Tänään se julkaistiin; me&i:n uusi mallisto nimittäin. En ehkä olisi näin perillä asiasta, mutta ystäväni ryhtyi me&i-myyjäksi ja on tartuttanut minuun meandimanian. Okei, ei se ole niin vakavaa, mutta välillä kotiäitiyttä piristää pienet ilot esimerkiksi lastenvaatteiden muodossa. Me&i:n vaatteet ovat ihanan pirteän värisiä ja rentoja päällä, joten ne ovat saavuttaneet paraatipaikan meidän lasten vaatekaapeissa.
Tänä syksynä minäkin pidän ensimmäiset lastenvaatekutsuni, kun ihana ystäväni saapuu meille esittelemään uutta mallistoa. Tarkoitus on viettää mukavaa aamupäivää kaikkien äitiystävien kesken, syödä herkkuja ja samalla himoita kaikkia liian houkuttelevia vaatteita. Katsotaan, kuinka houkutuksia pystyy vastustamaan, sillä muutama lemppari uudesta mallistosta osui silmääni heti.
Yleensä uusien vaatteiden seurana on hieman liian suolainen hintalappu, joten suoraan kaupasta meille on kotiutunut vain yksi mekko, pipo ja paita. Loput meandit ovat löytäneet tiensä meille kirpputorin kautta. Silloinkin hinta on usein melko korkea, mutta hyviäkin löytöjä osuu kohdalle aina välillä. Viimeisen viikon sisään olen tehnyt neljä omasta mielestäni hyvää meandikauppaa. Merkissä hyvää on se, että vaatteet oikeasti kestävät käyttäjältä toiselle ja jos haalistumista tapahtuu, se tapahtuu ensimmäisissä pesuissa, joten uutenakin ostettu muistuttaa kohta vanhaa. Vertasin juuri uutena ostettua paitaa ja kirppikseltä yli puolet halvemmalla ostettua: kirpparipaita oli paremmassa kunnossa.
Volkkareita Mennille.
Mennin mekko kotiutui halvalla, koska siinä on liimatahra. Sitä ei tosin näe kuvasta, eikä livenäkään juuri. Kelpaa meille paremmin kuin hyvin. Tarkimmat lukijat huomaavat nyt huolestuttavan seikan: mekkohan on turkoosi ellei jopa sininen! En vielä tiedä, miten kestän tämän, mutta kuosi oli muuten niin ihana. Olen myös huomannut himoitsevani Teeville turkooseja housuja, koska melkein kaikissa meandin vaatteissa on turkoosit kantit. Katso vaikka:
Leijonia, astronautteja ja kaivureita Teeville.
Teeville sain hankittua kolme kivaa paitaa päiväkotiin. Elämän pieniä iloja! Jes.
Joistakin voi tuntua tyhmältä kuluttaa monta kymppiä pieniin vaatekappaleisiin, mutta niin kauan, kun meillä on varaa kaikkeen muuhunkin, pidän sitä ihan sopivana sijoituksena. Voi sitä rahat tyhmempäänkin käyttää. Ja nämähän voi sitten myydä siellä nettikirppiksellä vielä hyvällä rahalla eteenpäin.
Pikkuhiljaa alkavat tavarat löytää paikoilleen ja elo uudessa ympäristössä sujuu jo rutiinilla. Lähialueen leikkipuistot on tarkastettu, päiväkotimatkaa harjoiteltu ja lähikaupan valikoimaan tutustuttu. Viihdymme alueella ja asunnossamme mitä parhaiten, joten haluan kertoa siitä myös teille.
Ajattelin esitellä meidän kotia huone kerrallaan, koska koko koti ei koskaan ole siisti samaan aikaan. Tällä kertaa helpoiten siistinä pysyvä huone eli Mennin valtakunta. Siistiys ei johdu asukkaan järjestelmällisyydestä, vaan siitä, että kaikki lelut majailevat vielä toistaiseksi Teevin huoneessa.
