Tänään meidän perhe on vielä kerännyt voimia ja yrittänyt palautua alkuviikon oksennusmaratonista. Lyhyt, mutta raju vatsatauti kaatoi koko perheen sänkyyn olohuoneen lattialle maanantaipäiväksi ja siitä sitten yksitellen päästiin jaloilleen. Tänään olot ovat olleet jo paremmat, mutta kotioloissa on möllötelty edelleen. Toivottavasti huomenna jo päästään ulkoilemaan ja kurkkaamaan normaaliin elämään.
Maanantai meinasi kyllä olla melkoisen hankala päivä, kun kaikki sairasti yhtaikaa. Vanhemmista tauti vei kaiken energian, mutta Teevin energiataso vastasi valitettavasti lähes normaalia. Niinpä päivä kului pitkäätikkua vetäen ja hoitovuoroa tasaisin väliajoin vaihtaen, hyvin hitaasti. Tätskä onneksi pelasti meidät kauppareissulta ja toimitti ison annoksen kaurapuuroa ja mustikkakeittoa. Ihanaa. :)
Tällaisina päivinä kyllä toivoisi, että jostain saisi taiottua ylimääräisiä käsiä auttamaan, mutta onneksi selvittiin ihan omin voimin. Nyt tavallinen arki tuntuu taas helpommalta..
Meidän herra 11kk on nykyisin innokas auttamaan kotitöissä, välillä vähän liiankin innokas. Pyykin ripustamiseen me on löydetty jo yhteinen sävel ja Teevi ojentelee vaatteita yksitellen ripustettavaksi. Yleensä tämä sujuu varsin hyvin, vaikkakin välillä märkiä vaatteita löytyy pitkin kämppää, kun pikkuapulainen on kuljettanut sukan jos toisenkin äidin ohi.
Keittiössä pikkumies sen sijaan on usein enemmin tiellä kuin avuksi. Onneksi tähänkin on ratkaisu, nimittäin tiskiallas. Tätä kikkaa kokeiltiin jo mummilassa, kun pikkuapulainen halusi auttaa ruoanlaitossa ja tiskikoneen tyhjennyksessä. Tiskialtaassa apuri pysyy aisoissa ja mielenkiintoista tekemistäkin riittää tippuvan veden ja tiskiharjan parissa ainakin siksi aikaa, että aikuinen saa keiton kiehumaan.
Valuva vesi on sitten kiinnostava elementti."Kun tästä nyt sais kiinni!"
Rauhassa saatiin keittiöhommat päätökseen ja lapsikin oli tyytyväinen märästä vaipasta huolimatta. Taidanpa kokeilla tätä kotonakin nyt, kun syöttötuoli ei pidättele Teeviä sekuntiakaan.
Harja-autot pörräsivät pihallamme koko aamupäivän ja siitä innostuneena päätimme avata pyöräilykauden heti tänään.
Ensimmäinen reissu Prismaan meinasi lannistaa meidät, sillä lastenistuimet olivat jo loppu, eikä lisäeristä ollut tietoa. Onneksi partion kevätkokous pakotti ajamaan Itäharjun Prisman ohi ja sieltä sain mukaani hienon turvaistuimen ja tietysti kypärän. Kypärävalikoima oli masentava, kun jo pienten poikien kypäriä koristi monsterit ja pääkallot. Löysin kuitenkin yksinäisen kalakuvioisen kypärän ja sain ostaa sen siitä huolimatta, että se oli viime vuoden mallikappale, eikä sille ollut olemassa mitään oikeaa hintaa. Meidän lompakolle sopi myyjän ratkaisu myydä se halvimman lastenkypärän hinnalla.
Illalla Janne asensi penkin pyöräänsä ja lähdettiin koeajolle läheisen geokätkön luokse. Allekirjoittanut ei ole ajanut pyörää puoleentoista vuoteen, joten vähän oli nihkeää menoa. Paremmin pyöräily kuitenkin sujui kuin kävely nyt, kun maha on alkanut hankaloittamaan elämää. Lyhyitä retkiä lähimaastoon voidaankin varmaan kevään aikana tehdä koko perheen voimin tai sitten miehet saa pyöräillä keskenään. Janne himoitsee jo geokätköille, joten varmasti lähipäivinä pörrätään nämä lähiseudun hakematta jääneet kätköt. Tänään käytiin jo kahdella tunnustelemassa ja sieltähän ne löytyivät odottamasta. Tuskin päästään viime kesän lukemiin tänä kesänä, kun minä en jaksa kävellä ja Teevi taas haluaa kävellä itse. :) Viime vuonna Teevi pötkötteli kiltisti vaunuissa vaikka viiden tunnin lenkin..
