan rauhassa, eikä kukaan ollut tökkinyt postilaatikkoa nurin tai nyppinyt simpukoita pihatiestä omaan taskuun. Kiitos ihanat ihmiset!