Tässä kodissa molemmilla lapsilla on omat huoneet, vaikka aluksi olimme suunnitelleet yhteistä. Asunnon valmiit värivalinnat (vihreä ja pinkki huone) kuitenkin johdattelivat meidät tähän kahden lastenhuoneen ratkaisuun. Lisäksi totesimme, että työhuone olisi tilan haaskausta, kun ei meistä kumpikaan kuitenkaan tee hommia siellä. Työhuone muuttuisi hyvin äkkiä varastoksi ja kaiken ylimääräisen roinan tyyssijaksi (tällä hetkellä sitä virkaa hoitaa makuuhuoneen nurkka). Olen niin onnellinen tästä päätöksestä, sillä nyt pääsin sisustamaan ja järjestämään sekä pojan että tytön huonetta. Ei tarvinnut miettiä iänikuisia unisex-juttuja, vaan Mennille prinsessajuttuja ja Teeville poikien niitä unisex-juttuja. Teevin huoneeseen kurkistetaan myöhemmin, mutta nyt: Tervetuloa Mennin huoneeseen!
Mennin huoneessa ei ole ovea. Aluksi se vaikutti ihan siedettävältä ajatukselta; eihän Menni tarvitse omaa rauhaa vielä moneen vuoteen. Avoimesta oviaukosta olisi helppo tarkkailla neidin touhuja, eikä se yölläkään haittaisi, sillä Menni on nukkuu sikeästi. Todellisuus kuitenkin paljastui suunnilleen ensimmäisten päiväunien aikaan.. Ei, se ei häiritse Menniä tippaakaan, mutta Teevi ei voi käsittää, miksei hän voi kurvata Mennin huoneeseen potkuautollaan tai keitellä soppaa leikkikeittiössä, kun Menni vetelee sikeitä. No, varmasti tähänkin järjestelyyn totutaan ajan mittaan ja pianhan Menni nukkuu päiväunet päiväkodissa (jaiks).
Näkymä oviaukolta.
Mennin huoneessa on suhteellisen vähän tavaraa: pinnasänky, leikkikeittiö, lelusäkki, keinuhevonen, nojatuoli ja jakkara. Enempää pieni neiti ei tosin tarvitsekaan. Lamppu on uusi ostos, mutta matto siirrettiin olohuoneesta Mennin lattiaa peittämään.
Pienen tytön verhoissa on pinkit rusetit. Tietenkin.
Huoneen seinustan on vallannut kirjahyllyt, jotka eivät mahtuneet mihinkään muualle. Ratkaisu on loppujen lopuksi todella hyvä, sillä kirjahyllyt rauhoittavat huoneen ilmettä peittämällä valtaosan rauhattomasta tapetista. Pinkki on ihana, mutta koko seinän verran oli jo liikaa. Alahyllyt antavat myös lisätilaa leluille sitten, kun sitä tarvitaan. Vallitsevasta trendistä voisi äkkiseltään päätellä, että se hetki on käsillä hyvin pian. Tällä hetkellä Mennin huoneessa on vain leikkikeittiö ja tätskän tekemään pussiin sujahtaneet pehmoeläimet. Muut leikit levitetään pääasiassa Teevin huoneen lattialle.
Pieni keltainen nojatuoli on kesäinen kirppislöytö. Se maksoi 5 euroa ja on mieluisuudellaan tienannut jo jokaisen sentin takaisin. Menni lepäilee tuolissa mielellään pehmolelu kainalossa ja katselee maailman menoa. Tuoli odottelee vielä uutta päällistä, vaikka keltainen toimiikin hyvin huoneen piristysruiskeena!
Tänään Mennin sängyn päälle lennähti perhosparvi.
Tilasin jo muuttoviikolla Mennin huoneeseen valkoisia perhostarroja. Ne olivat kuitenkin tilapäisesti loppu ja jouduin odottelemaan niitä hieman pidempään. Mutta onneksi odotin; ne ovat ihania ja tuovat sopivan lisän Mennin huoneen (tylsän) ruskeaan seinään. Lisäansioita tarrat saavat halvasta hinnasta, sillä 83 (kyllä: kahdeksankymmentäkolme) perhosta liihotteli kotiimme 14 euron maksua vastaan! Vielä pitäisi keksiä, mihin loput noin 60 perhosta sijoittaisin, mutta se on pieni murhe se.
Viimeistään nyt on aika alkaa varomaan sanojaan, kun 2-vuotias papupata kulkee perässä ja toistelee kaiken kuulemansa. Se nimittäin myös muistaa kaikki lipsahdukset hämmästyttävän tarkasti. Parin viikon takainen virhe kutsua pikkuhousunsuojaa äidin vaipaksi on jäänyt elämään keskuudessamme, kun aina vessan allaskaapin avattuaan Teevi kiljahtaa ”äitin vaappa!”. Eilen pikkumies sai hymyn kaikkien huulille, kun hän tomerasti pyysi ”stillii vettä” ja sitähän oli sitten saatava. Ihan tavallinen vesi muuttuikin aika jännäksi, eikä kuplavesi oo enää se juttu. Toki siis isi oli ensin tämän uuden sanan lausunut, mutta Teevi omaksui sen yhdestä kerrasta.
