No niin. Nyt se on alkanut, nimittäin räkäkausi ja päiväkodin tautikannan läpikäyminen. Ensimmäiset merkit tästä lähestyvästä tautikaudesta saatiin jo ensimmäisellä päiväkotiviikolla, kun molempien nenä muuttui katkeamattoman limavanan tuottajaksi. Tämä trendi on jatkunut siitä asti ja loppuu kuulemma jouluna, kunnes tammikuussa alkaa kevätflunssa. Sitä odotellessa..

Mennin silmät ovat rähmineet jo elokuun alusta asti ja silloin neuvolassa sanottiin, että kyynelkanavat ovat ahtaat, joten se on normaalia. Lauantaiaamuna Menni ei kuitenkaan enään saanut silmiä itse auki, joten varasimme ajan lääkärille. Lääkäri totesikin silmätulehduksen ja saimme marssia apteekin kautta takaisin kotiin. Silmätipparumbaa kestää nyt viikon ajan, jonka jälkeen pitäisi taas nähdä eteensä. Onneksi tämä ei ollut tarttuvaa laatua ja Menni sai jatkaa päiväkotiarkea normaaliin tapaan. Tosin tämänpäiväisiin valokuvauksiin Menni marssii naama allergiasta ihottumalla ja silmät surkean punaisina helottaen. No muisto sekin tietysti.

Kun Mennin tulehdus alkoi olla niin sanotusti hoidossa, Teevi alkoi tiistaina valittaa korvakipua. Kuumettakin herralla oli ja päiväkodista kotiuduttuamme pikkumies nukahtikin istualtaan sohvalle. Ilta meni siis lääkärissä ja nukkuen. Tuomioksi saatiin korvatulehdus ja hoitomuodoksi antibiootit ja kotihoito. Niinpä tässä on sumplittu mun opintoasioita, Jannen työasioita ja sotkettu vielä Tätskänkin päiväjärjestys, että saatiin tällä hullun kiireisellä viikolla kotihoito onnistumaan. Onneksi on vähän joustoa kaikkien päiväjärjestyksessä ja melko helpolla selvittiin.

Aika pitkään Teevi selvisikin ilman antibiootin antibioottia ja nyt tilanteessa oli se etu, että hän osasi itse sanoa, mihin sattuu. Ei tarvinnut arvauksen perusteella kiikuttaa lääkärin ihmeteltäväksi, vaan diagnoosi oli melkeinpä valmiina, resepti vain puuttui. Nyt mun kurkussa tuntuu orastavaa kaktusilmiötä ja pitäisi lähteä illaksi töihin – eli puhumaan (tai huutamaan) kolmeksi tunniksi uima-altaaseen. Katsotaan, puhunko huomenna enää mitään.

P.S. Mulla olis niin paljon asiaa; päiväkodin aloitus, mun opintojen aloitus (tai jatkaminen), uuden (onko tää enää uusi?) kodin asioita, partioasioita, Mennin puheripuliasioita, Teevin päiväkuivuusasioita, ratsastuskuumeasioita ja vaikka mitä, mutta koska tietokoneeni ja kamerani ei halua tehdä yhteistyötä, olen jotenkin lamaantunut. Ei ilman kuvia voi sanoa mitään. Ainakaan blogissa. Palaamme siis astialle, kun tämä ongelma ratkeaa (tai saan uuden kameran.. tai koneen!). Listasin nyt nämä asiat tuonne sivupalkkiin, että muistan kertoa niistä kaikista vielä myöhemmin. :)