Vihdoin sain sen. Ihanan välikausihaalarin! Tai oikeastaan jopa kaksi. Ensin fb-kirpparilla eräs henkilö tarjosi minulle harmaata po.pin haalaria ja ostin sen. Haalari oli todella hyväkuntoinen ja sopi Teeville täydellisesti, joten päätin jatkaa metsästystä vielä vähän. Huuto.netissä oli huudossa vihreä samanlainen, jota uskalsin nyt huudella kun koko ja malli olivat osoittautuneet sopiviksi. Perjantaina tämäkin ihanuus kotiutui meille. Nyt olen aika paljon köyhempi, mutta hurjan onnellinen. Ihan hymyilyttää lähteä ulos, kun saa pukea niin kivat vaatteet Teeville ja itselle. Sitäpaitsi, nyt me mätsätään hyvin, kun mun goretextakki on ihan saman vihreä ;).

Hyvän ulkonäön lisäksi haalarit ovat laadukkaita. Kummassakaan ei juurikaan näy käytönjälkiä ja molemmat pitävät veden ulkopuolella. Eilen ulkoiltiin vihreän yksilön kanssa vesisateessa ja vaikka olin hieman skeptinen, haalarin sisältä kuoriutui ihan kuiva pieni mies yli tunnin ulkoilun jälkeen. On ehkä ihaninta, ettei tarvitse kiskoa sadevaatteita joka kerta päälle. Ne on vaikea pukea, eikä ne päällä voi olla kovin mukavaa. Koita itse pukeutua liian isoon jätesäkkiin ja nauttia ulkoilusta. Kumipuvut ei henkitä, taivu, liu’u liukumäessä tai näytä hyvältä, joten yök. Ihan kaatosateella rukka on tietty paras valinta, mutta pienet syksyn tihkutukset pärjätään hyvin ilmankin.

Pääasia olisi, että lapsi voi reilusti nauttia ulkoilusta säällä kuin säällä. Partiossa näkee ihan liian usein lapsia, jotka inhoavat sadetta ja kurakelejä vain sen takia, ettei heillä ole oikeanlaisia varusteita. Märissä lenkkareissa ja liian isossa sadetakissa pakkoulkoilu ei välttämättä ole kovin mieltäylentävää. Itselleni kosteat syyspäivät sopivat parhaiten. Goretexia päälle ja pihalle. Ilma on ihanan raikasta hengittää, eikä kamala kuumuus vaivaa. Ei kuitenkaan tarvitse pukea vielä hillittömiä toppakerroksia ja Menninkin varustukseksi riittää vielä villahaalari ja makuupussi vaunuun. Kantoliinaan hänet saa kääräistä sisävaatteissa, kiitos kantotakin.

Kyykkyposeeraukset on nykyään jo ilmiö. Itse menen usein kyykkyyn, kun otan Teevistä kuvia. Tietenkin, että olisin samalla tasolla kuvauskohteen kanssa. Teevistä se on hurjan hauskaa ja nykyään kun kamera haetaan esiin, menee Telkku kyykkyyn odottamaan! :D