Senat sakaisin. Joskus kirjaimet vain menevät väärään järjestykseen.
Teevi puhuu nykyisin paljon ja koko ajan. Hän kulkee perässä kuin pieni selostaja: ”äiti laittaa ton tohon”, ”isi emee essaan pissalle”, ”äiti pesee aton”, ”Mendi emee ukkumaan omaan sänkyyn”, ”omnom attoo tässä”, ”juna emee tuolla noin”, ”äiti emee edeltä tonne”, ”tohon tuli vaava” tai ”pahalle hissillä emmään”. Puhe on vielä epäselvää ja vaatii usein tulkkausta, mutta sanoja on koko ajan enemmän ja enemmän. Kesän aikana puhe on myös hieman selkiytynyt, koska asia ei muuten mene perille vieraampiin korviin. Teevi lausuu sanat jännästi sisään päin ja jättää kirjaimia välistä, eikä suurintaosaa Teevin sanavarastosta osaa toistaa, saati kirjoittaa.
Nyt, kun yritän tarkasti muistella (ja maanitella Teeviä sanomaan hassuja sanojaan), miten Teevi minkäkin sanan sanoo, en muista juuri yhtään. :D Tässä kuitenkin muutama sananen Teevi-Suomi-sanakirjaan lisättäväksi:
Nyt, kun Menni saavutti vuoden iän, meillä elää virallisesti kaksi taaperoa. Elämä tänään on ollut hieman erilaista, kuin viime vuonna (yhtä paljon tuskaa tähän päivään kyllä sisältyi, koska olin kahvakuulatunnilla). Yksivuotias osaa jo vaikka mitä, mutta on silti vielä aika pieni. On tavallaan ihanaa ja kamalaa, ettei meillä enää ole yhtään aivan avutonta pikkuotusta, vaan kaksi (melkein) kävelevää ja itse lusikoivaa lasta.
Tasan vuosi sitten tämä pieni ihminen piilotteli vielä paidan alla.
1- vuotias Menni on luonteeltaan sosiaalinen, ihmisrakas, aurinkoinen, itsepäinen, pippurinen ja pääosin hyväntuulinen. Hän vaatii paljon syliä ja ajaa välillä vanhempansa uupumukseen jatkuvalla lahkeessa roikkumisella. Onneksi hän hallitsee myös sydämet sulattavan hymyn, sillä sen avulla hän kääntää kaikki puolelleen, vaikka olisi huonompikin päivä.
1- vuotias Menni syö ITSE. Mikään muu ei tule kysymykseen. Äidin lusikoimat lusikalliset tulee takaisin samaa reittiä kuin menivätkin ja lusikkaan koskeminenkin aiheuttaa tärinäraivarit. On siis parempi riisua hienoimmat vaatekerrokset (tai kaikki vaatekerrokset) ja antaa lusikka/haarukka pikkukätöseen. Jokaisen ruokailuhetken jälkeen tie vie suoraan suihkuun, mutta kyllä osa ruoasta aina päätyy oikeaankin osoitteeseen. Itse syöden melkein mikä vain ruoka kelpaa, eikä kokkareetkaan enää ole niin inhottavia.
Ei tartte auttaa!
1- vuotias Menni nukkuu pinnasängyssäomassa huoneessaan. Hän harjoittelee päiväunienkin nukkumista sisällä ja se onkin alkanut sujua todella hyvin. Päiväunille riittää pupu ja sänkyyn jättäminen, mutta iltaunilla uni tulee vain, jos aikuinen istuu huoneessa. Uni tulee yleensä viimeistään 10 minuutin hyörimisen jälkeen, eikä aikuisen tarvitse koskea, katsoa tai huomioida mitenkään. Riittää, kun on paikalla. Iltaunille Menni menee klo20 ja herää noin klo7. Päiväunia nukutaan enää yhdet, noin 2 tunnin mittaiset tirsat.
1- vuotias Menni puhuu PALJON enemmän kuin Teevi koskaan. Menni toistelee lähes kaiken kuulemansa ja osaa selvästi jo muutamia sanoja. Sanavarastoon kuuluu jo pupu, pulla, kakka, kukka, vaippa, äiti ja isi. Menni myös ääntelee ja ”puhuu” koko ajan, eikä hiljaista hetkeä olekaan. Huomaa, että hänellä on paljon asiaa.
