Tällaista meille kuuluu. Kujeilua, junaleikkejä, vauhdikasta menoa, ikkunasta kurkistelua ja potkupyöräretkiä huoneesta toiseen. Takana on ihan tavallinen viikko. Päiväkotiarkea, koulua, töitä ja shoppailua. Ostoslistalta löytyi tällä kertaa talvikengät molemmille lapsille  ja suuntasimmekin jo tietoisina suoraan Crocsille. Valitettavasti poikien talvisaappaat eivät vielä olleet rantautuneet Suomeen ja saimme vasta pinkit lämmittämään Mennin varpaita.

Tiistaina oltiin koko perheen voimin mun töissä. Oltiin muutenkin menossa uimaan juuri tiistaina, kun mut hälytettiinkin tuuraamaan illan uinteihin. Päätettiin sitten lähteä koko perheen voimin, kun vuorossa oli just sopivanikäisten ryhmät ja työvuoro kesti vain tunnin. Menni on kerran aiemminkin ollut mun mukana ja se meni loistavasti. Menni on oikein malliuimari; liikkuu itse vedessä, seilaa kellukkeilla ympäri allasta, sukeltaa reippaasti ja roikkuu mussa kuin pieni takiainen, kun uidaan yhdessä. Yhtään ei tarvitse huolehtia, että putoaakohan se nyt, tuleekohan se tuolta laidalta sukellukseen tai pärjääköhän se hetken itsekseen kellukkeilla, jos mä autan jotain toista lasta. Kaikki meni niin hyvin. Tälläkin kertaa Menni oli mun apuope ja Teevi ui Jannen kanssa osallistujana. Oli kiva, että molemmat lapset pääsi pitkästä aikaa uimaan. Yleensä mun työvuorot on niin pitkiä, ettei omat lapset jaksa uida mukana. On usein myös parempi keskittyä vain asiakkaiden lapsiin, mutta välillä kyllä kaipaisin Menniä tai Teeviä demonstroimaan, että joku asia on mahdollinen. Monet vanhemmat eivät uskalla kokeilla asioita, jos vain nukella näyttää, mutta kun oikea lapsi tekee sen, he uskovat että se on mahdollista.

Huomenna tämä tavallinen viikko loppuukin, kun lapsilla on ensimmäinen vapaapäivä päiväkodista, äiti tulee tänne hoitamaan lapsia ja me lähdetään Jannen kanssa juhlimaan häitä. Tiedossa siis kaikkea muuta kuin tavallinen perjantai. :)