Teevi isin kyydissä. (Huomaa uudet kengät!)Metsän reunassa piti odottaa, kun äiti kävi etsimässä kätköä.
Koeajo meni ihan hyvin, vaikka Teeviä aluksi hieman hirvittikin kyydissä. Muutaman kerran jälkeen kaikilla on varmaan vähän rennompi fiilis.
Ensin keskittynyt ilme ja tähtääminen..Sitten aplodit omalle suoritukselle!
Ja tätä uudestaan ja uudestaan. Kaikki kuusi rinkulaa tolppaan ja pois tolpasta, tolppaan ja pois tolpasta. Se on meidän päivän ohjelma tänään. Ja eilen ja varmaan huomenna ja ylihuomenna..
Tänään me ollaan Teevin kanssa nautittu keväästä oikein kunnolla. Jo heti aamupalan jälkeen puin lapsen ja itseni vedenpitäviin vetimiin ja suuntasimme metsään. Metsässä ei vielä ollut kovin keväistä, mutta aurinko paistoi ja linnut lirkuttelivat jossain. Kuultiin myös joutsenten ääniä eli kevät todella on täällä. Metsästä oli tarkoitus käydä vähän napsimassa koivun oksia maljakkoon laitettavaksi. Äiti on tuonut joka kevät oksia kotiin, joten minäkin halusin. Pian niissä on jo lehtiä!
Teevi oli kuin kotonaan metsässä.
Teevillä riitti metsässä katseltavaa (ja maisteltavaa), eikä pieni lumihankikaan haitannut tarpomista. Kurahousut olivat kyllä ehdottomat, kun jokapaikassa oli niin märkää. Eikä nuo 92 senttiset pöksyt niin isoilta näytäkään, vaikka kirppiksellä vähän epäilinkin asiaa.. Ihan pian metsään pääsee tekemään puroja, kun viimeisetkin lumet sulaa pois.
Kotona mentiin suoraan takapihalle istuttamaan narsisseja. Toivottavasti ne nyt ei palellu yöllä. Mummi kyllä lupasi, ettei niin käy. Istutin narsissit vanhojen kanervien tilalle parvekelaatikoihin, joten homma oli nopea. Sammaleetkin oli säilynyt hyvin talven yli ja näyttää kivalta kun vihreät narsissin varret pilkistää sammalpeitteen välistä. Teevin mielestä takapihakin oli aika jännä paikka ja jokainen nurkka piti koluta tarkkaan. Aidan alta oli myös kiva kurkistella..
Istutuspuuhien jälkeen bongattiin naapurit ja suunnattiin vielä leikkipuistoon leikkimään tunniksi. Vihdoin Teevikin uskalsi ottaa taaperokärryn ja kävellä ympäri pihaa. Tähän asti muut lapset on olleet vähän pelottavia, eikä äitin sylistä ole uskallettu kovin pitkälle.
Nyt Teevi nukkua tuhisee vaunuissaan, toivottavasti pari tuntia tämän väsytyksen jälkeen ja minä laittelin vähän pääsiäisjuttuja kotiin. Ei meillä aikaisempina vuosina ole juuri koristeita ollut pääsiäisenä tai joulunakaan, mutta Teevin takia on kiva laittaa. Ei se vielä niistä ymmärrä, mutta perinteet on tärkeitä opettaa jo pienestä. Sitäpaitsi kaikki pienet keltaiset asia on aika suloisia.
Pienet tipuset tuo piristystä.Koivun oksat saivat pääsiäisilmeen.Lasimunat löysivät paikkansa maljakon pohjalta.
”Ylös, alas, ylös, alas liikkuu elohopea Se on niin kuin sisilisko, vikkelä ja nopea!”
Alkulämmittelyt otettiin vapaalla uinnilla.Alkuleikissä hypeltiin elohopean tavoin.Äitikin oli mukana. Uiminen saa usein hymyn huulille."Tässä kohtaa mä vähän poseeraan."Vesipeto vauhdissa.
Tänään saatiin taas nauttia vedestä ja uimisesta ihan yksikseen. Edellisestä kuvauskerrasta on aikaa, joten päätettiin käyttää tilaisuus hyväksi ja räpsittiin vähän kuvia. Nopean vesipedon kuvaaminen ei ole kovin helppoa, kun vesi roiskuu ja suunta vaihtuu vähän väliä. Pääasia kuitenkin, että on kivaa!
Eilen käytiin katsomassa kuvia vähän pienemmästä vesipedosta, joka toistaiseksi polskuttelee pimeässä ja lämpimässä kuplassaan vielä muutaman kuukauden. Kaikki oli sielläkin hyvin ja todistusaineistoa saatiin tosi paljon. :)