1- vuotias Menni liikkuu vielä pääosin konttaamalla, mutta on juhannuksesta asti harjoitellut kävelemistä. Pienet matkat menee epävakaasti kävellen ja syliin syöksyen, mutta pidemmät matkat on syytä mennä nelivedolla. Ainakin jos on kiire. Tuen avulla Menni kävelee jo hienosti pitkiäkin matkoja. Tueksi riittää kädestä pitäminen tai taaperokärry, jonka kanssa mennäänkin ja kovaa. Eilen Menni taapersi jo keittiösaarekkeelta sohvalle ihan ilman apujoukkoja. Eiköhän lähipäivinä päästä todistamaan läpimurtoa, kun Mennikin tajuaa omat taitonsa ja uskaltautuu kävelemään kunnolla. Tällainen ahaa-elämys on jo koettu sohvalta laskeutumisen suhteen ja nyt Menni uskaltaa jo laskeutua sohvalta pylly edellä. Tämä on hyvä taito neidille, joka kiipeää ihan joka paikkaan, ihan koko ajan.
Ai miksen voi kiivetä tähän?
1- vuotias Menni leikkii luonnollisestikin paljon Teevin kanssa. Tämän hetken lemppareita ovat kirjat ja duplot. Myös autoleikit on Mennille tärkeitä. Hän oppi matkimaan auton ääntä jo puolivuotiaana ja osaa ajeluttaa autoja pitkin lattiaa. Superia on matkia Teevin touhuja. He konttaavat peräkkäin, kiipeilevät sohvalla, heittelevät tavaroita ja nauravat yhdessä. Toki myös riitoja on jatkuvasti, mutta sehän kuuluu sisaruuteen.
1-vuotias Menni osoittaa tahtonsa kovaa ja selvästi. Hän on oppinut kaksi tapaa, joilla asia menee perille, vaikka sitten vähän kovempaankin kalloon; kirkumisen ja puremisen. Ensimmäinen on vain ärsyttävä, toinen todella kiusallinen ja hankala. Suuttuessaan Menni nimittäin muuttuu suorastaan punaiseksi, tärisee ja kiljuu tai säksättää omalla ihmeellisellä tavallaan. Jos erehtyy menemään lähelle, saa kokea kun pienet naskalit uppoavat ihoon. Neiti on kuin terrieri, eikä päästä millään irti. Toivottavasti tästä tavasta päästään pian eroon ja Menni oppii muitakin tapoja pitää puoliaan. Onhan tietenkin tärkeää, että pikkusisko osaa laittaa isoveljelle kampoihin. Teevi onkin saanut yksinhallita tätä sisarussuhdetta jo vuoden ajan.
Puistojengi: Menni, Lina ja Teevi.
1-vuotias Menni on innokas uimari. Hän polskii niin ammeessa, järvessä, paljussa kuin altaassakin. Pelkkä veden näkeminen saa tytön tärisemään riemusta. Vaikka Menni ei ole päässyt vauvauintiin, on hänen kanssa uitu paljon ja sukelluksetkin sujuu ilman ongelmia. Onkin ihanaa, että syksyllä päästään taas molempien lasten kanssa pulikoimaan vauvauintiin.
1-vuotiaan Mennin vaatekoko on edelleen 74cm, mutta mitoista osaan kertoa vasta maanantain neuvolan jälkeen. Veikkaan, ettei painoa ole paljon yli 9 kiloa ja pituuskin varmaan jossain 74 sentin hujakoilla. Voi tietysti olla, että olen täysin metsässä tämän arvioni kanssa, koska perustan sen vertailuun Teevin kanssa. Menni on kuitenkin siro ja kaunis pikkuneiti. Koosta viis.
Tänään Mennin kummitäti viritti tytön tukan uuteen uskoon. Miten multa on voinut mennä ohi sellainen asia kuin ponnarit? Jotenkin urautunut poikalapsen äiti ei ollut ymmärtänyt saparoiden hienoutta. Tosin tästä tuli kyllä suihkulähde-malli, jonka takia Menni häpeää teini-ikäisenä silmät päästään, mutta ei se mitään: se oli NIIIIIN söpö! Tästä lähtien jokapäivä on ponnaripäivä, eikä saksia näy ennen kuin letti ylettyy pottaan.
