Toukokuussa Teevi sai synttärilahjaksi potkupyörän (ja ihan oikeankin pyörän) ja sen jälkeen harjoittelu on ollut ahkeraa. Ilman kypärää ei juuri ovesta lähdetä ja pyörä on otettava mukaan leikkipuistoon joka kerralla. Usein Teevi vain taluttaa pyörää ympäriinsä, mutta osa matkasta yleensä harjoitellaan potkuttelua. Tämä pyörä on minulle helpompi, sillä Teevi osaa jo nyt mennä pyörällä yksin. Polkemista tyyppi ei ole hoksannut vielä ollenkaan, joten joutuisin tuuppaamaan sekä vaunuja, että Teevin pyörää.
Potkupyörä on myös lapsen tasapainon kannalta apupyörällistä polkupyörää parempi ja toivon, että tämän jälkeen päästäisiin suoraan oikeaan polkupyörään, ilman appareita. Vielä Teevi jännittää yksin menemistä ja pyörästä on pidettävä kiinni vaikka sitten pikkusormella. Välillä Teevi kuitenkin unohtuu ajamaan itse ja hyvinhän se jo sujuukin. (Vähän sama juttu kuin Mennillä seisomisen suhteen. Onnistuu, jos ei huomaa, ettei kukaan pidä kiinni.) Yhtenä päivänä ajeltiin kauppaankin pyörällä, kun Menni nukkui vaunussa. Tarkkana piti olla, mutta Teevi jaksoi reippaana koko matkan ihan itse.
Tässä tyylinäyte: